Joudun traumojen takia lasten pykitriselle tutkittavaksi lasten kanssa, onko kokemuksia kellään...?

[apujaaa]

Tässä on ongelma se, että minusta minut on käsitetty aivan väärin. En ole koskaan sanonut olevani väsynyt lapsieni takia, lapset ovat ulos päin suuntautuneita jne...olisin tarvinnut TERAPIAA, niin tämä oli tulos. Mulla ei ole ollut mitään ongelmaa pärjätä lasten kanssa, vaikka siis kärsinkinn tuosta häiriöstä.[/QUOT

Minusta voit olla huolettomin mielin. Ja ottaa apu vastaan!! Kerro myös, että olet epävarma, mitä tällainen apu tarkoittaa. Ja kerro tukiverkostasi (puoliso, isovanhemmat, työkaverit, ystävät, lasten kummit...), etteivät luule, että olet yksin. Ja tee selväksi, ettei sullla ole päihdeongelmia tms. Ja asennoidu niin, että tämä tulee sun parhaaksesi! Että siis yrittävät auttaa.

Kiitos, otan kyllä tuon avun vastaan. Annnan muuten kuvan, etten ajattele lasten parasta ja sitä en ainakaan halua. Tiedän, että he näkevät pian, ettei lapsillani ole mitään hätää.

 

[apujaaa]

[QUOTE="xyz";22959709]Onks sulla miten paha tuo dissosiaatio häiriö? Eli sattuuks paljon tilanteita, joissa havahdut kun on sattunut tai sattumassa jotain "vaarallista"? Vai ootko vaan omissa maailmoissasi. Mulla epäiltiin jossain vaiheessa dissosiaatiohäiriötä, mutta testien mukaan ei ollut. Tosin epäilen, että testit ei ehkä aina näytä oikein.[/QUOTE]

En ole paljoa ollut muissa maailmoissa, ehkä hetkittäin, ihan lyhyitä. Oiskohan minullakin vielä mahdollisuus päästä johonkin testiin, vaiika diagnoosi on jo annettu?

 

[apujaaa]

Jos sinulle tarjotaan apua dissosiaatiohäiriön hoitoon niin ota ihmeessä, mutta puhu ääneen myös peloistasi. Oman työni kautta dissosiaatiohäiriö on itselleni tuttu ja se on erityisesti pikkulasten kannalta hankala ongelma - siis jos vanhemmilla on dissosiaatiohäiriö. Äärimmillään tuo dissosiaatiohäiriö ilmenee esim. siten, että vanhempi "katoaa" tästä tilanteesta ja ei lainkaan reagoi esimerkiksi vauvan itkuun, mikä puolestaan tuottaa vauvalle trauman. Dissosiaatiohäiriön problematiikka liittyy juuri vuorovaikutukseen ja siihen, että trauma tunkee läpi todellisuuteen ja traumatisoitunut ihminen reagoi refleksinomaisesti ärsykkeisiin, jotka muille näyttäytyvät neutraaleina, mutta jotka trauman kokeneessa ihmisessä laukaisevat "pakoreaktion". Tämä liitty siihen, että koettu trauma ei ole ikään kuin osa tietoista minää. Traumatisoituneiden ihmisten kohdalla puhutaan ns. yö- ja päivälapsesta. Kyse on oikeasti haasteellisesta pulmasta, mutta sen hoito on mahdollista ja mitä ilmeisimmin sinulle halutaan sitä tarjota! Kyse on siitä, että halutaan myös turvata se, että sinun ja lapsesi vuorovaikutussuhde voisi olla toimiva ja että traumat ja siihen liittyvät reaktiot eivät välittäisi tätä vuorovaikutusta. Lapselle tällainen vanhempi on "hankala", koska lapsi ei kykene käsittämään traumatisoituneen vanhemman reaktioita ja käyttäytymistä.

Täytyy sanoa, että mä reagoin heti vauvan itkuun...mä en jotenkin siedä kuulla sitä, vaan reagoin heti. Mulla on todellakin lievä tuo häiriä, todella lievä.