Joudun nyt sit vaan luopuu haaveesta saada kolmas lapsi

ja kyllä sydäntä raastaa
Siellä on yhden lapsen kokoinen kolo.


Mies ei taida kolmatta haluta.

Alkuun sanoi ei. Sitten ei ollut niin varma, sitten se oli taas melko varma ei.
Ja nyt ei enää edes kommentoi mitään kun alan jotain asiasta puhua/vihjata.

Ja en painosta päivittäin tai pahasti. Semmoista pientä vihjailua vain. Ei kommentoi enää mihinkään mitään vaikka olisi kysymyksne muodossa.
Möllöttää vaan hiljaa ja kohta puhuu ihan jostain muusta - puuta, heinää, potaskaa.


Ei tämäkään reilua ole, että toinen haluu ja toinen ei. Ja sit tehdään toisen mielen mukaan.

 

Vaikeita asioita nuo.
Olisi helppo sanoa, että moisen pitää miettiä valmiiksi ennen kuin päätetään mennäänkö yksiin vai ei, mutta ei sekään taitaisi aina auttaa. Voihan toinen muuttaa mieltään elämästä enemmän oppiessaan tms.

Olen pahoillani.

 

Niin, vaikeita asioita. Toisaaltaan teillä on jo ne kaksi kuitenkin.
Ja jos mies ei todellakaan halua kolmatta niin kovin väärin se olisi häntä kohtaan se väkisin tehdä

 

meillä oli sama tilanne 4v sitten, mies ei suostunut kolmanteen ja nyt olen siitä onnellinen!!!!!

2 lasta on, toinen nyt nelosella toinen ekalla ja voi ihanaa kuinka helppoa jo on! nykyisin katselen pikkulapsia ja päässäni ajattelen että ihanaa kun itsellä ei enää pikkuisia lapsia. noiden isojen kanssa kun voi ihan erilailla jo tehdä juttuja jne.

 

voiko tuohon muutakaan tehdä kuin istua alas ja jutella asia selväksi molemmille. eihän tuo reilua ole mutta onko sitten sekään vaihtoehto, että lähdette omille teille ja saat sen kolmannen mieluisa?

 

meillä oli sama tilanne 4v sitten, mies ei suostunut kolmanteen ja nyt olen siitä onnellinen!!!!!

2 lasta on, toinen nyt nelosella toinen ekalla ja voi ihanaa kuinka helppoa jo on! nykyisin katselen pikkulapsia ja päässäni ajattelen että ihanaa kun itsellä ei enää pikkuisia lapsia. noiden isojen kanssa kun voi ihan erilailla jo tehdä juttuja jne.

jotenkin näin olen koittanut ajatella asiaa. mutta ei se paljo lohduta nyt.

 

Niin, vaikeita asioita. Toisaaltaan teillä on jo ne kaksi kuitenkin.
Ja jos mies ei todellakaan halua kolmatta niin kovin väärin se olisi häntä kohtaan se väkisin tehdä

Niin on. Ja olen heistä todella onnellinen, silti minä haluaisin kovasti sen kolmannen.
Ja ei olisi oikein miestäkään kohtaan, mut ei se ole reilua näinkään

 

Sepäse, kun ei tuohon ongelmaan ole kompromissia .

Minä jättäisin miehen nyt hetkeksi ihan kokonaan rauhaan asian tiimoilta ja sitten sanoisin, että haluan nyt ihan oikeasti jutella ja valitsisin sellaisen tilanteen, että molemmilla on aikaa eikä miehellä mitään tekosyytä jättää keskustelua lyhyeen. Jos ei kerran ole ihan ehdoton ei niin onhan sulla sitten toivoa!

 

voiko tuohon muutakaan tehdä kuin istua alas ja jutella asia selväksi molemmille. eihän tuo reilua ole mutta onko sitten sekään vaihtoehto, että lähdette omille teille ja saat sen kolmannen mieluisa?

En tämän takia kyllä erota haluaisi, kun muuten menee hyvin ja ajatukset yksi yhteen.
Lapsien määrästä ollaan eri mieltä.

 

Vaikeita asioita nuo.
Olisi helppo sanoa, että moisen pitää miettiä valmiiksi ennen kuin päätetään mennäänkö yksiin vai ei, mutta ei sekään taitaisi aina auttaa. Voihan toinen muuttaa mieltään elämästä enemmän oppiessaan tms.

Olen pahoillani.

Niin minäkin.

 

Meillä toisinpäin. Kaksi on jo ja mun mielestä riittää. Mies haluaa kolmannen. Jomman kumman mukaanhan se on tehtävä, tässä asiassa kun ei ole puolikasta. Minun neuvoni on, että anna miehelle aikaa. Anna koko asian olla puoli vuotta, älä puhu, älä vihjaile, älä johdattele keskustelua siihen suuntaan. Kun pöly on laskeutunut niin sitten keskustelette asiasta rauhassa. Älä silloinkaan syyllistä tai painosta. Se on vaikeaa, tiedän. Voimia ja toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen!

 

Jatkuva vihjailu/pieni painostus ei varmasti auta asiaa, joten jätä mielummin asia vähäksi aikaa ihan kokonaan rauhaan ja palaa vaikka puolen vuoden päästä aiheeseen ja kysy suoraan ennemminkin kuin pientä vihjailua. Minua ainakin kävisi ärsyttämään jos samasta asiasta jauhetaan ihan koko ajan...

 

Kuten itse sanoit, ei ole reilua tehdä toisen mielen mukaan. Vaikket koko ajan suoraan painosta, niin mitäs jos jättäisit sen vihjailemisenkin pois, luulen että miehesi on aika kyllästynyt saman asian vatvomiseen. Keskustelkaa asiallisesti vaikka parin kuukauden päästä ja annat miehesi nyt olla vähän aikaa rauhassa asiasta...

 

Jatkuva vihjailu/pieni painostus ei varmasti auta asiaa, joten jätä mielummin asia vähäksi aikaa ihan kokonaan rauhaan ja palaa vaikka puolen vuoden päästä aiheeseen ja kysy suoraan ennemminkin kuin pientä vihjailua. Minua ainakin kävisi ärsyttämään jos samasta asiasta jauhetaan ihan koko ajan...

Niinkun mä kirjotin en ole vihjaillut jatkuvasti.

Ja kyllä minuakin tilanne ärsyttää, suututtaa, surettaa.

 

j
Ja en painosta päivittäin tai pahasti. Semmoista pientä vihjailua vain.

Mutta ei kuitenkaan jatkuvasti??? Ihanko oikeasti?

 

Mulla sama tilanne... :/ Kova kuume päällänsä mutta mies ei halua.. Toisaalta on jo nyt helpompaa kun kuopus on ohittanut pikkuvauva vaiheen ja alkaa jo ymmärtämään aika hyvin, mutta silti kaipaan sitä pientä tänne.. Vauva aika on aina mun, mies ei osallistu mihinkään, mutta mulle se olis ihan ok, koska haluankin olla vauvan kanssa enkä välitä, vaikka mies ei siihen osallstuisikaan... Mutta eipä tässä taida muu auttaa ku periksi antaminen tai miehen vaihto..

 

Kuten itse sanoit, ei ole reilua tehdä toisen mielen mukaan. Vaikket koko ajan suoraan painosta, niin mitäs jos jättäisit sen vihjailemisenkin pois, luulen että miehesi on aika kyllästynyt saman asian vatvomiseen. Keskustelkaa asiallisesti vaikka parin kuukauden päästä ja annat miehesi nyt olla vähän aikaa rauhassa asiasta...

En ole edes vatvonut.

Olen sanonut miehelle että haluaisin kolmannen, haluaako se.
Sanoi eka vitsillä et jos maksat miljoonan niin sit.
Sit sano ettei haluais.

Mut kuitenkin jotain puhunut.

Enkä ole päivittäin jankannut vaan esim. saattanut sanoa et olispa kiva jos täällä masussa olis vauva tms. tai jos jossain ohjelmassa jotain siihen suuntavaa niiin saatan jotain vihjata. Mutten tosiaankaan koko aika/vähän väliä.

Alkuun mies sanoi jotai takasin, mut nyt ei enää mitään. On kuin ei kuulisi edes.

 

Mutta ei kuitenkaan jatkuvasti??? Ihanko oikeasti?

Mitä ihanko oikeasti?

Ei. En edelleenkään painosta. Tiedän itse kuinka asia on. Ja anteeksi vain, mutta olen niin huonolla tuulella/surkein mielin etten jaksa alkaa sun kanssas vääntää.

 

No miehesi vastauksista (tai siis vastaamatta jättämisistä) päätellen vihjailusi ovat kuitenkin olleet liikaa tai sitä on tapahtunut liian usein.

Valitettavasti tässä asiassa ei ole kompromissia, mutta en usko että nykymenollakaan saat miehesi päätä käännytettyä. Yritä pitää mielummin kunnon tauko kaikissa vauvahaavepuheissa, ja kokeile vaikka puolen vuoden jälkeen uudestaan kyselyä aiheesta.

Tsemppiä!

 

Minusta on kuitenkin niin, että on ap:lläkin ihan oikeutus tunteilleen. Siis jos haluaa lapsen, eikä sitä saa, on lupa kaikille negatiivisille tunteille. Eihän tilanne poikkea lapsettomuuden kohdanneista mitenkään. Siis siitä, että kahden lapsen jäkeen ei yrityksistä huolimatta saisi enää kolmatta.

Kummallista sen sijaan on, että nämä näkemykset lasten lukumäärästä tuntuvat aiheuttavan usein riitaa parisuhteessa. Kokemusta täälläkin.

 

No miehesi vastauksista (tai siis vastaamatta jättämisistä) päätellen vihjailusi ovat kuitenkin olleet liikaa tai sitä on tapahtunut liian usein.

Valitettavasti tässä asiassa ei ole kompromissia, mutta en usko että nykymenollakaan saat miehesi päätä käännytettyä. Yritä pitää mielummin kunnon tauko kaikissa vauvahaavepuheissa, ja kokeile vaikka puolen vuoden jälkeen uudestaan kyselyä aiheesta.

Tsemppiä!

Ilmeisesti.

Tai sit annan vaan olla ja suuntaan katseen kohti jotakin uutta..
Koska jos toinen kaipaa jotain mitä toinen ei voi/halua tarjota, johtaako se mihinkään hyvään.. (?)
Meillä kaikilla kuitenkin vain yksi elämä elettävänä.

Äääh.. mulla jotenkin nyt ajatukset ihan sekasin tai lukossa niin sanon mitä sattuu.

 

Minusta on kuitenkin niin, että on ap:lläkin ihan oikeutus tunteilleen. Siis jos haluaa lapsen, eikä sitä saa, on lupa kaikille negatiivisille tunteille. Eihän tilanne poikkea lapsettomuuden kohdanneista mitenkään. Siis siitä, että kahden lapsen jäkeen ei yrityksistä huolimatta saisi enää kolmatta.

Kummallista sen sijaan on, että nämä näkemykset lasten lukumäärästä tuntuvat aiheuttavan usein riitaa parisuhteessa. Kokemusta täälläkin.

Tuntuu joo..

Nyt heräsinkin miettii voinko olla onnellinen näin lopun elämääni.. et kaipaan jotain kovasti mutten saa sitä tässä suhteessa.. vaikka kaksi ihanaa lasta onkin niin silti jotain tuntuu puuttuvan.

 

Nyt heräsinkin miettii voinko olla onnellinen näin lopun elämääni.. et kaipaan jotain kovasti mutten saa sitä tässä suhteessa.. vaikka kaksi ihanaa lasta onkin niin silti jotain tuntuu puuttuvan.

Toki voi olla, että löydät elämääsi jotakin muuta sisältöä, mutta jos joudut etsimään sitä muuta sisältöä vastentahtoisesti, voi katkeruus nousta pintaan myöhemmin.

En oikein osaa neuvoa enkä lohduttaakaan. Omassa tilanteessani mies ei halua neljättä ja oma ikäni lähestyy maagista neljääkymppiä... Olen kyllä jo taipuvainen miehen näkemysten kannalle, mutta "yllättäen" uusi kiista uhkaa tulla ehkäisyn järjestämisestä...

Kyllä mahtaisi ihmisen elämä olla helppoa, kun sinkkuna olisi ja saisi ihan itse päättää asioistaan...:xmas:

 

Kuin kauan olet sitten tästä kolmannesta haaveillut? Miksi pitää heti olla miettimässä eroa, eikä voida esim. odotella sitä puolta vuotta ja antaa pölyn laskeutua ja keskustella asiasta vakavissaan...

 

Kuin kauan olet sitten tästä kolmannesta haaveillut? Miksi pitää heti olla miettimässä eroa, eikä voida esim. odotella sitä puolta vuotta ja antaa pölyn laskeutua ja keskustella asiasta vakavissaan...

Kyllä mä voin odottaa mutta jos kanta on silloin yhä edelleen ei. niin enpä tiedä voinko olla onnellinen, vai tulenko vain katkeraksi..

Muuttuuko se mieli mihinkään vaikka odottaisin kaksi vuotta, vai meneekö siinä hukkaan elämästäni kaksi vuotta.. vaikeita juttuja nämä.. :/