(joulu)stressiä sukulaisten takia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ahdistunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ahdistunut

Vieras
no nyt se sitten alkoi. kamala stressi ja pelko joulusta. tämä on meidän ensimmäinen joulu lapsen kanssa ja haluaisimme viettää sen ihan vain kotona perheen kesken. minua kuitenkin pelottaa että isovanhemmat änkevät väkisin aattona kylään vaikka olen koittanut sanoa että haluamme olla perheen kesken. en missään tapauksessa haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä mutta tuntuu että isovanhemmat kävelevät ylitseni eivätkä kunnioita päätöstäni. ahdistaa niin paljon ettei kohta kiinnosta olla heidän kanssa missään tekemisissä kun tuntuu että he päättävät nykyisin kaikista menoista ja suunnittelevat meidän puolesta koko elämän. pelottaa tuleva syyslomakin jo valmiiksi kun isovanhemmat automaattisesti tulevat meille ja ilmoittavat mitä viikon aikana tehdään. miten voikin stressaantua jostakin näin paljon. ja isovanhempien tapaamisen kun pitäisi olla iloinen asia niin meisän perheessä sitä odotetaan pelonsekaisin tuntein. en ole ollut mieheni äidin kanssa kovinkaan paljon tekemisissä, ennen lapsen syntymää hän ei pitänyt minuun minkääönlaista yhteyttä mutta nyt on päättämässä kaikista asioistani enkä uskalla sanoa tarpeeksi voimakkaasti mielipidettäni koska pelkään loukkaavani häntä.
 
Mä kans nöyristelin anoppia ekat puol vuotta lapsen syntymän jälkeen. Se oli päättämässä mun synnytyssairaalaa, lapsen nimeä, ristiäismekkoa jne. Ja suuttui ja loukkaantui kun ei saanut tahtoaan näissä asioissa läpi.

Ei auttanut kun alkaa vetää rajoja. Tärisin kauhusta ja ihan oksetti fyysisesti kun ekoja kertoja laitto rajoja. Kyllä siihen sitten tottui, mutta otti se aikaa. Meillä syntyi poika just ennen joulua sektiolla ja jumalauta sitä ramppaamista vaikka olin ihan poikki. Toinen lapsi kun syntyi niin en ottanut anoppia käymään edes synnärille. Mies myös kielsi toisen raskauden aikana anoppia soittamasta mulle kertaakaan, etten stressaa. Lopullisesti anoppi asettui vasta kun mies sanoi kovan sanan ja laittoi anopin jäähylle hetkeksi.

Voimia!
 
Sanotte suoraan sen. Jos he asuvat jossain lähellä, niin käykää aamupäivästä toivottamassa hyvän joulun toivotukset tai sitten sopikaa esim. Tapaninpäivän vierailusta puolin tai toisin.
 
olen koittanut sanoa asiat suoraan siitä asti kun lapsemme syntyi mutta ei ne kuuntele. meidän perheessä ainoat riidan aiheet koskevatkin isovanhempia. välillä tuntuu että olisi jopa helpompi erota niin ei itse tarvitsisi olla heidän kanssaan tekemisissä. isovanhempia kohtaan on jäänyt asioita hampaan koloon siitä asti kun vauva syntyi.
 
Puhu etukäteen heille, että odotat joulua miehen ja lapsen kanssa kolmistaan ja kysy, mitä he aikovat tehdä.

Suoraan kannattaa sanoa, eikä suostua ovimatoksi. Eihän ne voi teidän elämästä päättää. Olette aika nuoria?

Pari joulua olen viettänyt itse äidiksi tulemisen jälkeen muualla kuin kotona, mutta kyllä ne kotijoulut oman perheen kanssa on erityisiä, en halua enää muualla viettää joulua. Saa itse päättää aikatauluista yms.
 
tuntuu että on kroppa kokoajan jossakin stressitilassa kun olen niin ahdistunut vierailuista. eniten ahdistaa juuri se että mieheni ja minun välille aiheutuu riitaa muiden takia. onneksi olen voinut avoimesti kertoa miehelleni tunteistani ja hän tietää että tahtoisin vaan olla hetken rauhassa. mummo kyselee jopa vierailuilla että enkai nyt enää kovin pitkään meinaa imettää että saisi sitten viedä lapsenlapsensa luokseen ilman vanhempiaan. isovanhempien luokse on 200km matkaa. he kyläilevät meillä kuukausittain ja sen aikaa kun ovat kylässä päättävät kaikesta.
 
Mua taas jo valmiiksi ketuttaa kun anoppi tulee taas aatoksi meille. Ei olla yhtään joulua vietetty oman perheen kesken kun se on aina meillä. Mut ei oikeen voi olla ottamattakaan kun sit se ois yksin.
Mun pitää ostaa sen puolesta lahjat lapsille ja laittaa kaikki,se tuo sen perinteisen juhlapöydänkonvehtirasian. Tekis mieli mennä vaikka lappiin johonkin mökkiin, mutkun lapset haluaa olla ehdottomasti kotona.
Mies aina sanoo,ettei anoppia ole pakko kutsua,mut tulee niin huono omatunto jos se kököttää yksin jouluna.Ja sit jauhaa sukulaisolle kun se miniä on niiin ilkee ja paha,ettei edes lapsia anna nähdä...
 
Joulu on stressin paikka monessa perheessä. Kamalampaa minusta on tuo, että ap sanoo appivanhempien päättävän kaikesta jopa heillä kylässä käydessään. Niille täytyy nyt vaan tiukasti ilmoittaa, että tämä on meidän koti ja me päätämme täällä. Toivottavasti mies on samaa mieltä. Meillä tuli aikoinaan riitaa samasta asiasta ja minulla paloi päreet. Appivanhemmat lähtivät pois ovet paukkuen, mutta kyllä ne sitten sen jälkeen oli vähän rauhallisemmin meillä.
 
Kannattaa muuten ap miettiä miehesi kanssa jo valmiiksi aiotteko antaa lasta hoitoon. Musta voi ihan reippaasti ilmoittaa, että sinne on vielä pitkä aika. Mä en anna anopille lapsia ja sitä nurinaa ja marttyyrisontaa kesti vaikka kuinkaa kauan. Pyrin tukemaan anopin ja lasten suhdetta tekemällä yhteisiä reissuja ja kyläilemällä. Olen ihan reilusti selittänyt, että koska meillä ei ole sellaista keskusteluyhteyttä, että luottaisin anoppiin, ei hän saa hoitaa lapsiani.

Tietenkään teillä ei ole sama tilanne, mutta on myös isovanhempia kohtaan reilua kertoa tunteista, he eivät ole ajatuksenlukijoita. Jos he loukkaantuvat, niin ongelma on siellä päässä (olettaen että olet ystävällisesti ja asiallisesti esittänyt asiasi). Kannattaa myös ehkä ääneen ymmärtää myös heidän tarvettaan nähdä lapsenlastaan. Silti on ihan ok myös kertoa, että olet nyt aikuinen nainen ja jos sinua ei sellaisena nähdä, niin se loukkaa.

Kaikillahan täällä on ollut sama neuvo, joten ehkä siinä puhumisessa on jotain perää.
 
Vähän surulliseksi tulee näitä viestejä lukiessa, vaikka ymmärrän kyllä sen, jos appivanhemmat puuttuvat liikaa perheenne elämään.

Ajattelepa, olet kuusissakymmenissä, kaikilla lapsillasi on omat perheet, jotka kaikki haluavat viettää joulun omissa oloissaan. Te kaksi vanhenevaa varista olette sitten kahdestaan miettimässä, miten lapsenlastenne silmät loistavat ja touhua riittää. Mutta tehän ette ole sitä näkemässä, koska ette saa tuppautua lapsillenne kylään.
 
Meillä tehtiin joitakin asioita selväksi varhain joulun suhteen, ja aluksi se narisutti mutta sitten siitä on tullut ihan kiva traditio.

Meillä tarjotaan aattoaamupäivällä puuroa ja meille voi tulla uunipuurolle tapaamaan meitä, hakemaan lahjoja ja tuomaan lahjoja. Ja kun Suomen Turku julistaa joulurauhaa, sopii vieraiden lähteä kotiin päin.

Me itse vierailemme, jos vierailemme, joulupäivänä tai tapaninpäivänä. Pienten kanssa reissaaminen kun ne ovat joulueuforian ja sokerihumalan vallassa, on raskasta.

Eli tee selväksi omat kuvionne ja pidä niistä kiinni pari ensimmäistä joulua. Se helpottaa kovasti elämää tästä eteenpäin.
 
Mulla anoppi sanoi, kun vihdoin keskustelimme asioista, että hän "antoi" omat lapsensa äidilleen ja oletti että nyt on hänen vuoronsa ja hän saisi nyt minun lapseni. Onhan se surullista kun joutuu laittamaan rajoja, mutta ei se minun vikani ole, jos anoppini ei ole osannut itsenäistyä omasta äidistään. Ja me nähdään paljon molempien vanhempia. Mutta kun on rajat niin se näkeminen on kaikille kivaa, ei vain isovanhemmille.
 
[QUOTE="sissi";22227306]Vähän surulliseksi tulee näitä viestejä lukiessa, vaikka ymmärrän kyllä sen, jos appivanhemmat puuttuvat liikaa perheenne elämään.

Ajattelepa, olet kuusissakymmenissä, kaikilla lapsillasi on omat perheet, jotka kaikki haluavat viettää joulun omissa oloissaan. Te kaksi vanhenevaa varista olette sitten kahdestaan miettimässä, miten lapsenlastenne silmät loistavat ja touhua riittää. Mutta tehän ette ole sitä näkemässä, koska ette saa tuppautua lapsillenne kylään.[/QUOTE]

Sitä varten jokaisen pitäisi hankkia oma elämä jo ennen kuin lapset lentävät pesästä. Silloin lapsenlapset ovat rikkaus eikä elämän ainoa asia.
 
[QUOTE="sissi";22227306]Vähän surulliseksi tulee näitä viestejä lukiessa, vaikka ymmärrän kyllä sen, jos appivanhemmat puuttuvat liikaa perheenne elämään.

Ajattelepa, olet kuusissakymmenissä, kaikilla lapsillasi on omat perheet, jotka kaikki haluavat viettää joulun omissa oloissaan. Te kaksi vanhenevaa varista olette sitten kahdestaan miettimässä, miten lapsenlastenne silmät loistavat ja touhua riittää. Mutta tehän ette ole sitä näkemässä, koska ette saa tuppautua lapsillenne kylään.[/QUOTE]

Me vanhenevat varikset tulemme varmaan olemaan kahdestaan, kuten vanhempani ovat kahdestaan ja anoppi yksin. Toisille joulu on rauhoittumisen aikaa, ei kyläilyn eikä hulinan.
 
Mulle ei tulisi mieleenkään viettää aattoiltaa kotona pelkästään lasten kanssa, kyllä mun jouluun kuuluu mun vanhemmat ja sisarukset sekä tätini ja hänen miehensä. Tosin me asutaankin lähellä toisiamme, joten me vaan aattona käymmä porukoilla syömässä ja jakamassa lahjat ja tullaat yöksi kotiin.
 
mieluummin kyllä eroaisin miehestä kuin antaisin anopin tulla kotiini määräilemään. Taitaa olla melkoinen vässykkä miehesikin kun päästää äitinsä huusholleeraamaan teidän kotiinne?
 
Nojoo, meillä taas anoppi joka ikinen joulunalusaika soittelee, että "tehän tulette sitten jouluksi meille". Raahataan siis kolme lasta, koira, kani, lahjat, vaatteet, vaipat ja tarvikkeet 200 kilometrin päähän, jossa ei ole edes kunnon sänkytiloja meidän porukalle - ei kiitos tänäkään vuonna!

Ja tuo ilmaisutapa pännii mua vuodesta toiseen, eikö voisi sanoa vaikka, että "tietenkin olette tervetulleita meille jouluna". Niin minä olen kerran sanonut ja sain suoraan vastauksen "Ei me nyt JOULUNA minnekään lähdetä" , purin poskea etten olisi nauranut ääneen...oli se sen verran kornia kahdelta vastuista vapaalta ihmiseltä, jotka juuri vaativat toisilta aikamoista järjestelyrumbaa saman asian tiimoilta.
 
olen koittanut sanoa asiat suoraan siitä asti kun lapsemme syntyi mutta ei ne kuuntele. meidän perheessä ainoat riidan aiheet koskevatkin isovanhempia. välillä tuntuu että olisi jopa helpompi erota niin ei itse tarvitsisi olla heidän kanssaan tekemisissä. isovanhempia kohtaan on jäänyt asioita hampaan koloon siitä asti kun vauva syntyi.

Älkää avatko ovea aattona.

Millaisia isovanhempia täällä oikein on? Eivät usko aikuisen ihmisen sanaa?
 
Mulle ei tulisi mieleenkään viettää aattoiltaa kotona pelkästään lasten kanssa, kyllä mun jouluun kuuluu mun vanhemmat ja sisarukset sekä tätini ja hänen miehensä. Tosin me asutaankin lähellä toisiamme, joten me vaan aattona käymmä porukoilla syömässä ja jakamassa lahjat ja tullaat yöksi kotiin.

Sulla meni hieman nyt ohi pointti..
 
Itse ainakin automaattisesti ajattelen, että sitten kun lapset on pois pesästä niin olemme miehen kanssa kahdestaan jouluna. Oikeastaan odotan sitä rauhaa.

On vääriin syyllistää lapsia siitä että he haluavat myös oman perusperheen joulun tai arjen. elämä on täynnä katkeransuloisia asioita, niistä yksi on lapsenlapset. Itse olen kolme vuotta yrittänyt opettaa tätä isovanhemmille jotka toitottaa joka välissä kuinka paljon ihanampaa on olla isoäiti kuin äiti konsanaan kun saa vain ne parhaat palat ja sitten pääsee kotiin rauhassa nukkumaan kun alkaa väsyttää. Kumma kun 60-vuotias ei tajua ilman piiitkiä saarnoja että ei elämässä yleensäkään mistään saa vaan parhaita paloja. Kyllä se vaan on niin että ei isovanhemmat näe kaikkia opinaskelia, eikä kaikkia tapahtumia kun lastenlasten silmät loistaa. Niillä on ollut omat hetkensä omien lastensa kanssa ja nyt on meidän vuoro. Isovanhemmat saa paljon mutta missaa myös paljon. Siis meillä kun heidän piti päästä käymään joka päivä kun se lapsi oppii niin paljon asioita, huhuhh, tätä yritin sitten heille selittää.

Samoin kuin sitä että meillä on lapsena ollut isovanhemmat kaukana ja niitä on nähty muutamien kuukausien välein. No nyt meidän lapsilla on isovanhemmat kymmenen kilometrin päässä. Ja nyt ne vetoaa siihen että mekin saatiin lapsena niin paljon jäätelöä ja karkkia kun haluttiin kun käytiin omilla isovanhemmilla niin heilläkin on oikeus nyt sitten helliä lastenlapsiaan. Niin no me käytiin herkuttelemessa sen 3kk välein ja nyt nää meidän lapset käy sitten isovanhemmillaan vähintään 2krt/vko, että voiko verrata. Mutta kun on lapsellisilla isovanhemmilla siunattu niin minkäs teet.

Meilläkin on puhelakko aina uudenvuoden toiselle puolelle asti kun isovanhemmat suuttuu joka vuosi vaikka tietävät että vietetään oma jouluaatto ja liikutaan vasta -päivänä tai tapanina.
 
mummo on eronnut ja sillä on uusi mies joten tuntuu että sen täytyy saada näyttää sille miten paapoo lasta kun ei sitä puolta ole hänestä nähnyt. hyvää tarkoittaa en sitä epäile, mutta menee vaan aivan liian pitkälle. olen koittanut niin hyvin ja ystävällisesti kuin vaan osaan jutella mummon kanssa mutta hän vain ei kuuntele. tuntuu etten ole koko vuoden aikana saanut hengähtää. ensi kesän lomareissut sukulaisten luoksekin on jo mummon ansiosta suunniteltu. tuntuu vaan inhottavalta kun joutuu kokoajannkieltäytymään kun toinen ei kerrasta ymmärrä. noh kait se on vaan pakko sanoa vähän reippaammin ja koittaa saada äänensä kuuluviin.
 
Me ollaan tehty selväksi miehen kanssa että meillä on nyt oma perhe ja omat tavat. Näin oli jo ennen lapsia.
En voisi kuvitella että omat tai miehen vanhemmat kävisivät sanelemaan meille kuinka tulisi viettää lomat/pyhät :O
 
Me ollaan tehty selväksi miehen kanssa että meillä on nyt oma perhe ja omat tavat. Näin oli jo ennen lapsia.
En voisi kuvitella että omat tai miehen vanhemmat kävisivät sanelemaan meille kuinka tulisi viettää lomat/pyhät :O

Voihan sitä yrittää sanella mutta sitten pitää kärsiä nahoissaan jos ei uskalla sanoa EI KÄY.
Aikuisuus on sitä että ottaa vastuuta itsestään, perheestään ja omasta elämästään ja tekee välillä päätöksiä jotkai eivät miellytä kaikkia.
 

Similar threads

Yhteistyössä