Joskus harvoin kun lapsi ei syö...

[Poolo]

...ruokaa kun ei satu tykkäämään ko. ruoasta (närkkii vähän mutta ruoka ei juurikaan vähene lautaselta), oletteko muut esim. jättäneet välipalan sitten pois? Antaneet saman ruoan seuraavalla aterialla? Mitä muuta? Meillä 5v. päättää joskus ettei tykkää eikä muuten syö vaikka mitä tekis. Mietin, miten pitäis asiasta muistuttaa vaiko mitenkään? Nyrkkisääntönä on, että pitäis syödä niin monta haarukallista kuin on ikää vuosina, mutta lapsen haarukalliset tuppaa olemaan niin pieniä ettei tosikaan. Kyseessä ei ole suinkaan laiha lapsi, vaan ennemminkin pullukka, joten ongelma on enemmänkin siinä, että äidin mielestä aina ruoka-aikaan olis ainakin vähän syötävä. Miten muilla?

 

[...]

Kaikkea pitää maistaa, mutta jos lapsi ei enempää syö niin ei syö. En tee asiasta numeroa.

 

[Kippuravarvas]

Kaikkea on pakko maistaa yhden kerran jos ei enempää maistu niin on ilman. Jälkiruokaa ei saa eikä leipää ja seuraavalla aterialla mitä muutkin silloin syö, ei siis samaa annosta enään.
Muutama viikko sitten 3v yritti alkaa elämään pelkällä leivällä, söi siis iltapalalla ja välipalalla useamman leivän ja ruoka-aikoina ei yhtään. Oli sitten pari päivää ilman leipää tai max yksi pala ja taas alkoi ruoka maistumaan.

 

[pph]

Mulla hoidossa lapsia, jokaista ruokaa maistetaan se yksi lusikallinen ja saa normiannoksen leipää ja maitoa, myös normi välipalan. Iltaruoka onkin jo eri ruokaa, jos sekään ei kelpaa niin sama juttu. joskus nälkä sitten

 

[Poolo]

Eli saa leipää vaikka ei söisi ruokaa, tai välipalaa tai seuraavan ruoan? (Tää siis vierailijan kommenttiin lisäyksenä).

 

[Vieras]

Eipä tuo haittaa vaikka lapsi ei söiskään aina ruoka-aikaan jos ei kerran pidä kys. ruoasta. Kyllä itse annan välipalan normaalisti ja sit syö halukkaammin seuraavalla ruualla. Tokikaan en heti luovuta kun sanoo ettei halua syödä mutta en ala maanittelemaan mitenkään, jos ruoka ei maistu niin pois pöydästä ja seuraava ruoka on välipala eikä mitään siinä välissä!

 

[Pätsmaruu]

Jos on lapsi maistanut ruokaansa, ja enempää ei syystä tahi toisesta mene, niin that´s it! En mä omaltani ole kuitenkaan välipalaa pois ottanut sen takia...Ja vaikka ei olis sitä ruokaansa syönyt, niin saa kyllä luvan tottua uusiin makuihin ja ruokiin myös jatkossakin eli jos ko. ruokaa on seur. ateriallakin, niin sitten sitä on ja sitä jälleen maistetaan... Yleensäkin nuista syömisistä ei kannata pitää mitään suurta meteliä, sillä niista tahtoo sitten tulla niitä solmutilanteita... Parempi kun yrittää olla rentoreiskana tilanteessa.

 

[Hoodrat]

Kaikkea on pakko maistaa yhden kerran jos ei enempää maistu niin on ilman. Jälkiruokaa ei saa eikä leipää ja seuraavalla aterialla mitä muutkin silloin syö, ei siis samaa annosta enään.
Muutama viikko sitten 3v yritti alkaa elämään pelkällä leivällä, söi siis iltapalalla ja välipalalla useamman leivän ja ruoka-aikoina ei yhtään. Oli sitten pari päivää ilman leipää tai max yksi pala ja taas alkoi ruoka maistumaan.

Meillä sama homma. Jos ei syö niin turha tulla vinkumaan leipiä ja muroja yms.. yms.. Yrittänyt kovasti. Joka päivä keksii eri jutun. Toissa päivänä olis ollut sienet herkkua niin parin päivän päästä vihaa sieniä. jne..

Jameilläkin pois pöydästä häiritsemästä kun muut syö. Ja saamiettiä haluaako pois pöydästä, koska takas ei sitten tarvitse tulla.

 

[Poolo]

Ite oon huomannu, että jos rupee tuputtamaan lapselle sitä ruokaa, eikä lapsi silti suostu syömään, ni hermothan siinä vaan menee molemmilla ja soppa onkii valmis; hirvee älämölö ja syömisestä ei enää tietoakaan. Vissiin otettava vaan löysin rantein -syöhän se sitten ku on nälkä... onneks ei oo meiän lapset mitään kukkakeppejä vaan vähän pyöreämpiä ni ei haittaa vaik ei aina söiskään.

 

[Lentokala]

Kaikkea on pakko maistaa yhden kerran jos ei enempää maistu niin on ilman. Jälkiruokaa ei saa eikä leipää ja seuraavalla aterialla mitä muutkin silloin syö, ei siis samaa annosta enään.
.

Näin myös meillä.
Yleensä lautasella on kuitenkin jotain joka maistuu, syö sitten ne.
Joskus lapset on syöneet pelkät vihannekset ja lihat tms. jääny syömättä. Välillä toisin päin.

 

[tytsyjen äiti]

Mä olen huomannut että lapsilla menee niin kausittain nuo syömisjutut että parempi kun antaa joskus periksi ja antaa syödä sitä mikä maistuu, ja joskus saa olla vaikka vähän nälässä jos alkaa kovin temppuilemaan. Yleensä nälkä tulee ja alkaa taas ruoat kelpaamaan. Itse en voi nyt aikuisenakaan kehua olevani mitenkään kaikkiruokainen..voin kyllä maistaa lähes kaikkea, mutta tykkään vain tietyistä ruoista. En kannata sitä että lapselle itkun kanssa pakotetaan suuhun jotain mikä selvästi tekee pahaa. Ruoalla leikkimiset ja huvikseen temppuilut on juttu erikseen, ja silloin saa lähteä pöydästä.

 

[endie]

minulla osui vähän silmään tuo, että lapsen pitää syödä se määrä kuin on ikää niin lusikallisia. ja sitten kuitenkin sanot, että no ne on niin pieniä mitä syö. -ei kai sillä koolla ollut nyt väliä vaan määrällä.
juuh.
ja meillä on ruokaa maistettava kyllä kanssa, mutta se yks kerta riittää. leipää ei rajata pois, eikä jälkiruokaa ( jos sellasta sattuu olemaan, harvemmin ).
seuraavalla ruualla siiten taas ihan ne ruuat eteen joita oon ajatellut, ei siis samaa annosta mikä jäänyt mitenkään tarkoituksellisesti.
ja en pitäis teidän ongelmaa "pahana" kun on vaan ajoittaista. eikös tuollasia aikoja ole meillä kaikilla kun joku ei vaan maistu.

 

[Pätsmaruu]

Ite oon huomannu, että jos rupee tuputtamaan lapselle sitä ruokaa, eikä lapsi silti suostu syömään, ni hermothan siinä vaan menee molemmilla ja soppa onkii valmis; hirvee älämölö ja syömisestä ei enää tietoakaan. Vissiin otettava vaan löysin rantein -syöhän se sitten ku on nälkä... onneks ei oo meiän lapset mitään kukkakeppejä vaan vähän pyöreämpiä ni ei haittaa vaik ei aina söiskään.

Vaikka välillä se ruoka ei niin lapselle maistuisikaan, niin kyllä se lapsi kuitenkin siihen nälkäänsä syö juuri sen tarvitsemansa määrän. Nuilla pienillä tahtoo vain niin kovasti vaihdella tuo syömisen paljous/vähyys. Meidän oma viisi vuotias on vielä kaikien lisäksi nykyään kehittänyt itselleen jostain takaviistosta aivan ihme kranttuuden, juuri mikään ei tahdo pojalle kelvata, varsinkin vihannekset ja juurekset ovat aivan kamalia. Nyt sitten "älytin" poikaa ottamalla mukaan kokkauskaverikseni, ja onkin siitä kiinnostunut, niin - kappas vain, vihanneksetkin saavat lautaselta hissuksiin kyytiä!

 

[Gloria Mundi]

joskus harvoin kun lapsi ei syo niin,,,, annan olla syomatta.

 

[No]

Jos ei kerran alipainosta kärsi, niin antaisin olla syömättä ja tarjoaisin seuraavaan ruoka-aikaan seuraavan kerran ruokaa (jos oli tarkoitus olla "herkumpi" välipala, niin korvaisin jollain superterveellisellä, ei-niin-herkulla). Minusta mikään ei ole typerämpää ja turhempaa, kuin lasten pakkosyöttäminen (juu, maistraa täytyy meilläkin!) tai se, että syötetään herkkuja, jos ruoka ei kelpaa.