Jotenkin tuli paha mieli miehen sanoista aamulla

[vieras]

Sain ihanan äitienpäivälahjan ja lasten tekemiä omia lahjoja. Siinä sitten vielä miehen kanssa halailtiin sängyssä ja juteltiin. Mies sanoi rakastavansa ja minä kerroin myös rakastavani. Sitten mies kysyi, että olenko onnellinen. Kerroin tietenkin olevani. Meillähän on kolme ihanaa lasta joista pienin ihan vastasyntynyt, juuri kastettu.

Mies sitten totesi, että hänestä tuntuu ettei me enää olla niin onnellisia kuin joskus. No me olemme olleet yhdessä jo 13 vuotta ja on pieniä lapsia ja mies tekee paljon töitä niin toki sitä yhteistä aikaa on tosi vähän. Minä pidän meitä kuitenkin onnellisina ja tiedän, että sitten kun lapset on isompia niin on taas sitä kahdenkeskistä aikaa enemmän. Vakuutin miehelle, että olen onnellinen ja mies sanoi, että ei missään nimessä tahdo kuitenkaan ketään muuta kuin minut. Se helpotti, kun hetken jo kauhistelin mielessäni, että kokeeko mies olevansa niin onneton, että harkitsee jopa eroa. Onneksi ei ole sellainen.

Säikähdinkö turhasta?

 

[vieras]

ero kohta eessä

 

[bertta]

Luulempa että säikähdit turhasta Mutta ymmärrän kyllä tunteesi,se vain on niin että miehet pukevat välillä väärin nuo sanansa eli ilmaisutaito ei ole yhtä hyvää tietenkään kun meillä naisilla...Enkä usko miehesikään olevan onneton,ehkä halusi vain varmistusta sinun tunteistasi

 

[miä]

Ole iloinen siitä, et miehesi on ajatellut sun ja omaansa ja yhteistä onnellisuutta ja se, et kokee et ette ole yhtä onnellisia kuin joskus olette olleet ei toki tarkoita että hän olisi onneton. Ole iloinen myös siitä, et hän uskaltaa kertoa tunteistaan sulle rehellisesti. musta nämä asiat kertovat ennemminkin siitä et suhteenne on hyvällä mallilla ja teillä on hyvä tulevaisuus edessänne yhdessä.

 

[Ainomieli]

Hyvähän se on, että uskaltaa sitä ajatella ja siitä puhua, jos noin kokee.

 

[mie]

Hyvähän se on, että uskaltaa sitä ajatella ja siitä puhua, jos noin kokee.

Samaa mieltä, mutta pakkoko se on just äitienpäivänä asia ottaa esille, jos ei mitään ton kriittisempää o meneillään.

 

[Inkivääri]

Lues ap tuo mun tarina 30-kriisistä, jospa miehesi ajattelee samoja asioita kuin mä? Ainakin olen sanonut miehelle ihan samalla tavalla kuin miehesi sinulle. Enkä mä mitään eroa ole hakemassa. Tuskin miehesikään.

 

[miä]

Hyvähän se on, että uskaltaa sitä ajatella ja siitä puhua, jos noin kokee.

Samaa mieltä, mutta pakkoko se on just äitienpäivänä asia ottaa esille, jos ei mitään ton kriittisempää o meneillään.

Ehkä juuri äitienpäivä on herättänyt miehen ajattelemaan suhdetta ja varmaan ajoitukseen voisi vaikuttaa sekin et monet naisethan ovat mielissään kun mies puhuu tunteistaan

 

[Kääkkänä]

Kuulostaa itse asiassa hyvälle että teillä mies juttelee noin avoimesti ja vielä rakkauden tunnustuksetkin oli "alla". Meillä on koko päivä riidelty ja tosiaan ainoa valonpilkku oli lasten ihanat kortit ja askartelut! 13 v. suhde takana täälläkin..

 

[ap]

Kiitos vastauksistanne! En minäkään oikeasti siis usko, että mies edes ajattelisi eroa. Hän on vakaumuksiltaan ja periaatteiltaankin sellainen ettei ero ole mikään ratkaisu ja varsinkin, kun meillä ei tosiaan ole mikään vialla. Ellei sitä lasketa, että on pieniä lapsia ja sen takia tietysti vähän kahdenkeskistä aikaa.

Luulen itse, että tuo pohdinta tuli nyt siitä, että synnytyksestä siis 1kk aikaa emmekä ole vielä harrastaneet seksiä sen jälkeen. Itselläni ei ole vielä ollut sellainen olo ja jälkivuotoakin on vielä pienesti tullut niin en tahdo ottaa tulehdusriskiäkään. Mies ymmärtää tämän täysin eikä missään nimessä odota, että ottaisin riskiä tulehduksesta. Mutta mielestäni se lähti enemmänkin siitä, että mies meinasi, että jos en haluakaan seksiä lainkaan ja pohti onnellisuuttani tms.

Jokatapauksessa olen onnellinen hänen kanssaan ja onnellinen elämästäni hänen kanssaan, mutta toki suhde on arkipäiväistynyt ja nyt kolme pientä lasta niin eihän se parisuhde ole tällä hetkellä se ykkönen elämässä. Ei varmasti kellään. Hyvin meillä kuitenkin menee.

Taidan kuitenkin vähän tsempata huomiointi puolella.

 

[vieras]

Pienet ne on sunkin murhees jos tossa joku sua niin vaivaa että illalla sitä vielä märehdit. Sun miehelläsi on varmaan koko ajan kieli keskellä suuta kun miettii raukka että mitä sulle uskaltaa sanoa ilman että analysoit sanomisia viikon ja varaat aikoja pariterapiaan. Ole onnellinen siitä että sulla on sellainen mies joka sua rakastaa ja jota sä rakastat.

 

[ap]

Pienet ne on sunkin murhees jos tossa joku sua niin vaivaa että illalla sitä vielä märehdit. Sun miehelläsi on varmaan koko ajan kieli keskellä suuta kun miettii raukka että mitä sulle uskaltaa sanoa ilman että analysoit sanomisia viikon ja varaat aikoja pariterapiaan. Ole onnellinen siitä että sulla on sellainen mies joka sua rakastaa ja jota sä rakastat.

No kuule anteeksi. Oltiin koko päivä anoppilassa ja nyt ehdin kurkkaamaan mitä oli aamulla vastailtu ja kommentoin sitten. En ole todellakaan pähkäillyt asiaa koko päivää. Enkä pähkäile miehelleni ääneen, joten hänen ei tarvitse olla kieli keskell suuta ja mitään pariterapiaa en ole edes kuvitellut meidän tarvitsevan.

Mutta pitäiskö sun mennä jo nukkuun?

 

[Ultramariini]

Pitkään parisuhteeseen voi sisältyä aikoja, jolloin ei aina itse ole siinä niin onnellinen, vaikka kaikki olisikin hyvin. Minulla ainakin, onnellissuudentunne on ollut sidoksissa siihen- millaista vaihetta elän ihan itse itseni kanssa. Jokaisella ihmisellä on omat kasvukipunsa ja ne heijastunevat parisuhteeseenkin. Tai ainakin siihen, millaiseksi parisuhteensa kokee.
Vaikka siis asiat olisivat hyvin, eikä olisi onneton.
Toisina hetkinä, sitä vaan kokee olevansa onnellisempi- vaikka asiat olisvatkin liki samanlaisia kokoajan.

 

[vieras]

Pienet ne on sunkin murhees jos tossa joku sua niin vaivaa että illalla sitä vielä märehdit. Sun miehelläsi on varmaan koko ajan kieli keskellä suuta kun miettii raukka että mitä sulle uskaltaa sanoa ilman että analysoit sanomisia viikon ja varaat aikoja pariterapiaan. Ole onnellinen siitä että sulla on sellainen mies joka sua rakastaa ja jota sä rakastat.

No kuule anteeksi. Oltiin koko päivä anoppilassa ja nyt ehdin kurkkaamaan mitä oli aamulla vastailtu ja kommentoin sitten. En ole todellakaan pähkäillyt asiaa koko päivää. Enkä pähkäile miehelleni ääneen, joten hänen ei tarvitse olla kieli keskell suuta ja mitään pariterapiaa en ole edes kuvitellut meidän tarvitsevan.

Mutta pitäiskö sun mennä jo nukkuun?

Todellakin pitäis mutta en ehdi, pitää vahtia teitä.

 

[Rieputarallaa]

Voisko olla, että mies on huomannut arkirumbasta johtuvaa väsymystä ja tietynlaista etääntymisetä johten juuri yhteisen ajan puutteesta? Siis ihan sellaista normaalia lapsiperheen touhua - ei kai mikään suhde pysy sellaisena vastarakastuneiden kiehnäämisenä ja alkuhuuman kaltaisena ikuisesti? Ja sitten vaan sanoi sen tuollain hassusti.