Jouluahdistus

[Tonttu Tomera]

Joko olet siivonnut, tehnyt ruoat, paketoinut lahjat ja syöttänyt lapset? Joko miehesi on aloittanut terästetyn glögin nauttimisen? Gallupin luonteisesti haluaisin kysyä, mihin aikaan kuppi kääntyy nurin, väsymys ja stressi purkautuu itkuraivareina? Ennen vai jälkeen pukin käynnin?

 

[tulen avuksi jos pyydät]

ei itketä meillä
jos ei ukon glökittely pysy hanskassa
nakkaa ukko ja hanska pihalle.

 

[Tontutar täälläkin]

Siivosin normaalin viikkosiivouksen lauantaina. Kaupasta toin tykötarpeita, mutta tänään leivoin pienen määrän pullia ja korvapuusteja, että tuli jouluinen tuoksu. Valmiista levyistä myös pellillisen joulutorttuja.

Nyt on perunat kuorittu ja isäntä pyörittelee lihapullia. Niistä nassikat tykkää. Ei mitään stressiä. Kohta tulee nuori polvi kuusta koristelemaan ja yhteistä aattoiltaa viettämään. Ei juoda alkoholia, ei isäntäkään, vaikka ei me silti minkään aatteen ihmisiä olla. Hyvä näin.

Asuvat niin lähellä, että menevät omiin koteihinsa yöksi. Näin meillä on menty jo aika monta vuotta.

Hyvää Joulua Tonttu Tomeralle ja kaikille muillekin!

 

[kilisee kilisee kassissa...]

Mieheni on alkoholisti... Ei sitä myönnä, eikä tule myöntämään.

Viimevuonna oltiin appivanhemmilla. Ainoa mukava ja "kuiva" joulu kaikkina näinä neljänä vuotena, mitä ollaan yhdessä oltu.

Taas oli sellainen meille perinteinen joulu, kotona kun oltiin. Mieheni joi itsensä jo alkuillasta kekkuliin ja tiesin, mitä tulemanpitää; täytyyhän sitä nyt joulun kunniaksi lärvätsalot vetää... ja tietysti sain itkuraivarit... minä se yksin pilasin joulun. Alakerran naapuri käski juomaan(?) ja tietenkään minua ei juuri huvittanut, järkyttävä ja itsekäs ihminen kun olen, ei nyt toisten (juoma)seura kelpaa. Voitteko kuvitella, että kehtasin olla menemättä!! Taivas varjelkoon, mikä rikos!

Mieheni sai syyn juoda lisää. Näin paha vaimo kun on, niin täytyyhän sitä vähän tilannetta lieventää, eihän mua selvinpäin kestä. Painosti siinä samalla sitten minutkin ottamaan. Eihän se nyt kurkkuuni suorastaan kaada, mutta aika rankkaa painostusta se on. Empä viitsi panna aina hanttiin ja siksi on helpompaa ottaa vastaan se kalja. Tällä kertaa join vähemmän, kuin mitä mieheni luuli, kaatelin suurimman osan juotavista salaa viemäriin.

Mieheni soitti äidilleen. Teki sitten puhelimessa tuttuun tapaan tarkan tilanneraportin, kuinka taas haastan turhaan riitaa, kuinka huudan ja raivoan hänelle, täysin syyttömälle, viattomalle ihmisparalle. Joka kerta kun jotakin on pielessä ja etenkin silloin, kun olen epäonnistunut tai jopa ihan mokannu, hän kaipaa äidilleen. Ei kyllä koskaan muista kertoa omaa osuuttaan asiaan. Eihän hän, itse täydellisyys koskaan tee mitään väärin. Minähän se olen kaiken pahan alku ja juuri.

Äiti se sitten käski jälleen poikansa baariin. Mieheni painosti minut mukaan. Empä jaksanu laittaa vastaan. Kaikki "virta" meni itkuraivareihin.

Siellä taas sain tarkat neuvot, kuinka juuri minun tulee nyt "parantaa tapani". Minähän se vain mokasin. Eihän mieheni mitään tehnyt. Joka kerta kun tapellaan, niin mieheni äitinsä kanssa yhdessä moralisoi kaikki valintani elämässäni. Lähes kaikki omat valintani ovat heistä väärin.

Erollakin uhkailin... vaan eipä ole enää voimia lähteä. Vituttaa ja väsyttää koko elämä. Ja joulu, ah kuinka rakastan etenkin mieheni kanssa yhteisiä jouluja. Odotan jo nyt jännityksellä ensi joulua. Vaikka minähän se taas kaiken pilaan, kun itsekkäästi pyydän, ettei mieheni joisi ainakaan kovin paljon. Ja mikä vielä järkyttävämpää, toivon jopa täysin kuivaa joulua. Kauheaa!



(Kaikille teille, jotka järjestitte perheillenne "kostean joulun", toivon että joku katkoisi kaikki kylkiluunne)

 

[minä .]

otin lomaa ennen joulua pari päivää alkuviikosta siivoilin ja pesin sukkia. Suunnittelin ja hankin ruuat ja kinkun. MUTTA, sitten lähdimme muutaman päivän lomalle mäkeen, olimme täysin tietämättömiä joulusta. Aaton aaton iltana tulimme kotiin, aloitin valmistelut ja aattona loput. Sain kaiken tehtyä mitä suunnittelin, ei tullut kiire, eikä palanut hermot. Joulustressi ei ehtinyt iskeä, kun oli päivä aikaa. Mutta ilmeisesti onnistuu vain hyvähermoiselta kokeneelta ruuanlaittajalta siis onnistuu mieheltäkin
Hyvää Joulua!

 

[//////////////////]

[viesti moderoitu]

 

[11 v raittiina]

Mieheni on alkoholisti... Ei sitä myönnä, eikä tule myöntämään.

Viimevuonna oltiin appivanhemmilla. Ainoa mukava ja "kuiva" joulu kaikkina näinä neljänä vuotena, mitä ollaan yhdessä oltu.

Taas oli sellainen meille perinteinen joulu, kotona kun oltiin. Mieheni joi itsensä jo alkuillasta kekkuliin ja tiesin, mitä tulemanpitää; täytyyhän sitä nyt joulun kunniaksi lärvätsalot vetää... ja tietysti sain itkuraivarit... minä se yksin pilasin joulun. Alakerran naapuri käski juomaan(?) ja tietenkään minua ei juuri huvittanut, järkyttävä ja itsekäs ihminen kun olen, ei nyt toisten (juoma)seura kelpaa. Voitteko kuvitella, että kehtasin olla menemättä!! Taivas varjelkoon, mikä rikos!

Mieheni sai syyn juoda lisää. Näin paha vaimo kun on, niin täytyyhän sitä vähän tilannetta lieventää, eihän mua selvinpäin kestä. Painosti siinä samalla sitten minutkin ottamaan. Eihän se nyt kurkkuuni suorastaan kaada, mutta aika rankkaa painostusta se on. Empä viitsi panna aina hanttiin ja siksi on helpompaa ottaa vastaan se kalja. Tällä kertaa join vähemmän, kuin mitä mieheni luuli, kaatelin suurimman osan juotavista salaa viemäriin.

Mieheni soitti äidilleen. Teki sitten puhelimessa tuttuun tapaan tarkan tilanneraportin, kuinka taas haastan turhaan riitaa, kuinka huudan ja raivoan hänelle, täysin syyttömälle, viattomalle ihmisparalle. Joka kerta kun jotakin on pielessä ja etenkin silloin, kun olen epäonnistunut tai jopa ihan mokannu, hän kaipaa äidilleen. Ei kyllä koskaan muista kertoa omaa osuuttaan asiaan. Eihän hän, itse täydellisyys koskaan tee mitään väärin. Minähän se olen kaiken pahan alku ja juuri.

Äiti se sitten käski jälleen poikansa baariin. Mieheni painosti minut mukaan. Empä jaksanu laittaa vastaan. Kaikki "virta" meni itkuraivareihin.

Siellä taas sain tarkat neuvot, kuinka juuri minun tulee nyt "parantaa tapani". Minähän se vain mokasin. Eihän mieheni mitään tehnyt. Joka kerta kun tapellaan, niin mieheni äitinsä kanssa yhdessä moralisoi kaikki valintani elämässäni. Lähes kaikki omat valintani ovat heistä väärin.

Erollakin uhkailin... vaan eipä ole enää voimia lähteä. Vituttaa ja väsyttää koko elämä. Ja joulu, ah kuinka rakastan etenkin mieheni kanssa yhteisiä jouluja. Odotan jo nyt jännityksellä ensi joulua. Vaikka minähän se taas kaiken pilaan, kun itsekkäästi pyydän, ettei mieheni joisi ainakaan kovin paljon. Ja mikä vielä järkyttävämpää, toivon jopa täysin kuivaa joulua. Kauheaa!



(Kaikille teille, jotka järjestitte perheillenne "kostean joulun", toivon että joku katkoisi kaikki kylkiluunne)

Miestäsi ei raitista raivosi, eikä mikään muukaan. Siihen tarvitan vain ja ainoastaan miehesi oma tahto. Ellei sitä ole, sairaus (alkoholismi) jatkuu akuuttina, jonka näkyvimpänä oireena on juominen. Kun miehellesi herää halu, yhteys AA:n auttavaan puhelimeen, sieltä saa työkalut raittiuden ylläpitämiseen, päivä kerrallaan.

 

[kilisee kilisee kassissa...]

Raivoni ja katkeruuteni ei miestäni raitista. Valinta on hänen. En myöskään aijo kaikkea syytä niskoilleni ottaa, vaikken viimevuosina sieltä helpoimmasta ja onnellisimmasta/tyytyväisimmästä/parhaimmasta päästä ole ollutkaan. Jokainen päättää itse juoko vai ei.

Äsken yritin selvittää asioita mieheni kanssa. Yritin päästä yhteisymmärrykseen siitä, ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta.

Hän pitää minua ilkeänä, itsekkäänä kusipäänä, joka ei viitsi edes yrittää. Koko nämä vuodet olen pyytänyt häntä vähentämään. Ihan itsensä vuoksi. En suinkaa lopettamaan. Tiedän kyllä helvetin hyvin, ettei toivomuksillani ole paskan hyötyä kenellekään. Ei hän edes halunnut ymmärtää. Käänsi kaikki puheeni niinkuin halusi. No, ehkä minä tein saman. En käsittänyt hänen järjenjuoksuaan yhtään. Ehken edes halunnut.

Kumpa tämä tilanne tästä selviäisi ja pääsisimme vihdoin toisistamme eroon. Väärin tämä on kummaltakin. Emme muuta kuin kiduta toisiamme. Kamala ahdistus päällä.

 

[Eronneena uusi elämä]

OLET AIKOINAAN TEHNYT VALINNAN MIEHESI SUHTEEN, KÄYTÄ EDELLEEN VALINNANVAPAUTTASI JA HANKKIUDU EROON.

 

[Kaikesta huomaa]

nykyajan meiningin. Joka ongelmaan on sama ohje: erotkaa.

Se osoittaa ihmisten itsekkyyttä, kypsymättömyyttä ja ties mitä. Varmaan se on helppo sanoa, mutta käytäntö on taatusti ihan toista. Ei ero ole mikään joka paikan ratkaisu, ei.

 

[kilisee kilisee kassissalle]

klassinen tapaus, jossa mies nauttii juomisesta ja nainen nauttii marttyyrina olemisesta. Paranna oma pääsi, ja ala sitten tohtoroimaan miestäsi.
Ei kenenkään tarvitse toisten taakkoja kantaa, jos ei halua.
hoida itseäsi ja mieti asioita, saat voimaa sitten vaikka elää ilman juoppoa miestäsi.
Ei ole hyvä kerta toisensa jälkeen kuunnella löpinöitä alusta loppuun, ja käydä loputtomia puolustuspuheita miehen tuulesta tempaamien väitteiden kumoamiseen. Mikä velvollisuus sulla on niitä kuunnella?
Sinua on ilmeisesti helpo kiusata, kun todella imet miehen sanomiset itseesi.
Hoida itsetuntosi kuntoon, siitä se lähtee sitten liikkeelle.

 

[kilisee kilisee kassissa...]

Tiedätkö, nimimerkki "Kaikesta huomaa", ei se aina onnistu, vaikka kuinka yrittää. Ei ero todellakaan ole mikään jokapaikan ratkaisu, eikä ihan noin vain pitäisi mennä eroamaan. Mutta entäpä jos todella pitkään on vaikeata? Entäpä jos vuodesta toiseen, kaikesta yrityksestä huolimatta kaksi ihmistä on onnettomia yhdessä, niin miksi olla yhdessä? Ehkä nykyään eroja tulee liian helposti? Ehkä nykyään moni ei edes yritä, mutta on niitäkin, jotka ovat pitkään yrittäneet, mutta yhteiselämästä ei tule mitään. Älä ihan noin rankasti moralisoi, jooko.

 

[RJV]

Muuten onko siinä eroprosessissa aina ensin asumisero. Jos on niin eihän se ole kerrasta poikki, vaan silloinhan on harkinta-aika olemassa. Minkä aikana on mahdollista miehen muuttua ja teidän rauhottua paineista. Miehenhän pitää muuttua, että yhteiselämä olisi jotenkin järkevää.

 

[hohhoijaa]

Entäs sitten se oma elämä? Pitääkö oma elämä tuhota ja elää onnettomana toisen alkoholiongelman vuoksi, kun nyt vaan ei voi erota? Kyllä se ero on todellakin joskus se oikea ratkaisu. Ihan vastaavaa, jos mies pettäisi jatkuvasti. Eikö silloinkaan ero olisi sallittu? Tulisiko silloinkin uhrata oma elämä ja onnellisuus tuskaliaaseen helvettiin? Itse asiassa erohan ei ole se helpoin tie, siksi monet ovat sitä vastaan ja selittelevät kaikenlaista, miksi nyt kaiken jälkeen ei kuitenkaan pitäisi erota. Vahvoja ovat ne, jotka eroavat. Ja ei tietenkään heti jonkun pikkuriidan päätteeksi. On vaikeaa ottaa vastaan outo ja uusi elämä, mutta jokaisen tulisi antaa mahdollisuus itselleen eikä varmasti tuhota elämäänsä jonkun muun vuoks.

 

[kilisee kilisee kassissa...]

Mielestäni olet harvinaisen viisas. Ajatuksesi ovat järkeviä vaikkei tunnepuolella kaikki olekkaan ihan noin yksinkertaista.

Olisimpa itse yhtä viisas. Taas mieheni onnistui puhumaan ympäri. Jankkasi jankkasi niin kauan, etten enää jaksanut. No niin, ja taas sitä yritetään kerran. Olen entistä vihaisempi, katkerampi ITSELLENI! Miksi en osaa tätä helvettiä lopettaa. No turha tässä on kitistä. Iteppähän päätökseni tein. Taas.

Toivottavasti muut samassa tilanteessa olevat ottaisivat järjen käteen ja lähtisivät, alta aikayksikön. Nythän on jo arkipäivä. Asuntotoimistot ovat kenties jo auki...

 

[tsapadapa]

Ei sinulla ole mitään "velvollisuutta" olla miehesi kanssa, jos et halua. Miehesi tarvitsee sinut kainalosauvaksi, koska hän on sairas. Kyllähän partneria tulisikin tukea, mutta missä on hänen tukensa sinulle? Tunnet varmaan itsesi melkoisen yksinäiseksi.
Hae terapiaan missä voit purkaa tuntojasi ammatti-ihmisen kanssa, se varmasti selkeyttää ajatuksiasi ja auttaa sinua jaksamaan. Yritä ajatella itsenäisesti äläkä kadota hyväksytyn rajaa. Vähitellen sitä oppii ottamaan vastaan vaikka mitä p^skaa mitä ei edes ansaitse.
Ja muista, en tunne sinua enkä tilannettasi, joten ota nämäkin neuvot vastaan todella suurella varauksella

 

[No niin juuri]

Tukemisesta puheenollen, missa tosiaan on miehesi tuki sinulle? Eiko puolisoiden tulisi tukea toisiaan? Miksi se olet aina sina jonka tehtava on tukea ja saalia miesta, miksei mies voi ikina tukea sinua? Rehellisesti sanoen, puliveivari mies sinulla on ja on varmaan sinut valinnut alunperinkin koska tietaa etta elatat hanet ja olet niin kiltti etta sinun kanssasi saa lokoisat paivat eika tarvitse pelata etta loisimisesta saa lopulta haatotuomion.