Jos yksi toiveesi toteutettaisiin, mikä se olisi?

Eipä tähän muutatarttis ku rahaa lisää sen verran ettei tarttis enää ikinä laskee et riittääkö raha ruokaan

 

Kai se ois se maailman rauha. Ois harmoniaa, rakkautta ja elämää ilman pelkoa.

 

Mies, yksi erityinen mies :/

juu tätä minäkin toivon..sellainen lopullinen mies jonka kanssa olis sitten "aina"..ei jaksais vaan alottaa aina alusta :|

 

Että tuo esikoinen saisi ns. terveen paperit, kun syksyllä mennään Tay:siin... Se olis tällähetkellä tärkein asia mulle!

 

Mikä vika tässä elämässä?

Ei varsinaisesti mitään, mutta olen jo saavuttanut kaiken, mitä tässä elämässä voin saavuttaa.

 

Mun toiveena olisi, että aina olisi yksi vauvaikäinen huushollissa. Noi viisi alkaa olla jo isoja ja kuume senkun jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

 

vauva

 

Terveys on aina ollut mulla ykköstoiveena.Mutta jos jotain erilaista ja henkilökohtaista niin sitten toivoisin palavasti itselleni yhtä työpaikkaa! =)

 

oma tilava asunto unelmatalosta.

 

kylläpä on asiat hyvin kaikilla täällä ku toiveet noin pinnallisia, työpaikka, raha, asunto. jos teillä ei olis jo lapsia, ette vaikka sais lasta vaikka mitä yrittäis, saattais olla tärkeysjärjestykset vähän muuta. ketuttaa ihan lukea tollasta...

sinä tuijotat omaan napaasi, olet kateellinen muille, mutta ole ihan rauhassa ei se minulta ole poissa

 

jotta voisin luottaa mieheeni ihan satasella =)

 

Vaikka se onkin kovin pinnallista, niin toivoisin, että päästäis pian uuteen kotiimme. Enpä juur muuta vois just nyt toivoa, itelleni. Muille voisin toivoa jotain maailman rauhaa tms.

 

Tällä hetkellä toivoisin että pojan pylly paranee :ashamed:

 

Että meidän toiseksi nuorimmaisen (2v 8kk) ongelmana ollut tuhriminen jo helpottais.

 

Tällä hetkellä toivoisin että pojan pylly paranee :ashamed:

Saanko kysyä, että mikä siinä on? Meidän neidillä nimittäin on peppu kans ollu tosi kipeä pitkän pitkän aikaa. Nyt onneksi jo parempi.

 

kylläpä on asiat hyvin kaikilla täällä ku toiveet noin pinnallisia, työpaikka, raha, asunto. jos teillä ei olis jo lapsia, ette vaikka sais lasta vaikka mitä yrittäis, saattais olla tärkeysjärjestykset vähän muuta. ketuttaa ihan lukea tollasta...

Mä voisin tietenkin toivoa terveyteni takaisin, avomieheni takaisin tähän elämään, tyttäreltäni vammaisuuden pois jne, mutta en viitsi. Menetetty mikä menetetty. Turha itkeä menetysten perään.

 

Haluaisin valaistua.

Älä naura, mutta mä olen kerran ollut "valaistunut." Olin reaktiivisessa psykoosissa. Se oli tosi kummallinen kuukauden ajanjakso ja vaikka siitä on jo 5 vuotta ja olen terve?, en vieläkään ole saanut itseäni uskomaan, että KAIKKI mun kuvittelemani olisi olleet ihan mun omaa kuvitelmaa.

Se oli sellainen hengellinen kokemus. Mulle alettiin opettaa uskonasioita. Sanoin heti alussa, että tää on kivaa jutella telepaattisesti jonkun kanssa, mutta jätetään mun uskonkäsitykseni rauhaan, vaan ei jätetty.

Esim. yks päivä kysyttiin, milloin ihminen vihaa Jumalaa? Mietin, mutten osannut vastata ja lopulta turhautuneena sanoin, että kerro sinä. Vastaus tuli heti; silloin, kun ihminen vihaa toista ihmistä.

Sitten mulle kuvailtiin uskontoa käsitteenä. Olin kuin tornin sisällä, jossa oli monta ikkunaa. Ihmiset katsovat jokainen omasta ikkunastaan/uskonnostaan ulkopuolella näkyvää Jumalaa. Eli ei ole väärää uskontoa.

Yhtenä iltana sain päähäni ruveta laskemaan tuhanteen kädet ristissä. Idea oli, että minun piti laskiessani kuvitella askeliani kiertämässä portaita vuoren ympäri ylös kohti Jumalaa. Ääni yritti horjuttaa keskittymistäni sanomalla, ettei ihmisen ole mahdollista laskea tuhanteen. En ymmärtänyt, miksi muka ei ja komensin sen pois häiritsemästä. Kun aloin päästä tuhanteen, tuntui kuin oikealle puolelleni olisi tullut joku kylkeen kiinni istumaan ja oikea käteni tuntui jonkun toisen isommalta kädeltä, joka piteli omaa vasenta kättäni.

Yhtenä päivänä multa kysyttiin, onko nyt hienoa olla valaistunut? Epäilin vähän omaa valaistumisen tilaani, mutta vastasin kohteliaasti, että ihan kivaa. Ääni tuhahti vähän närkästyneenä, kun en enempää innoissani ollut.

Ihan lopussa ääni alkoi puhua Messiaasta kodissani. Oletin ilman muuta, että kyseessä on esikoiseni, jouluna syntynyt poika, mutta lopulta meni perille, että kyse oli itsestäni ja kaikista ihmisistä. Että jokainen maan päälle syntynyt ihminen on Messias.


Siinä vaiheessa olin jo niin peloissani, koska näiden opetusten lisäksi tuntui kuin olisin ollut päivittäin hyvän ja pahan vuorotellen riepoteltavana ja ihan kuin minussa tai minusta olisi taisteltu, joten hakeuduin hoitoon. Harhat? loppuivat siihen yöhön, kun sairaalaan pääsin. Vieläkin pelottaa.

 

Vaikka se onkin kovin pinnallista, niin toivoisin, että päästäis pian uuteen kotiimme. Enpä juur muuta vois just nyt toivoa, itelleni. Muille voisin toivoa jotain maailman rauhaa tms.

Minä taas koen maailmanrauhan sellaisena, että se kattaa myös kaikkien maailman ihmisten mielenkin; olisi myös siis mielenrauha jokaisella. Silloin omat ja muiden murheet olisivat pois pyyhityt. Ei pelkästään aseet auroiksi, vaan lämpö ja rakkaus lähimmäistä kohtaan täyttäisi ilman. Se ei olisi toive vain muiden osaksi, vaan meille kaikille! Että kaikilla olisi hyvä olla.

 

Minä toivoisin, että miehen spermanlaatu paranisi niin, että voisimme ihan koska vaan saada uusia lapsia.
Mammonaa ja muunlaista terveyttä on riittämiin

 

kylläpä on asiat hyvin kaikilla täällä ku toiveet noin pinnallisia, työpaikka, raha, asunto. jos teillä ei olis jo lapsia, ette vaikka sais lasta vaikka mitä yrittäis, saattais olla tärkeysjärjestykset vähän muuta. ketuttaa ihan lukea tollasta...

sinä tuijotat omaan napaasi, olet kateellinen muille, mutta ole ihan rauhassa ei se minulta ole poissa

Kyllä kuule mulla ainakin ne huolenaiheet on vaan kasvaneet noiden lasten syntymien myötä. Elämänarvot on nykyään niin, että jospa ainakin lapsilla asiat ois hyvin, olisivat terveitä jne. Itsestä ei niinkään väliä..

 

Saavuttaa riittävä fyysinen ja psyykkinen terveydentila

 

Haluaisin valaistua.

Älä naura, mutta mä olen kerran ollut "valaistunut." Olin reaktiivisessa psykoosissa. Se oli tosi kummallinen kuukauden ajanjakso ja vaikka siitä on jo 5 vuotta ja olen terve?, en vieläkään ole saanut itseäni uskomaan, että KAIKKI mun kuvittelemani olisi olleet ihan mun omaa kuvitelmaa.

Siinä vaiheessa olin jo niin peloissani, koska näiden opetusten lisäksi tuntui kuin olisin ollut päivittäin hyvän ja pahan vuorotellen riepoteltavana ja ihan kuin minussa tai minusta olisi taisteltu, joten hakeuduin hoitoon. Harhat? loppuivat siihen yöhön, kun sairaalaan pääsin. Vieläkin pelottaa.

Mielenkiintoinen tarina ja varmasti pelottava kokemus. Itse ajattelen, että valaistuminen on se tila, jolloin en enää ajattele mitään. Meditoidessa toistelen mantraani, jotta saisin ajatusteni taustamelun peitettyä. Sinä päivänä valaistun, jolloin pääni täyttää tyhjyys, en tarvitse mantraa saadakseni kaikki ajatukset loppumaan ja minä vain OLEN.

 

Niinkin idioottimainen kuin paljon rahaa, vaikka 500 000?

Sais velat pois,talon ostettua, autot kerralla kuntoon jne.

Jos kaikkia noita ei tarttis tehdä, niin toivoisin että pappani eläisi vielä.

 

Kai se ois se maailman rauha. Ois harmoniaa, rakkautta ja elämää ilman pelkoa.

Päivän missukkapalkinto löysi juuri saajansa.

 

100kg painosta pois