Jos olisit adoptoitu ja biologinen siskosi ottaisi yhteyttä...

niin miten luulet että reagoisit?
Tuli mieleen, kun tiedän seuraavanlaisen tilanteen:
Alkoholistivanhemmille syntyi tyttö, "Maija", joka annettiin heti adoptoitavaksi. Kahden vuoden päästä samalle parille syntyi toinen tyttö, "Leena", joka annettiin eri perheeseen kuin Maija. Kun Maija tuli täysi-ikäiseksi, hän selvitti taustansa ja otti yhteyttä Leenaan. He tapasivat kerran ja vaihtoivat yhteystietoja. Maija olisi halunut pitää yhteyttä, ja yrittikin useamman kerran, mutta Leena vältteli ja lopulta Maija luovutti, koska sisko ei halunnut pitää yhteyttä.

Itse luulisin, että haluaisin pitää edes jonkin verran yhteyttä siskooni, vaikka löytäisinkin hänet noin myöhään. Mitä itse luulette? Tai jos sinut on adoptoitu, mitä ajattelet ketomastani tarinasta (joka on siis tosi).
 
Viimeksi muokattu:
"vieras"
Tiedän vähän vastaavan tapauksen, tosin niitä sisaruksia on enemmänkin, että ovat aikuisiällä tavanneet. Ainakin muutama heistä on pitänyt yhteyttä enempikin. En tiedä miten olisin itse vastaavassa tilanteessa reagoinut, ehkä tutustumisen jälkeen sitä yhteyttä tulisi pidettyä jos vähänkin jutut osuis yksiin.
 
56u56u56
No mä en pidä yhteyttä noihinkaan sisaruksiini, joiden kanssa kasvoin. Tokihan se olis kiva tietää, jos olis puolisisaruksia, ja tutustua, mutta en tiedä siitä yhteydenpidosta.
 
"justiina"
kyllä mä yhteyttä pitäisin ehdotomasti.

tiedän kans tapauksen, jossa lapsi oli otettu huostaan ja lopulta adoptoitu monen sadan kilsan päähän "kotoontaan", tytöllä oli yksi sisko, jolla sama isä ja äiti, sitten oli kaksi isompaa siskoa, joilla sama isä(asuivat äitinsä luona). Tämä adoptoitu tytär 18v täytettyään otti selvää biologisesta suvustaan ja sai tietää näistä kahdesta isommasta sisaruksesta, ja otti heihin yhteyttä. Nämä isommat ei tiennyt pienempien olemassa olostaan mitään, mutta avoimin mielin ottivat tytön vastaan ja piti tiiviisti yhteyttä ja tyttö muuttikin sitten "kotikonnuilleen"takaisin isompien sisarusten kanssa samaan kaupunkiin. Ja edelleen ovat kuin olisivat aina tunteneet toisensa.

ikävää vaan mun mielestä näitä isompia kohtaan, ku niille ei ollu kerrottu pienemmistä mitään.
 
[QUOTE="justiina";26417101]

ikävää vaan mun mielestä näitä isompia kohtaan, ku niille ei ollu kerrottu pienemmistä mitään.[/QUOTE]

Jäin miettimään tuon mun tarinan osalta, että saattaa olla että Leena oli vasta kuullut että on adoptoitu, ja siinäkin oli hänelle sulattelemista. Maija oli kuitenkin tiennyt aina että hänet on adoptoitu.
 

Yhteistyössä