Joskus kadehdin uskovaisia...

Raitalankakäärme IV

Aktiivinen jäsen
21.06.2005
5 190
1
38
... kun tuntuu että heillä on jotenkin helpompaa, kun on joku korkeampi voima johon luottaa. Joskus tulee sellaisia tilanteita vastaan, että kaipaan mahdollisuutta rukoilla, en itseni, vaan jonkun rakkaan puolesta. Siis kaipaan tavallaan jotain tahoa jolta pyytää rakkaille suojelusta ja kaikkea hyvää. Vaan kun en mihinkään yliluonnolliseen usko, niin ei sellaista suojelijaa ole.

Tuli vaan taas mieleeni, kun kuulin että eräs ystäväni on raskaana. Takana hänellä on todella monta keskenmenoa ja kaksi vaikeaa raskautta, ja viimeisen synnytyksen jälkeen hänelle sanottiin, että hän ei enää ikinä voisi tulla raskaaksi. Vaan nyt kävi näin, hänellä kovin sekavat tunteet asian suhteen, pelkää, ei uskalla oikein vielä toivoakaan, on sekaisin... Hän on sen verran kaukana että en voi häntä arjessa auttaa, ja jotenkin kaipaan jotain tapaa auttaa. Jos olisin uskossa, voisin rukoilla, ja jos oikeasti voisi uskoa että rukouksella voisi tehdä jotain ihan oikeaa hyvää, niin...

Äääh, en oikein edes tiedä mitä yritän selittää. Kai pointtini on että ystävän puolesta kova huoli ja haluaisin auttaa.
 

Yhteistyössä