Joskus

[pettänyt]

Jos alat seurustella sellaisen kanssa joka kertoo sinulle pettäneensä edellistä kumppaniaan, kuinka se sinuun vaikuttaa?
Jätätkö hänet heti ajatellen että joka kerran pettää, voi pettää myös sinua?
Vai ajatteletko että sinä nimenomaan olet hänelle ""se oikea"" jota hän ei petä?
Vai ajatteletko että hän on oppinut läksynsä ja annat mahdollisuuden?
Vai jatkatko seurustelua ja toivot vain ettei hän enää petä ja kuitenkin pelkäät sen tapahtuvan uudestaan?

Yleensäkin, kuinka tärkeä asia uskollisuus on eli voiko sillä ""korvata muita puutteita""?
Vai onko niin päin että pettämisen voi antaa anteeksi, kunhan muuten on mukava?

 

[Yxmies]

Lopetin jokin aika sitten seurustelun naisen kanssa, joka kertoi pettäneensä entistä miestään. Muuten nainen olisi ollut ihannetapaus, mutta löyhää moraalia en voi sietää, enkä hyväksyä.

 

[Pervertti]

Eiköhän yksi oleellinen asia ole se, miten pettämiseensä suhtautuu. Jos se oli jotain joka tapahtui ""olosuhteiden ohjaamana"" ja ""toimimattomassa liitossa"" ja ""puolison kylmyyden tähden"", niin silloinhan tuo kuullostaa siltä, että jatkossakin jos on hyvä syy, niin eikun vieraisiin.

Jos taas historiassa tapahtunut pettäminen on virhe, johon on nimenomaan itse ryhtynyt ja josta itse vastaa, niin asia on mielestäni kovin erilainen. Tuostahan on saattanut vaikka jotain oppia.

 

[pohtija]

Niin, ja aika oleellinen ero onko se ollut yksi kännipano vai vuosien sivusuhde, tai vuosien sivupano-suhteet. Kahdessa jälkimmäisesä en usko ko. henkilön pystyvän enää oikein uskollisuuteen. Voiisin silti harkita kumppanuutta, jos tyyppi olisi muuten ""täydellinen"". Alkolistia en ottais edes muilla avuilla - sitä en kestäisi ikinä.

Tietysti sitten pitäisi varautua tauteihin. Ja ehkä ... vapaaseen sutheeseen? Eli itsellä oikeus myös käydä vieraissa. Silloinhan se ei olisi pettämistä, kun se olisi julkista. Ei-salattua siis.

 

[petäjä]

Minä olen sitä mieltä että pettäminen on saanut liian paljon negatiivista huomiota. Itse olen pettänyt ja harrastanut ns.jummpparia. Ja tämä ei ole vaikuttanut mitenkään vakituiseen suhteseeni....saan kotona seksiä ihan riittävästi ja rakastan miestäni mutta silti säännöllisin väliajoin tapaan tätä toista miestä ja harrastamme hetken seksiä ja jatkamme matkaamme.Meillä ei ole minkään muunlaisia tunteita toisiamme kohtaan. Olen myös sanonut miehelleni että jos mieli tekee ja hän reissuillaan haluaa kiksauttaa jotain misua niin asia on ihan ok niin kauan kuin se ei vaikuta meidän suhteeseemme ja niin kauan kun minä en siitä tiedä.ja että turvallisuudesta on pidettävä huolta ei siis tauteja kotiin. Olen varmaan jollain tavalla sairas mutta niin se vaan on....en ole niitä moraalisimpia ihmisiä....

 

[niin]

olen joskus huvikseni miettinyt samaa asiaa..kyllä väistämättä hiipisi mieleen ajatus, että homma toistuisi meidän suhteessa, pettäminen siis.

 

[nappo]

Uskon, että ""hyvätkin"" ihmiset tekevät ""pahoja"" asioita. Olosuhteet ja asianomaisten käytös tilanteen johdosta sattaisivat hyvinkin saada minut ymmärtämään pettämisen, ja ehkä antamaan anteeksikin.

Riippuisi siis täysin tilanteesta, pystyisinkö hyväksymään tuonkaltaisen hairahduksen kumppanin menneisyydessä. Ei kerran tapahtunut pettäminen missään tapauksessa sellainen asia ole, jonka vuoksi sokeasti hylkäisin kiinnostavan kumppaniehdokkaan.

 

[ent. pettäjä]

Liki 10 vuotta lähes seksittömässä suhteessa sai minutkin hyppämään aidan toiselle puolle. Tuossa suhteessa seksiä oli kerran puolessa vuodessa/vuodessa. Ajattelin, että vika on minussa, en ole haluttava, olen huono sängyssä, yms., kunnes sitten eräissä juhlissa monikin kaksilahkeinen osoitti mielenkiintoaan minua kohtaan. En silloin vielä rohjennut syrjähyppyyn, mutta seuraavalla kerralla sitten tein sen.

Enkä edes katunut.

Lopulta olin jonkinmoisessa kierteessä, minua haluttiin ja kehuttiin, ja minä halusin niitä tunteita lisää. Pariin otteeseen jopa petin ""salarakastani"" toisen tai kolmannen kanssa. Koskaan en jäänyt kiinni kenellekään, en aviomiehelleni, en niille toisille miehille.

Lopulta hain itse eroa, tunsin olevani enemmän arvoinen, kuin millaisena silloinen aviomieheni minua piti. Eron jälkeen löin hynttyyt yhteen miehen kanssa, jonka kanssa olin pettänyt niin miestäni kuin toista rakastajaanikin, ja edelleen olemme onnellisesti yhdessä, olleet jo yli 20 vuotta. Enkä ole kertaakaan pettänyt, enkä petä. Ja kunnioitan miestäni suuresti, koska hän uskalsi luottaa minuun, vaikka tiesikin entisestä elämästäni.

 

[mies]

Hyvä kysymys.

En minä ajattele pettämistä yksittäisenä tekona, vaan itsekkyytenä, epärehellisyytenä, röyhkeytenä, piittaamattomuutena, tyhmyytenä.

Nyt varmaan jo arvaatte, mitä ajattelen ihmisestä, joka pettää.

Tässäkin keskustelussa tuli esille yksi asia, millä pettäjä pienentää syyllisyyttään:""ei haittaa, jos joskus pettäisit minua"" Se on varma ulkopuolisen suhteen merkki, jos teidän toivotaan tekevän samaa.

 

[.....]

No se on ""mies"" hienoa, jos sinun maailmassasi on vain täydellisiä ihmisiä.

Minun maailmassani ei ole. TUota pettämistä olen pohtinut juuri siten, että sen ehkä saattaisin kestää. Riippuu siitäkin - eli jos sitä ei tiedä, ja se ei vaikuta, niin mitäs siitä. Tai jos se tehdään molempien sopimuksesta avoimesti.

Minun maailmani ihmiset ovat olleet vankilassa, pari alkoholisitia, muutama mielisairas, sairaalloisen mustasukkainen tyyppi, patalaiska sika, tyhmä. (Ei minun kumppaneitani, mutta lähipiiriä.) Tämän vuoksi on tullut paljonkin mietittyä, että minkä vian kestäisi omassa kumppanissa. Alkoholismia en kestäisi ikinä - se olisi heti pois. Samaten väkivalta.

 

[Julia]

En ikinä alkaisi/jatkaisi seurustelua ihmisen kanssa, joka on pettänyt. Kun se kynnys on ylitetty, on niin paljon helpompi tehdä se uudelleen. Enkä minä voisi kunnioittaa ihmistä joka on niin moraaliton ja heikko, ja ilman kunnioitusta ei ole suhdetta.

Minulla ja miehelläni on erittäin vahva moraali emmekä hyväksy pettämistä missään tilanteessa. Se on aivan omasta tahdonvoimasta ja halusta kiinni, että pettääkö vai ei. Luottamus on suhteen a ja o. Jos sitä ei ole, niin ei ole mitään. Kun on toistensa parhaat ystävät ja toinen on se maailman tärkein ihminen, silloin ei haluakaan tehdä typeryyksiä.

Aina käytetään alkoholia ja humalatilaa tekosyynä. Sekin on oma valinta. Meistä ei kumpikaan juo, joten sitäkään tilannetta ei tule.

Ja mitä enemmän ihmisiä tapaa, sitä onnellisempi on omasta puolisostaan; niin suuri osa ihmisistä on -valitettavasti- pelkkää roskaa. Niin täydellistä ihmistä ei olisi, että hän mieheni voittaisi. Joku tuolla puhui elämän epätäydellisyydestä ja omasta oudosta lähipiiristään. Niinpä niin, kyllä sen ns. ""täydellisen"" elämän voi itselleen rakentaa, jos haluaa. Minä en juoppoja, varkaita, vankilakundeja ja pettäjiä katselisi. Kenenkään kanssa ei ole pakko olla tekemisissä. Kaikkihan on omista valinnoista kiinni.

 

[.....]

<<Kenenkään kanssa ei ole pakko olla tekemisissä. Kaikkihan on omista valinnoista kiinni.

Niin, sukuun synnytään mutta ystävät saa valita.

Miten Julia valitsi aikoinaan vanhemansa ja sisaruksena? Entäpä sisaresi miehen?

Kerro mulle, että mäkin osaan valita noi täydellisistä ihmisistä.