V
Vanha Noita
Vieras
Tänäänkin on positiivisuuspäivä. Kirjoitin alueemme sitoutuneeseen valtalehteen yleisönosastolle kirjoituksen, jossa kehuin asuinkuntani maasta taivaaseen, koska olin niin kyllästynyt jatkuvaan kitinään ja valitukseen. Onko yleisönosasto varattu vain valittajille?
Sitten tongin vanhoja kirjoituksiani ellien sinkkupalstalla; se on vähän kuin päiväkirjoja lukisi. Kiva, kun on tullut kirjoitettua niin paljon; päiväkirirjoja tuolta ajalta ei olekaan. Löysin seuraavan kirjoitukseni:
"Tiedän vain, että jossain on sielunkumppani, jonka kanssa elän elämääni eteenpäin. Ei minun tarvi enää tehdä mitään. Ei edes miettiä mitään. Tiedän, että hän on olemassa. Tiedän, että olen ehjä ja kokonainen vasta sitten. Voin olla ihan rauhassa nyt."
Tuon kirjoitukseni jälkeen löysin nykyisen mieheni, joka on sielunkumppanini. Luemme toistemme ajatuksia, meidän ei tarvi kuin katsoa toisiamme ja tiedämme, mille seuraavaksi nauramme. Yhteytemme on voimakas ja, vaikka liittomme on molemmille jo kolmas, olemme sitä mieltä, että löysimme toisemme vasta nyt, koska "kolmas kerta toden sanoo". Tästä suhteesta en ikinä halua pois. Voin tehdä virheitä, voin pelata nettipokerissa kaikki rahani tunnissa, saan sättäillä vaikka vuorokauden ja mieheni nostelee hartioitaan ja sanoo: "Ei se mitään, huomenna on uusi päivä... se meni jo." Tiedän, että saan olla juuri tällainen kuin olen ja tiedän, että hän rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen eniten maailmassa.
Pelkäsimme molemmat kaksi vuotta sitä hetkeä, kun kaksi vuotta tulee minulle eteen. Kahden vuoden välein mun on ollut vaihdettava miestä, jotta tuntisin edes jotain. Kahden vuoden kohdalla oli paineita ja riitoja ja turhuutta. Mieheni ei luovuttanut, vaikka lähellä oli...
Vihdoinkin saan olla pelkäämättä mitään. Olen löytänyt kotiin. Vaikka tuulee...
Sitten tongin vanhoja kirjoituksiani ellien sinkkupalstalla; se on vähän kuin päiväkirjoja lukisi. Kiva, kun on tullut kirjoitettua niin paljon; päiväkirirjoja tuolta ajalta ei olekaan. Löysin seuraavan kirjoitukseni:
"Tiedän vain, että jossain on sielunkumppani, jonka kanssa elän elämääni eteenpäin. Ei minun tarvi enää tehdä mitään. Ei edes miettiä mitään. Tiedän, että hän on olemassa. Tiedän, että olen ehjä ja kokonainen vasta sitten. Voin olla ihan rauhassa nyt."
Tuon kirjoitukseni jälkeen löysin nykyisen mieheni, joka on sielunkumppanini. Luemme toistemme ajatuksia, meidän ei tarvi kuin katsoa toisiamme ja tiedämme, mille seuraavaksi nauramme. Yhteytemme on voimakas ja, vaikka liittomme on molemmille jo kolmas, olemme sitä mieltä, että löysimme toisemme vasta nyt, koska "kolmas kerta toden sanoo". Tästä suhteesta en ikinä halua pois. Voin tehdä virheitä, voin pelata nettipokerissa kaikki rahani tunnissa, saan sättäillä vaikka vuorokauden ja mieheni nostelee hartioitaan ja sanoo: "Ei se mitään, huomenna on uusi päivä... se meni jo." Tiedän, että saan olla juuri tällainen kuin olen ja tiedän, että hän rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen eniten maailmassa.
Pelkäsimme molemmat kaksi vuotta sitä hetkeä, kun kaksi vuotta tulee minulle eteen. Kahden vuoden välein mun on ollut vaihdettava miestä, jotta tuntisin edes jotain. Kahden vuoden kohdalla oli paineita ja riitoja ja turhuutta. Mieheni ei luovuttanut, vaikka lähellä oli...
Vihdoinkin saan olla pelkäämättä mitään. Olen löytänyt kotiin. Vaikka tuulee...
