Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
Alkuperäinen kirjoittaja Stardustille:
Alkuperäinen kirjoittaja ZiggyStardust:
Älä naura, mutta mä olen kerran ollut "valaistunut." Olin reaktiivisessa psykoosissa. Se oli tosi kummallinen kuukauden ajanjakso ja vaikka siitä on jo 5 vuotta ja olen terve?, en vieläkään ole saanut itseäni uskomaan, että KAIKKI mun kuvittelemani olisi olleet ihan mun omaa kuvitelmaa.
Siinä vaiheessa olin jo niin peloissani, koska näiden opetusten lisäksi tuntui kuin olisin ollut päivittäin hyvän ja pahan vuorotellen riepoteltavana ja ihan kuin minussa tai minusta olisi taisteltu, joten hakeuduin hoitoon. Harhat? loppuivat siihen yöhön, kun sairaalaan pääsin. Vieläkin pelottaa.
Mielenkiintoinen tarina ja varmasti pelottava kokemus. Itse ajattelen, että valaistuminen on se tila, jolloin en enää ajattele mitään. Meditoidessa toistelen mantraani, jotta saisin ajatusteni taustamelun peitettyä. Sinä päivänä valaistun, jolloin pääni täyttää tyhjyys, en tarvitse mantraa saadakseni kaikki ajatukset loppumaan ja minä vain OLEN.
Niinpä, kun minä en edes tiedä, mitä valaistumisella tarkoitetaan. Tai yleensäkään en ole perehtynyt edes kristinuskoon tarkemmin.
Yksi juttu, josta jälkeenpäin juttelin yhden papin kanssa oli, että sekä hyvän että pahan äänen sanottua mua vanhurskaaksi, kysyin siltä hyvältä, mitä vanhurskas oikeastaan tarkoittaa ja vastasi viatonta. Pahalta kysyin ja vastasi laintuntevaa. Pappi sanoi, että viaton on uuden testamentin mukainen tulkinta ja laintunteva vanhan testamentin mukainen. Ja mä en tosiaan tiennyt kuin että vanhurskaista puhutaan jonkinlaisina uskovaisina ihmisinä. En huomannut kysyä, että mikä se laki sitten on? 10 käskyäkö?