Heippa kaikille! Oon tän loppuviikon lueskellut teidän juttuja, kun on alkanut itsellekin konkretisoitua, että kai tässä samassa liemessä ollaan
Kyseessä siis ensimmäinen ja toivottu raskaus. Kävi niin onnekkaasti, että toisesta yrityksestä tärppäsi, vaikka olin miestä ahdistellut, että tässä voi kestää, sen takia pitäisi aloittaa yrittäminen mieluiten eilen. Oon siis 32-vuotias ja kello tikittänyt jo pitkään. Vihdoin sain sitten miehen puhuttua valmiiksi yrittämään.
Tein ekan haalean plussatestin aprillipäivänä ja olikin vähän vaikeeta saada mies uskomaan tulosta. Parin päivän päästä oli jo sitten ihan selkeät viivat. Tällä viikolla käytiin ekaa kertaa neuvolassa ja ensi lauantaina ollaan menossa yksityiselle varhaisultraan. On tehnyt jo mieli kertoa lähimmille ihmisille, mutta oon ajatellut, että sitten ultran jälkeen on lupa. Äitienpäivä ois kyllä täydellinen ajankohta kertoa tuleville isoäideille ja isoisoäidille, mutta saas nähdä, maltetaanko sinne asti. Olettaen tietysti, että kaikki etenee hyvin ja normaalisti. Molemmille tuleville mummuille tää ois eka lapsenlapsi. Siksikin tosi jännää.
Laskettu aika ois kuukautisten mukaan 30.11., mutta ovulaatiosta oon ite laskenut, että pitäis olla suunnilleen 6.12. Siten oon nyt viikolla 8 + 2 tai 7 + 2.
On tehnyt mieli kirjoittaa tänne jo aiemmin, mutta ällöttävä olo on estänyt. Muista oireista: Mulla on siis varmaan pari viikkoa ollut tissit tosi kipeet. Niin kuin joku kirjoittikin, aamulla kun nousee varomattomasti sängystä, niin kyllä sattuu. Ihan alkuun plussaamisen aikoihin ja joitain päiviä siitä eteenpäin oli aaltoilevia, siedettäviä kuukautiskipuja. Mutta sitten se pahoinvointi. Huuh.
En oo oksentanut, mutta reilun viikon (?) on etova ja huono olo vaivannut päivittäin. Ahdistaa olla töissä, kun pelkään, etten ehdi vessaan, jos oksu tulee. Kotonakin oon vaan tän viikonlopun pyörinyt tuskissani. Ärsyttävä toipilasolo koko ajan. Ja nälkäkin parin tunnin välein, mutta mitään ei oikein tee mieli syödä. On tää ankeeta
Jos siellä ultrassa ei näykään mitään, niin oon kyllä todella pettynyt ja vihainen maailmankaikkeudelle tästä potemisesta.
Houkuttais liittyä Facebook-ryhmään, mutta en taida omalla naamalla uskaltaa, vaikka salainen ryhmä oiskin. Toivottavasti täälläkin kuitenkin keskustelu ainakin jonkin aikaa jatkuu. Tsemppiä kaikille, mukava lukea kohtalotovereiden vaiheista!
Kiivinen/32/6.12./ensimmäinen