Hei! Ap ilmoittautuu. Onneksi joulu on ohi ja palattu arkeen!! Meillä joulu mein lopulta vanhan kaavan mukaan, eli mummot on nähty ja laatikot syöty. Sukulointimatkat ei onneksi ole niin pitkät, että emme pääsisi kotiin yöksi, joten se helpotti selvästi, mutta rankakaksi kävi- varmaan fyysisesti eniten minulle. Yllättävää kyllä, suurintä kiukkua sain tuta oman mieheni taholta, joka veti taas esille "kyllä sä aina teillä käyt, mutta et koskaan meillä"- kortin. Hän ei vaan ymmärrä sitä, miten paljon helpompaa sitä on hoidella vauvaa omassa lapsuudenympäristössä kun vieraassa ja anopin silmien alla.
Aattona siis toisten isovanhempien luona, missä väenpaljoutta ei tänä vuonna ollut. Kaikki meni kivasti ja sain itsekin levättyä. Vauva nukkui piiitkät päikkärit ulkona ja jaksoi kitisemättä seurustella monta tuntia. Äiti oli tehnyt minua varten oman sipulittoman rosollin ja herneettömän italiansalaatin, sain nauttia herkuista siis melko normaalisti.
Koska aatto oli mennyt hienosti, mies ei ymmärtänyt minun väsymystäni taas lähteä ja hirvittävän kinan jälkeen suostuin joulupäiväksi sitten toiseen mummolaan. Ehtona se, että ei räkätautisia serkkuja samaan aikaan, kiitos. Siitä sitten vedettiin tölkki kaupalla kuivia herneitä nekkuun ja sain kokea olevani todella toivottu :/
Pitkä tarina, mutta vauva herätettiin täydestä unesta sinä päivänä neljä kertaa, roikotettiin sylistä toiseen ja ihmeteltiin, että eikö se äiti sinua ruoki kun olet noin kärttyinen ja ainako kitisee näin paljon- ja tukuttain toodella fiksuja ohjeita. (Hän on normaalisti hyvätuulinen ja itkee suht vähän) Multa meni sitten pinna, otin vauvan rauhoittumaan (sylissäni rentoutui heti) ja ilmoitin että me mennään NYT kotiin. Piste. Ilta ja seuraava yö meni sitten tasoitellessa vauvan (ja äidin, minkä tietty vauva aistii) stressiä. Voin sanoa, että päivä oli todellakin liikaa pienelle!!! On mieskin ollut aika sopuisa sen jälkeen kun sai yön kanniskella kitisevää nyyttiä.
Pidän juhlasta, mutta rakastan arkea!! =)