Väitättekö nyt tosiaan, etteivät ihmiset saa irtisanoutua työstään?
Siitähän tässä on kyse. Paskaan palkkaan kyllästyneet ihmiset irtisanoutuvat. Se mikä on kenellekin paska palkka, on jokaisen arvioitava omassa elämässään. Jos irtisanoudun duunistani kaupan kassana, en irtisanoutumiseni jälkeen ole vastuussa kyseisestä lafkasta. Ja vaikka minä ja kaikki työtoverini irtisanoutuisimme samaan aikaan, emme silti olisi missään vastuussa duunipaikkaan irtisanoutumisen jälkeen.
Muutenkaan en pysty ymmärtämään tämän keskustelun kulkua:
Kun sairaanhoitajat ovat laiskoja, yrmeitä kahvittelijoita joilta empatian taju on kadonnut, niin eikö se ole hyvä, että päästään eroon moisista retjakkeista?
Kerätään tilalle lista ihmisistä, jotka ovat kirjoittaneet mm. Kaksplus-palstalle kertoen omasta vastuullisesta ja raskaasta työstään mm.kaupan kassalla, kirjastossa ja linja-auton kuskina ja jotka saavat paljon pienempää palkkaa kuin ahneet sairaanhoitajat ja SILTI tulevat toimeen. Nämä ihmiset voivat mennä täyttämään tyhjiä sairaanhoitajien paikkoja irtisanoutumisten jälkeen. Luulisi nyt, että nämä ihmiset haluaisivat vaihtaa rankan ja huonosti palkatun työnsä helppoon sisätyöhön, joka sisältää paljon kahvitaukoja ja istuskelua. Ja palkkakin nousisi.
Kukaan ei voi sanoa, kenen työ on tärkein. Se, että aikuiset ihmiset edes vaivautuvat tappelemaan tällaisesta on pelottavaa. Itse olen ajatellut asian näin: Jokainen työ, jota minä en pysty sisäistämään/ oppimaan viikossa, ansaitsee enemmän palkkaa kuin työ, jonka minä pystyn sisäistämään/oppimaan viikossa. Esim. Fakta on se, että luin sairaanhoitajaksi 3 ja puoli vuotta. Kun vaihdoin kauppaan töihin, en ottanut edes harjoitteluvuoroa. Kahden työvuoron jälkeen osasin hommat. Tämä on tietysti vain minun elämääni. Voi olla, että joku sisäistää esim.lääkeopin viikossa ja toisaalla kassakone saattaa tuottaa ongelmia. Mutta näin siis minulla.