Jos teillä on tallessa vanhoja päiväkirjojanne, niin lukekaapas niitä...

... sillä niistä voi oppia jotain itsestään ja historiastaan. Itse olen lukenut tänä iltana päiväkirjojani vuodelta 1985 lähtien ja täytyy sanoa, että välillä on tehnyt kipeää... Mutta toisaalta on tullut mieleen paljon ihania asioita, joita en olisi muuten muistanutkaan.

 

Varsinaisia päiväkirjoja ei ole, mutta "teinariin" tuli kirjoiteltua ja yllättävän paljon mahtu textiä siihen pikkuväliin.... Kaikki tallessa ja lueskelen välillä.

 

on niitä jollokin tullu luettuakin ja kyllä on saanu nauraa ja melkein itkeäkin.

 

Onneksi ei ole enää tallella. :ashamed:

 

Mä poltin suuriman osan päiväkirjoistani kun pikkuveli meni lukemaan ne! |O

 

Niistä tulee ihan hirmuinen myötähäpeä itsensä puolesta

 

Joo ei kiitos, sitä kuolee häpeään vaikkei kukaan muu kun Minä niitä näkisi :ashamed:

 

Joo luin just vähän aikaa sitten noita teinisekoiluja ja KYLLÄ HÄVETTÄÄ! :ashamed: :x

Sillon sitä luuli olevansa NIIIN aikuinen, mutta nyt huomaa kuinka kakara on ollut... Tosin 10v päästä voin ajatella tästäkin hetkestä niin, tosin en enää kirjoita päiväkirjaa =)

 

Mullakin on aikamoinen kasa niitä tallessa... miten muuten säilytätte niitä ettei kukaan pääse lukemaan?

 

Olen hävittänyt niistä suurimman osan. Oikeastaan kaikki ne "suurien tunteiden vuodatus"-vuosilta kirjoitetut. En tiedä, kestäisinkö niitä lukea. Mutta joskus kaipaisin tartuntapintaa siihen ihmiseen, joka silloin olin.
(tai löytämään sitä ihmistä sisältäni)

 

Parasta viihdettä!
Tallessa n. 20 päiväkirjaa, ensimmäinen kirjoitettu 9-vuotiaana. Viatonta lapsuutta ja merkinnät tyyliin "tänään oli kiva päivä, äiti teki lihapullia, saatiin matikanläksyä". Teininä sivut täyttyivät sitten vähän toisenlaisesta tekstistä. Hävettää ja naurattaa Kyllä mulla oli ongelmat siihen aikaan. Naaman muutama näppy syöksi elämää suurempaan depressioon, puhumattakaan siitä tosiasiasta, ettei mulla ikinä ollut tarpeeksi cooleja rytkyjä! Ja sillä ihanalla rinnakkaisluokkalaisella pojalla oli jo tyttöystävä, mutta sehän ei ole mikään este vaan hidaste... :xmas:

 

Niistä tulee ihan hirmuinen myötähäpeä itsensä puolesta

Niinpä, ei oikein kehtaa lueskella :ashamed:

 

Minulla päiväkirjat olivat kotipaikallani talon vinnillä "sinetöidyssä" pahvilaatikossa aina viime viikonloppuun asti. Nyt mietinkin, että mihin ne pistäisi täällä omassa kodissa piiloon, ettei mies pääse lukemaan Varmaan jonnekin vaatehuoneen ylähyllylle minun vaatelaatikoitten taakse... eihän se miekkonen sinne mene penkomaan, jollei ole ihan pakko (eli todennäköisesti minusta on sitten aika jo jättänyt) .

 

Mullakin on aikamoinen kasa niitä tallessa... miten muuten säilytätte niitä ettei kukaan pääse lukemaan?

Mulla on kaikki luurangot haudattuna isoon puuarkkuun, joka nököttää olohuoneessamme. Avain on tiukasti naftaliinissa, eipä sillä että tuo mies niitä menisi lukemaankaan...

 

Mä luen päiväkirjani seuraavan kerran sitten, kun annan sen tyttärelleni. Ja annan sen tyttärelleni sitten, kun tyttäreni on riittävästi elämää nähnyt ymmärtääkseen, mitä päiväkirjastani lukee. Ehkä hän sitten osaa antaa minulle anteeksi sen, että en ole aina ollut täydellinen äiti. Ja kenties ymmärtää myös sen, että kaikesta ulkoisesta vahvuudestani huolimatta myös minulla on ollut elämässäni heikot hetkeni. Mun lapseni todennäköisesti pitävät mua sellaisena "Niskavuoren vanhana emäntänä", joa ei sorru eikä murru, vaikka elämä miten paiskoo. Vahvana peruskalliona, johon voi aina luottaa. Mutta ennen vanhuudenhöperyyttäni haluaisin kertoa lapsilleni - erityisesti tyttärelleni - sen toisenkin puolen minusta =)

 

Mä poltin kaikki jossain vaiheessa, vaikee lukea...
Liian paljo semmosia mokia, joita ei olis ikinä tarvinu tapahtuakaan. Tuli vaan paha mieli ku niitä luki ja kumminki niitä oli pakko usein lukea, niin päätin sitte tuhota... ja enemmänki ku päiväkirjat...

 

Mulla on kans niitä tuolla kaapin pohjalla melkoinen läjä...Joskus tulee lueskeltua.Mun ei tarvii huolehtia siitäkään,et joku ne sattuis lukemaan,koska poika vielä niin pieni...Jossain vaiheessa on varmaan siirrettävä ne parempaan talteen.Pakko on kyllä myöntää,että naama häpeästä punaisena niitä joitain juttuja lukee :ashamed: mutta millään ei viitsis niitä hävittääkään...

 

Mulla on tallessa päiväkirjat alkaen vuodelta 82 (itse olen vm 74) Ihan ihanaa luettavaa kaikki.

 

Ns.teinarit oon säästäny ja niitä on ihan kiva lueskella.Vasta tuli vastaani päiväkirja yläasteajoilta ja se oli kyllä täynnä niin hirveää teiniangstia ja asennetta, että revin sen kappleiksi ja heitin roskiin.Kauhea millanen sisäinen maailma mulla on tuollon ollut Ikinä en olis toista kertaa halunnut lukea niitä juttuja uudestaan.