Joudun traumojen takia lasten pykitriselle tutkittavaksi lasten kanssa, onko kokemuksia kellään...?

[apujaaaaa]

Eli tutkivat, olenko tarpeeksi vuorovaikutteinen lasten kanssa, koska traumojen takia minun on vaikea olla tässä ja nyt, en muista häiriön nimeä...onko kellään kokemusta? tutkimuksesta tai häiriöstä...? kiitos.

 

["Oops"]

Ei ole kokemusta mutta ota kaikki apu vastaan mitä saat. Tsemppiä!

 

[apujaaaa]

[QUOTE="Oops";22953235]Ei ole kokemusta mutta ota kaikki apu vastaan mitä saat. Tsemppiä![/QUOTE]

Kiitos. Pelottaa

 

[...]

Dissosiaatiohäiriö....itsellä yli 10v. lääkitystä ja nyt kun lapset isompia, suunnitteilla intensiivinen psykoterapia. Tutkimuksista ei kokemusta, jotenkin ollaan pärjätty, mutta tunnistan mistä puhut. Muista että heidän tehtävä on auttaa sinua ja perhettäsi, EI syyllistää tai arvostella. Itsellä ollut hieman vaikea vastaanottaa apua.

 

[apujaaa]

Dissosiaatiohäiriö....itsellä yli 10v. lääkitystä ja nyt kun lapset isompia, suunnitteilla intensiivinen psykoterapia. Tutkimuksista ei kokemusta, jotenkin ollaan pärjätty, mutta tunnistan mistä puhut. Muista että heidän tehtävä on auttaa sinua ja perhettäsi, EI syyllistää tai arvostella. Itsellä ollut hieman vaikea vastaanottaa apua.

Pelkään menettäväni lapset Kävin juuri psykologiset testit ym, ainoa mitä he tarjosivat oli tämä, ihmettelen, miksei mulle tarjottu mitään terapiaa!?

 

["jjjjj"]

Minkälaisesta traumasta tollaisen häiriön saa?

 

[...]

En usko että näin tapahtuu, pärjäätkö/jaksatko omasta mielestäsi lasten/trauman kanssa? Onko kumppania jakamassa arkea, minulla ollut suuri helpotus! Kurkkaa oheinen linkki, traumaterapiasta ollut minun tapauksessa myös puhetta. Lapsia ei ole haluttu kuulla, trauma ei liity heihin, mutta vaikuttaa tietty arkeemme. Näin siis Helsingissä, en oikein tiedä miten ne noita päätöksiä tehdään. Jaksamista sinulle kovasti!

http://www.traumaterapiakeskus.com/

 

[apujaaa]

[QUOTE="jjjjj";22953470]Minkälaisesta traumasta tollaisen häiriön saa?[/QUOTE]

Ehkä mistä vain, jos traumatisoituu varhain / traumoja tulee pitkäällä aikavälillä.

 

[apujaaa]

En usko että näin tapahtuu, pärjäätkö/jaksatko omasta mielestäsi lasten/trauman kanssa? Onko kumppania jakamassa arkea, minulla ollut suuri helpotus! Kurkkaa oheinen linkki, traumaterapiasta ollut minun tapauksessa myös puhetta. Lapsia ei ole haluttu kuulla, trauma ei liity heihin, mutta vaikuttaa tietty arkeemme. Näin siis Helsingissä, en oikein tiedä miten ne noita päätöksiä tehdään. Jaksamista sinulle kovasti!

Traumaterapiakeskus

Jaksan/pärjään! Lapset on mulle kaikki kaikessa, mutta ei kai heillä ole oikeutta viedä tämän takia lapsia? En kyllä todellakaan ota apua vastaan, jos on se on uhka! On kumppani ja on ollut paljon apua. minulla lapet ovat vielä alle 3vuotiaita. Kiitos linkistä

 

["vieras"]

Miten tuo sitten näkyy teidän arjessa, tuo sinun poissaolevuutesi? Miten olette joutuneet tutkimuksiin? Onko lasten käyttäytymisessä sitten jotain poikkeavaa?

 

["vieras"]

Miten päädyitte tuohon? Siis, huomasitko itse vai joku muu huomasi, että tarvitsette apua ja mistä huomasi, päiväkodissa joku hoitaja lapsista huomasi jotain? Vai sinusta? Anteeksi, en halua udella, jäin vaan miettimään...

 

[apujaa]

[QUOTE="vieras";22953702]Miten tuo sitten näkyy teidän arjessa, tuo sinun poissaolevuutesi? Miten olette joutuneet tutkimuksiin? Onko lasten käyttäytymisessä sitten jotain poikkeavaa?[/QUOTE]

Hakeuduin itse hakemaan apua masennukseen, lopulta menin traumojen takia tuonne tutkimuksiin, josta ilmeni, että mulla on tuo dissosiaatio-häiriö, ei kukaan ole huomannut sen kummemmin mitään. miksi kiinnotaa?

 

[ajfhjkahjk]

Jaksan/pärjään! Lapset on mulle kaikki kaikessa, mutta ei kai heillä ole oikeutta viedä tämän takia lapsia? En kyllä todellakaan ota apua vastaan, jos on se on uhka! On kumppani ja on ollut paljon apua. minulla lapet ovat vielä alle 3vuotiaita. Kiitos linkistä

Apua tarjotaan varmasti juurikin siksi, että koskaan ei tulisi tilannetta jossa lapset jouduttaisiin sinulta ottamaan pois. Jos kieltäytydyt avusta ja terveydenhuollolle jää huoli tilanteestasi, lastensuojelu pyydetään tekemään selvitys lasten oloista erittäinkin todennäköisesti. Ja se, että sinä vanhempana olet kieltäytynyt lastesi hyvinvointia edistävästä toimesta, ei anna parasta mahdollista kuvaa kyvystäsi ajatella asioita lasten edun kannalta. Lastensuojelulla voi toisaalta olla tarjota sinulle jotakin tukea, joten se ei todellakaan ole mikään vain negatiivinen asia. Lastenuojelun tulee pyrkiä siihen, että sinä saisit pitää lapset (ja heille turvallisen arjen) ja saisit itsellesi apua. Tsemppiä ja voimia, kannattaa mennä hoitoon avoimin mielin!

 

["eräs"]

Enpä tiedä voiko lapset viedä tuon takia, mutta jos esim 8 vuotias lapsi voidaan huostaanottaa kuntoutuksellisista syistä niin mikä heitä estää ottamasta lapsia sinun sairautesi takia pois?

 

["vieras"]

Pelkään menettäväni lapset Kävin juuri psykologiset testit ym, ainoa mitä he tarjosivat oli tämä, ihmettelen, miksei mulle tarjottu mitään terapiaa!?

Nyky-Suomessa terapian saaminen on äärettömän vaikeaa, ihan sama miten pahasti sitä tarvitsisit...

 

[apujaaaa]

nosto

 

[apujaa]

[QUOTE="eräs";22954174]Enpä tiedä voiko lapset viedä tuon takia, mutta jos esim 8 vuotias lapsi voidaan huostaanottaa kuntoutuksellisista syistä niin mikä heitä estää ottamasta lapsia sinun sairautesi takia pois?[/QUOTE]

En näe mitään syytä kyllä ottaa, kai pitäs perusteet olla.

 

[apujaa]

nosto

 

[fifiia]

Ei ole kokemusta, mutta uskoisin että tutkimuksissa kannattaa olla omaitsensä, yrittämättä näytellä "parempaa"/terveempää kuin on. Se varmasti näkyisi tutkimuksissa jossakin kohtaa. Ja uskoisin että saat paremmin sinulle soveltuvaa apua kun et yritä pettää ketään, varsinkaan itseäsi.

Pyydä läheisiäsi olemaan sinun ja ennen kaikkea lastesi puolella, mutta silti riittävän objektiivisia asioiden suhteen. Tsemppiä tutkimuksiin.

 

[apujaaa]

Ei ole kokemusta, mutta uskoisin että tutkimuksissa kannattaa olla omaitsensä, yrittämättä näytellä "parempaa"/terveempää kuin on. Se varmasti näkyisi tutkimuksissa jossakin kohtaa. Ja uskoisin että saat paremmin sinulle soveltuvaa apua kun et yritä pettää ketään, varsinkaan itseäsi.

Pyydä läheisiäsi olemaan sinun ja ennen kaikkea lastesi puolella, mutta silti riittävän objektiivisia asioiden suhteen. Tsemppiä tutkimuksiin.

Tässä on ongelma se, että minusta minut on käsitetty aivan väärin. En ole koskaan sanonut olevani väsynyt lapsieni takia, lapset ovat ulos päin suuntautuneita jne...olisin tarvinnut TERAPIAA, niin tämä oli tulos. Mulla ei ole ollut mitään ongelmaa pärjätä lasten kanssa, vaikka siis kärsinkin tuosta häiriöstä.

 

["vieras"]

Tässä on ongelma se, että minusta minut on käsitetty aivan väärin. En ole koskaan sanonut olevani väsynyt lapsieni takia, lapset ovat ulos päin suuntautuneita jne...olisin tarvinnut TERAPIAA, niin tämä oli tulos. Mulla ei ole ollut mitään ongelmaa pärjätä lasten kanssa, vaikka siis kärsinkinn tuosta häiriöstä.[/QUOT

Minusta voit olla huolettomin mielin. Ja ottaa apu vastaan!! Kerro myös, että olet epävarma, mitä tällainen apu tarkoittaa. Ja kerro tukiverkostasi (puoliso, isovanhemmat, työkaverit, ystävät, lasten kummit...), etteivät luule, että olet yksin. Ja tee selväksi, ettei sullla ole päihdeongelmia tms. Ja asennoidu niin, että tämä tulee sun parhaaksesi! Että siis yrittävät auttaa.

 

["xyz"]

Onks sulla miten paha tuo dissosiaatio häiriö? Eli sattuuks paljon tilanteita, joissa havahdut kun on sattunut tai sattumassa jotain "vaarallista"? Vai ootko vaan omissa maailmoissasi. Mulla epäiltiin jossain vaiheessa dissosiaatiohäiriötä, mutta testien mukaan ei ollut. Tosin epäilen, että testit ei ehkä aina näytä oikein.

 

[hm]

On kyllä aivan perhanan törkeää, mihin lapsiperheet alistetaan. Törkeää. Ap on hakenut apua masennukseen ja nut joku tarttisi ilmeisesti lapsia johonkin laitokseen, jotta saa 100000000 /lapsi.

Sairasta. Sairas yhteiskunta.

 

[aina käsketään apua hakea]

Eli "apu" oli lisätä stressiä, joka taas puolestaan aiheuttaa masennusta. Kuka vaan masentuu ja stressaantuu ja uupuu, jos joutuisi pelätä lastensa menettämistä

Jos on masentunut, kuten kuka vaan helposti onkun lapset pieniä, jos ei ole paljon rahaa tai hyviä tukiverkkoja, niin se apu pitäisi olla sitä konkreettista apua.

Eli jos hakee apua joutuu vaa ojasta allikkoon.

täälläkin aina neuvotaan hakemaan apua. Mutta kun sitä ei ole.

 

[tuttu juttu]

Jos sinulle tarjotaan apua dissosiaatiohäiriön hoitoon niin ota ihmeessä, mutta puhu ääneen myös peloistasi. Oman työni kautta dissosiaatiohäiriö on itselleni tuttu ja se on erityisesti pikkulasten kannalta hankala ongelma - siis jos vanhemmilla on dissosiaatiohäiriö. Äärimmillään tuo dissosiaatiohäiriö ilmenee esim. siten, että vanhempi "katoaa" tästä tilanteesta ja ei lainkaan reagoi esimerkiksi vauvan itkuun, mikä puolestaan tuottaa vauvalle trauman. Dissosiaatiohäiriön problematiikka liittyy juuri vuorovaikutukseen ja siihen, että trauma tunkee läpi todellisuuteen ja traumatisoitunut ihminen reagoi refleksinomaisesti ärsykkeisiin, jotka muille näyttäytyvät neutraaleina, mutta jotka trauman kokeneessa ihmisessä laukaisevat "pakoreaktion". Tämä liitty siihen, että koettu trauma ei ole ikään kuin osa tietoista minää. Traumatisoituneiden ihmisten kohdalla puhutaan ns. yö- ja päivälapsesta. Kyse on oikeasti haasteellisesta pulmasta, mutta sen hoito on mahdollista ja mitä ilmeisimmin sinulle halutaan sitä tarjota! Kyse on siitä, että halutaan myös turvata se, että sinun ja lapsesi vuorovaikutussuhde voisi olla toimiva ja että traumat ja siihen liittyvät reaktiot eivät välittäisi tätä vuorovaikutusta. Lapselle tällainen vanhempi on "hankala", koska lapsi ei kykene käsittämään traumatisoituneen vanhemman reaktioita ja käyttäytymistä.