En pitäisi. Jos sterilisaatiosta huolimatta tulisin raskaaksi, niin kyllä tekisin abortin. Miehen kanssa sovittu, että nyt riittää ja lapsiluku on täynnä, kumpikaan ei tahdo enää sitä vauvarumbaa.
Totta kai pitäisin.
Kyllähän tuon nelosen kohdalla sanoin,että tää on viimeinen
No meillä ei kyllä ollut ehkäisyä käytössä ja tämä on täysin harkitusti saanut alkunsa.Eli kesällä syntynee viides :heart:
Kyllähän tuon nelosen kohdalla sanoin,että tää on viimeinen
No meillä ei kyllä ollut ehkäisyä käytössä ja tämä on täysin harkitusti saanut alkunsa.Eli kesällä syntynee viides :heart:
äippä
Meillä jo neljä lasta,mutta kyllä pitäisin!! Olis aika kova päätös että tätä yhtä lasta ei halutakaan pitää...
Mulle on tehty sterilisaatio, ja teetätin sen sen takia, että meidän lapsiluku on todellakin täynnä. Se olisi kamala tilanne jos silti tulisin raskaaksi, enkä nyt kyllä suoralta kädeltä tässä varmaksi osaa sanoa että miten toimisin, mutta iso mahdollisuus olisi aborttiin kuitenkin. Meille on jo yksi lapsi tullut pillereistä huolimatta, silloin en edes miettinyt aborttia. Mutta nyt tilanne on toinen.
vieras
Meillä tavallaan täynnä, puhuttiin kyllä, että yksi olisi vielä mukava, mutta rahanpuutteen ja talon pienuuden takia tämä olisi varmaan jäänyt näihin 5 lapseen.
Mutta raskaana ollaan eli kuudes tulossa! Abortti ei ole käynytkään kummankaan mielessä. Tämä lapsi on aivan yhtä odotettu jatervetullut kuin muutkin, vaikka ei niin suunniteltu juttu ollutkaan
Mutta raskaana ollaan eli kuudes tulossa! Abortti ei ole käynytkään kummankaan mielessä. Tämä lapsi on aivan yhtä odotettu jatervetullut kuin muutkin, vaikka ei niin suunniteltu juttu ollutkaan
vieras
Pitäisin tuossa tilanteessa lapsen. Tosin haluaisin kyllä ne seulonnat mahd. kehitysvammaisuuden vuoksi. Sisareni on sairaanhoitaja ja hän on ollut sen johdosta nähnyt kun abortti on tehty ja miten sikiö on reakoinut, kun raskaus päätetään. Sanoi, että näyttää todella kamalalta. Pitäisin kyllä lapsen, jos ei todettaisi kehitysvammaisuutta tms. sairautta.
HelloShitty
mun mies olisi kans halunnu aborttia ja menikin kauan ennen ku alkoi innostua asiasta että meille tulee neljäs mutta tyytyväiseltä toi vaikuttaa olevan nyt. =)Alkuperäinen kirjoittaja ap:No tietenkin on mutta moniko tekisi lapsen ilman miehen "halua" ?Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ja eihän mun tietenkään tarttis suvun mielipiettä kuunnella mut jotenki se selän takana puhuminen sit vaivaa
Jaa.. Veikkaan että aikani :headwall: päätyisin kuitenkin pitämään lapsen. Sit meitä olisi vaan 6 sijaan 7. On siitä miehen kanssa puhuttukin, että siinä vaiheessa se on myöhästä kun on jo housussa, tosin en tiedä mitä mieltä mies nyt olis kun näitä jo neljä on. Viimeksi puhuttu asiaa kolmosen jälkeen;muistaakseni..
ap
Mieheni olisi halunnut lapsiluvun jäävän jo kolmeen mutta jotenki se sitten taipui tuohon neloseen mutta viides olisi luultavasti ihan liikaa sille :/, yh en jaksaisi ikinä
no nyt mietit miehes kanssa asiat ympäri ja ämpäri ja unohdatte ainakin kaikkien muiden mielipiteet. oli tulos mikä vaan, niin varmasti on oikea teille!Alkuperäinen kirjoittaja ap:Mieheni olisi halunnut lapsiluvun jäävän jo kolmeen mutta jotenki se sitten taipui tuohon neloseen mutta viides olisi luultavasti ihan liikaa sille :/, yh en jaksaisi ikinä
Ihmemaan Liisa
Pitäisin, neljäs lapsi ei kuitenkaan olisi katastrofi. Tätä itse asiassa vuodenvaihteessa jo ehdittiin miettiäkin, koska oireiden perusteella yksi vaihtoehto olisi ollut kierukan pettäminen. Gynekologille mennessä pyöri vaikka mitä mielessä, mutta onneksi väärä hälytys.
Kyl pitäisin lapsen...miusta ku ei aborttiin ole.
Ymmärrän ja hyväksyn kyl muiden päätöksen,mut se ei oo omal kohalla vaihtoehto.
Mieskin tietää et vauva tulis...sais sit ite tyytyy päätökseeni tai erota.
4 näit mukeloi täl hetkel löytyy :heart:
Ymmärrän ja hyväksyn kyl muiden päätöksen,mut se ei oo omal kohalla vaihtoehto.
Mieskin tietää et vauva tulis...sais sit ite tyytyy päätökseeni tai erota.
4 näit mukeloi täl hetkel löytyy :heart:
Krisu
Mulle on tehty sterilisaatio josta huolimatta tulin raskaaksi. Päädyimme keskeytykseen koska meidän lapsiluku on täynnä. Raskaudet ja synnytykset ovat olleet ongelmallisia. Vaikka kuinka ajattelisitte että olin itsekäs niin mielummin suon kolmelle lapselle äidin kuin neljä äiditöntä lasta.
anne
Pitäisin ja en eli aborttia en voisi tehdä, mutta todennäköisesti luovuttaisin lapsen syntymän jälkeen pois. Ei olisi enään pienen vauvan hoitajaksi minusta...
Ihmemaan Liisa
Ymmärrän toisaalta miehesi kannan, mutta kuten mun mieheni totesi: Eihän sitä olisi niin ajateltu, mutta onhan hänkin talkoisiin osallistunut. Toivottavasti miehesi toipuu shokista, jos siis jo tietää mahdollisesta raskaudesta, ja pääsette asiallisesti keskustelemaan vaihtoehdoista ja mitä ne sulle ja teille yhteisesti merkitsevät.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Mieheni olisi halunnut lapsiluvun jäävän jo kolmeen mutta jotenki se sitten taipui tuohon neloseen mutta viides olisi luultavasti ihan liikaa sille :/, yh en jaksaisi ikinä
vieras
Minusta ei olis ollu tekemään....Alkuperäinen kirjoittaja tsemppiä:täytyy sanoa että meillä on kaksi lasta ja tein abortin tammikuussa.odotin kaksosia.
ei siitä olisi mitään tullut kun nuorempi on vasta vähän yli vuoden ja huonosti nukkunut koko pienen ikänsä,nyt vasta alkanut nukkumaan kunnolla.
Mies oli heti abortin kannalla,itse mietin jonkun aikaa ja olisin ehkä halunnut pitää mutta olisi siinä ollut tekemistä pienessä kolmiossa neljän lapsen kanssa sitten
Tsemppiä
Ja ap.n kysymykseen. Pitäisin eittämättä lapsen. Ja ei meillä edes keskusteltais aborttista.
nooo
Mä olin vastaavanlaisessa tilanteessa reilut pari vuotta sitten, lapsia tosin oli silloin "vain" kaksi. Mutta lapsilukumme oli täynnä. Ehkäisy (kierukka) petti ja huomasin olevani raskaana. Olimme täysin shokissa mieheni kanssa. Miehelle tuo raskaus oli vieläkin kovempi paikka kuin minulle ja se kyllä näkyi, sillä mä olin tuntemusteni kanssa aika lailla yksin koko raskausajan. Meille kummallekaan abortti ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa vaihtoehto, eli niillä eväillä mentiin eteenpäin ja parisuhde nitisi liitoksissaan.
Jossain kohtaa loppuraskautta sitten sanoin miehelle, että mikäli se kolmas lapsi on hälle niin suuri maailmanloppu, että suhteemme jatko tulee olemaan tällaista kylmäkiskoista kämppiseloa, niin hänen olisi aika ruveta miettimään avioeron hakemista ja poismuuttoa. Että mä olen mieluummin ihan oikeasti yksin kuin yksin parisuhteessa. Mies järkyttyi kovasti sanomisistani, sillä meillä ei oltu koskaan puhuttu erosta siihen mennessä kertyneiden yhteisten kymmenen vuoden aikana. Tiesi siis, että mä todella tarkoitin sitä, mitä sanoin. Samana iltana me sitten aloimme puhua, kun olimme saaneet ensin lapset nukkumaan. Puhuimme läpi yön ja vielä seuraavan aamunkin. Siitä ne solmut sitten pikku hiljaa aukesivat ja mies oli mukana synnytyksessä ihan omasta halustaan, kuten edellistenkin kohdalla. Ja lapsi oli syntyessään ihan yhtä rakastettu kuin veljensäkin olivat. Juuri pari päivää sitten mies tokaisi katsellessaan kohta 2-vuotiaan kuopuksemme leikkimistä veljiensä kanssa, että hän ei osaa enää millään kuvitella, ettei tuo "X" kuuluisi tähän poppooseen. Sanoi, ettei tämä perhe olisi kokonainen ilman "X"ää.
Miehelleni on muuten tehty vasektomia heti kolmantemme syntymisen jälkeen, joten enää ei pitäisi olla yllätyksiä tulossa.
Jossain kohtaa loppuraskautta sitten sanoin miehelle, että mikäli se kolmas lapsi on hälle niin suuri maailmanloppu, että suhteemme jatko tulee olemaan tällaista kylmäkiskoista kämppiseloa, niin hänen olisi aika ruveta miettimään avioeron hakemista ja poismuuttoa. Että mä olen mieluummin ihan oikeasti yksin kuin yksin parisuhteessa. Mies järkyttyi kovasti sanomisistani, sillä meillä ei oltu koskaan puhuttu erosta siihen mennessä kertyneiden yhteisten kymmenen vuoden aikana. Tiesi siis, että mä todella tarkoitin sitä, mitä sanoin. Samana iltana me sitten aloimme puhua, kun olimme saaneet ensin lapset nukkumaan. Puhuimme läpi yön ja vielä seuraavan aamunkin. Siitä ne solmut sitten pikku hiljaa aukesivat ja mies oli mukana synnytyksessä ihan omasta halustaan, kuten edellistenkin kohdalla. Ja lapsi oli syntyessään ihan yhtä rakastettu kuin veljensäkin olivat. Juuri pari päivää sitten mies tokaisi katsellessaan kohta 2-vuotiaan kuopuksemme leikkimistä veljiensä kanssa, että hän ei osaa enää millään kuvitella, ettei tuo "X" kuuluisi tähän poppooseen. Sanoi, ettei tämä perhe olisi kokonainen ilman "X"ää.
Miehelleni on muuten tehty vasektomia heti kolmantemme syntymisen jälkeen, joten enää ei pitäisi olla yllätyksiä tulossa.
vieras
No ihan ekana: suvun kanssa en olisi käynyt neuvottelemaan asiasta. En tosiaan ois hiiskahtanutkaan asiasta.
Minä neuvottelisin miehen kanssa. Yhdessähän se ratkaisu on tehtävä. Luultavimmin itse olisin päätynyt keskeytykseen aivan heti kun asia tuli ilmi (siis mahdollisimman pienillä viikoilla), koska todellakin meillä oikeasti on lapsiluku täynnä jo edellisestä raskaudesta ja lapsenhoidosta olin erittäin rasittunut. Eli lasta ei toivota, enkä pidä keskeytystä maailmanloppuna, kunhan se tapahtuu niin varhaisessa vaiheessa kuin voi. Millään viikoilla 7/8 ja eteen päin en enää keskeyttäisi.
Minä neuvottelisin miehen kanssa. Yhdessähän se ratkaisu on tehtävä. Luultavimmin itse olisin päätynyt keskeytykseen aivan heti kun asia tuli ilmi (siis mahdollisimman pienillä viikoilla), koska todellakin meillä oikeasti on lapsiluku täynnä jo edellisestä raskaudesta ja lapsenhoidosta olin erittäin rasittunut. Eli lasta ei toivota, enkä pidä keskeytystä maailmanloppuna, kunhan se tapahtuu niin varhaisessa vaiheessa kuin voi. Millään viikoilla 7/8 ja eteen päin en enää keskeyttäisi.
Pitäisin ja luottaisin siihen että miehen mieli muuttuu raskauden edetessä ja lapsen synnyttyä.
Tietenkin jos nyt minulle olisi 3. tulossa niin tilanne olisi aika ahdistava jo senkin takia että rahatilanne on heikko ja asumme ahtaasti kaksiossa. Uskon kuitenkin että en tekisi aborttia.
Tietenkin jos nyt minulle olisi 3. tulossa niin tilanne olisi aika ahdistava jo senkin takia että rahatilanne on heikko ja asumme ahtaasti kaksiossa. Uskon kuitenkin että en tekisi aborttia.