Jos teiltä kysytään neuvolassa miten menee niin vastaatteko rehellisesti?

[Lilya]

Mä olen sellainen että en. Välillä meillä on rahallisestikin aivan mielettömän vaikeita aikoja, ja etenkin henkisesti vaikeita aikoja riittää. Aina jos neuvolassa tms kysytään että mites teillä muuten menee, niin vastaan yks kantaan että ihan hyvin. Synnytyksen jälkeen olin tosi masentunut pitkään, mutta kun neuvolassa tätä kysyttiin niin sanoin että kaikki on hyvin. Mietin vaan että puhutteko muut oikeasti asioitanne? En tiedä miksi en osaa sanoa totuutta, ehkä vähän häpeän jos meillä ei menekään niin hyvin kuin toivoisin ja olen kokenut että nuorena lapsen saaneita katsotaan aika kieroon jos "kehtaa valittaa". Niin tai näin mutta miten itse teet?

 

[sadettajat]

En halua valehdella. Jos joku kysyy suoraan, vastaan suoraan.

 

[Kiin]

Kyllä sanon. Raskausaikana purin neuvolantädille kaikki mielen päällä olevat asiat ja suoraan sanon nytkin lastenneuvolassa, jos arki vituttaa.

 

[fjonga]

vähän on iso kynnys lähtee vieraalle ihmiselle avautuun joka ei tunne mua kunnolla.

 

[:)]

Vastaan aina, että hyvin menee. Käydään aina miehen kanssa neuvolassa. Masennuskyselyyn valehtelin, kun terkka ja ukko istuivat vahdissa kun täytin sitä. En olisi jaksanut mitään jankkaamista, jos olisin vastannut rehellisesti.

Joskus kerron jotain pientä esim. lapsista, että jotain ongelmia on ollut, etten ihan epäuskottava olisi

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

Ei ole paikka jossa alkaisin avautumaan.

 

[NeitiNasu]

Vastaan rehellisesti: miten muuten saisi apua, kun sitä tarvitsee?

 

[en]

kerro

 

[Tsg]

En ole vastannut rehellisesti kuinka huonosti menee. Eli kuulun just näihin ketä valehtelee neuvolassa, että hyvin menee vaikka elämä on raunioilla.

 

[piina]

Ei ole paikka jossa alkaisin avautumaan.

Mäkään en kauheasti ole osannut neuvolatädeille avautua, mutta rehellisesti olen kertonut, jos olen väsynyt tai muuta vastaavaa.

 

[Lilya]

Eikö tunnu hankalalta puhua täysin tuntemattomalle ihmiselle? Minkälaisia asioita ylipäänsä kerrotte? Siis meinaan että jos asiat oikeasti huonosti (tuskin kenekään elämän AINA on ruusuilla tanssimista) ja on vaikka masennusta, ongelmia parisuhteessa tms ongelmia perheessä, mitä vaan. Mitä he sitten vastaavat/kyselevät? Miten suhtautuvat teihin myöhemmin? Mua itseäni on aina ahdistanut aivan mielettömästi yli- innokkaat terkkarit, sellaiset ovat mun mieleen jotka eivät turhia juttele tai kysele kuulumisia, hoitavat vaan pakolliset kokeet tai punnitukset. Ehkä mä oon perus tuppisuusuomalainen

 

[Pinki]

minä mielelläni pidän hajuraon ihmiseen, jota en tunne niin hyvin. jos kysyy jotain hlökohtaista vastaan aina ympäripyöreästi

 

[tt]

miten niin tuntematon ihminen? sama täti hoitanu mua, siskoa ja molempien lapsia, tsin vasta puolisen vuotta. ei siltikään mitenkään tuntematon ihminen ole.

 

[wiivi84]

aina olen vastannut rehellisesti ja aina on tähän asti ollut kaikki hyvin..ja seuraavan kerran kun kysyvät niin en aijo valehdella..kerron kyllä just niin kuin asiat on vaikka ois kuinka huonosti..odotan oikein että pääsisin edes jollekin purkamaan oloani

 

[Nokoma]

Tottakai vastaan rehellisesti!! Ei ne sitä ihan huvikseenkaan kysy

 

[Kiin]

Eikö tunnu hankalalta puhua täysin tuntemattomalle ihmiselle? Minkälaisia asioita ylipäänsä kerrotte? Siis meinaan että jos asiat oikeasti huonosti (tuskin kenekään elämän AINA on ruusuilla tanssimista) ja on vaikka masennusta, ongelmia parisuhteessa tms ongelmia perheessä, mitä vaan. Mitä he sitten vastaavat/kyselevät? Miten suhtautuvat teihin myöhemmin? Mua itseäni on aina ahdistanut aivan mielettömästi yli- innokkaat terkkarit, sellaiset ovat mun mieleen jotka eivät turhia juttele tai kysele kuulumisia, hoitavat vaan pakolliset kokeet tai punnitukset. Ehkä mä oon perus tuppisuusuomalainen

Mie olen käynyt niin monesti terapiassa, että helposti nuo asiat tulee ladeltua tuiki tuntemattomallekin Miulla on ollu... öööö... 5 terapeuttia niin eipä siinä yks terkkari enää paljon tunnu.

 

[wiivi84]

Eikö tunnu hankalalta puhua täysin tuntemattomalle ihmiselle? Minkälaisia asioita ylipäänsä kerrotte? Siis meinaan että jos asiat oikeasti huonosti (tuskin kenekään elämän AINA on ruusuilla tanssimista) ja on vaikka masennusta, ongelmia parisuhteessa tms ongelmia perheessä, mitä vaan. Mitä he sitten vastaavat/kyselevät? Miten suhtautuvat teihin myöhemmin? Mua itseäni on aina ahdistanut aivan mielettömästi yli- innokkaat terkkarit, sellaiset ovat mun mieleen jotka eivät turhia juttele tai kysele kuulumisia, hoitavat vaan pakolliset kokeet tai punnitukset. Ehkä mä oon perus tuppisuusuomalainen

Mun mielestä tuntuu helpommalta puhua melkein tuntemattomalle ihmiselle jos on vaikeeta kuin esim omalle äidille..sehän sais hermoromahduksen jos kaiken kuulis.. kerroin äidille esim että ollaan tosi tiukoilla ja hää oli sitte valmis tyhjentämään kaikki kaapit meille laittamaan rahaa yms yms yms.. ja sitte rupes stressaa ku he lähtee matkalle ja meillä ei oo hyvin asiat... ei sellasta jaksa

 

[en]

sanon vain, että ihan hyvin menee. Kahdelle th:lle olen kertonut, että vauva nukkuu äärettömän huonosti ja olen ihan kuolemanväsynyt ja itken vain koko ajan. Molemmat sanoi, että sellaista se on, kyllä se siitä. Apua ei tule, joten sanon siis, että ihan hyvin menee.

 

[topsehiini]

Enpä vastaa rehellisesti en.... toisaalta ois varmaan joskus aikoinaan pitäny

 

[Lilya]

Whaaaat mä luulin oikeasti että kukaan ei puhu siellä totta tällasista asioista No mites.. Eiks teitä hämää se ollenkaan että niillä on tarkat ajat siellä, mä aina mietin jos (silloin harvoin kun ylipäänsä sen teen) jotain alan juttelemaan (ylimalkaisesti tosin ja "turvallisista" aiheista) että nyt varmaan menee yliaikaa ja joku töistä tullut vanhempi joutuu lapsineen siellä odottamaan kärttyisenä ja kohta on kaikki ajat myöhässä. Entä siis puhutteko ihan totta masennuksesta ja parisuhdeongelmistakin siellä? Mä oon ihan ällikällä lyöty!

 

[M Y R K K Y]

Mä oon joskus kotona ollut masentunut ja itkuinen,sitten kun on neuvola-aika niin taas parempi mieli ja oon sanonutkin että välillä itkuttaa,mut oon sellanen pirtee niin ei mua ole koskaan sen enempää kuulusteltu.

Ja oikeesti jos olisin niin loppu niin kai mä siellä neuvolassakin olisin ihan hajalla...enkä esittäis ainakaan.
Mut oon sellanen peruspirtee.

 

[Gorthaur]

Sanoin raskausaikana kaiken olevan aina niin hyvin ja niin hyvin. Oikeasti kärsin kolme kuukautta unettomista öistä jalkasärkyjen takia, joka oli ihan jalkapohjista lonkkiin asti. Olin päättänyt olla valittamatta rv 38 asti, jolloin vauva on täysiaikainen ja voin sitten vaatia käynnistystä.. Mut nepä ei ottaneet tosissaan mun kipuja, kun kaikki oli ollut hyvin aina vaan :snotty: Olisi pitänyt vaan itkeä ja valittaa joka käynnillä :headwall: :headwall: :ashamed:

 

[Lilya]

Mä kävin myös joskus terapiassa ja mietin koko ajan että eikö se ole ihan sama vaikka juttelisin johonkin sanelukoneeseen. Eihän sitä ihmistä oikeasti nappaa suuntaan eikä toiseen mitä sulle oikeasti kuuluu, sehän on siellä vaan töissä.

 

[LoruLiisa]

vastaan rehellisesti! Tosin meiltä noita asioita kysellään ehkä normia enemmän...

 

[tietysti]

Kyllä minä rehellisesti vastaan. Turha kait se sitte on uikuttaa, ettei saa apua kun ei osaa sitä itse pyytää. Sanon niinku asiat on, entä sitten. Meidän vauva ei juuri nuku päivällä ja itkee niin että pitää kannella. Ym. Vähän tulee sellanen olo, että valitan ja valitan mutta kun asia vaan on näin. Mitä siitä, joillekin normaalia arkea. Vois neuvolan terkkakin oppia jotain jos muutkin kertois rehellisesti kokemuksiaan ja keinojaan selviytyä ym.