Päästiin jo vauvan kanssa kotiin. Lääkäri varoitteli, että saattaa jopa pari viikkoa vielä olla oireita, nuhaa ja yskää, ja että takaisin saa tulla jos tuntuu ettei kotona pärjää. Täytyy vaan toivoa parasta, että ei ainakaan enää pahempaan suuntaan mennä. Vauva on selvästi jo oma itsensä, jaksaa seurustella ja ihmetellä, käsillä ja jaloilla viuhtoo :heart: Vähän yskii mutta ei sen kummempaa.
Osaako joku neuvoa miten voisin tehdä valituksen/huomautuksen tuosta tk:n toiminnasta? En halua mitään riitaa tehdä aiheesta mutta haluan että kokemukseni kirjataan siltä varalta että tällaisia tapauksia alkaa tulla enemmänkin. Sen lääkärin toiminta tuntuu edelleen käsittämättömältä. Kerroin siitä sairaalassakin ja lääkäri vähän epämääräisesti totesi vaan, että hän ei voi ottaa kantaa kun ei tiedä mikä vauvan vointi on sillon ollut mutta sanoi sen verran että yleensä näin pienten kanssa lääkäreiden kuuluu olla turhankin varovaisia ja kirjoittaa lähtete sairaalaan ihan kaiken varalta. Eniten mua harmittaa kun tuli sellainen tunne, että mua ei kuunneltu eikä vauvaa edes tutkittu. Lääkäri ei saanut katsottua korvia, totesi vaan että ei noin pienillä yleensä ole korvatulehduksia joten ei tarvi tutkia. Lääkäri piti vauvaa hetken sylissä ja hytkytti ylös ja alas ja sanoi et yleisvointi on hyvä. Ja siinä oli tutkimus. Ei ottanut kantaa vaikka sanoin että en saa vauvaa enää pidettyä hereillä. Ilmeisesti koska vauva itki juuri sillä hetkellä, lääkäri ei uskonut mua. Kysyin vauvan vaikean näköisestä hengityksestä, ja siihen ei sanonut yhtään mitään. Eikä seuraavana päivänä hoitajakaan sanonut muuta kun että seuraile tilannetta vaikka ihan selvästi toin esille huolen vauvan väsymyksestä ja siitä miten hengitys näytti ulospäinkin jo erikoiselta.
Sairaalassa sitten vauvan saturaatio (?) oli jotain 70, joo ei se ole vielä ihan kamalan vaarallista mutta sen verran vaikeaa että vauva oli väriltään jo harmaa. Mä en sitä ollut osannut katsoa kun pikkuhiljaa oli väri muuttunut mutta luulisi että lääkäri tai hoitaja kun näkee vauvan ensimmäistä kertaa olisi osannut sen huomata?
Vauvan keuhkoista kuuluu kovaa rahinaa, tk:n lääkäri ei edes kuunnellut, ja keuhkokuvissa näkyi sitten limaakin. Tämän lisäksi vauva ei juurikaan enää reagoinut toimenpiteisiin muuten kun itkulla mikä oli tk:n lääkärin mielestä normaalia vastasyntyneen väsymystä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Pelottaa ihan ajatella mitä olisi tapahtunut jos olisin vaan jäänyt kotiin seuraamaan tilannetta. Syytä itseäni koska en osannut reagoida aikaisemmin, mutta olen myös pettynyt "ammattilaisten" toimintaan. En edelleenkään ymmärrä miten sekä lääkäri että hoitaja ei muka osannut nähdä millaisesta tilanteesta oli kyse. Ja todellakin onneksi en antanut vauvalle niitä lääkkeitä, tuntui sillon jo niin epämääräiseltä ne lääkärin ohjeet.