Jos olisin nämä tiennyt esikoisen kohdalla...

[abc]

Jos olisin tiennyt nämä asiat vaativan esikoisen kohdalla enkä miettinyt kestovaippoja, itse tehtyjä soseita, perhepetia jne niin vauva arki olisi ollut huomattavasti helpompaa. Kuopuksen kohdalla vauva-arki ollut kivaa ja väsymystä ei ole päässyt syntymään missään vaiheessa.


- Osittaisimetys. Kuukauden vanhalle vauvalle opetetaan tuttipullon käyttö ettei imetys häiriinny. Päivällä imetetään ja illalla tankataan kerran korviketta pullosta. Vauva ehkä nukkuu pidemmän jakson eikä herää nälkään. Iskä syöttää pumpatulla maidolla yön ensimmäisen syötön, jotta äiti saa nukkua pidemmän unipätkän. Äiti ei myöskään ole niin kiinni vauvassa ja voi tehdä itselle tärkeitä asioita.

- Vauva nukkuu vain omassa sängyssä. Sairaalassakin vauvoilla on oma sänky. Vauvaa ei oteta missään vaiheessa viereen nukkumaan, koska vauva ei tiedä "paremmasta". Vanhemmat saavat nukkua omassa sängyssä ja myöhemmin ei tarvitse taistella omaan sänkyyn siirtämisestä.

- Vauvaa ei nukuteta vaan opetetaan nukahtamaan itsenäisesti. Tämä kantaa myös hedelmää myöhemmässä vaiheessa. Illalla on omaa aikaa eikä lapsen nukuttamiseen mene oma aika.

- Päivällä pidetään esim radiota auki, jotta vauva ei opi nukkumaan vain hiljaisuudessa.

- Ensimmäinen vuosi mennään kaupan soseilla. Vauvan ruokailutottumukset eivät mene pilalle, jos vauva saa purkista ruokaa. Helppoa äidille. Pikku hiljaa vauva totutetaan syömään samaa ruokaa muun perheen kanssa.

- Tarkat päivärutiinit. Samaan aikaan heräillään, ulkoillaan, nukutaan. Myös viikonloppuisin.

- Kotityöt tehdään vauvan hereilläollessa. Vaativan vauvaa kannetaan rintarepussa. Vauvan päiväuniaikana nukutaan/levätään myös itse ja vietetään omaa aikaa.


Kiitos ja kumarrus!

 

[toinen äiti]

Minäs tekisin suunnilleen päinvastoin: ei tarvitsisi pinnasänkyjä, sittereitä yms. hankkia eikä uskoa enää muiden neuvoja nukutuksista, nukkumapaikasta, ruokkimisesta, imetyksestä.

Ottaisin enemmän aikaa pesimiseen, unohtaisin alkuun muun. Istuisin pehmeään sohvaan vauvan kanssa, pitäisin vieressä ja imettäisin uneen ainakin 1. vuoden ilman huonoa omaatuntoa. Ruuat tekisin itse edelleen, jos vauva nukkuu päiväunia. Jne.

 

[Liirumlaarum]

Eiköhän se taas tullut selväksi, mikä sopii yhdelle, e sovi toiselle, yritetään kukin vaan löytää se tapa mikä sopii omalle perheelle muiden neuvoista huolimatta.

 

[toinen äiti]

Vielä yks juttu: täysin lapsentahtisesti ollaan menty ensimmäiset vuodet. Helppoa esikoisen kanssa. On sopinut oikein hyvin, ei ole turhia kiukuteltu eikä sairastettu. Ajan myötä rytmi on asettunut oikein mukavaksi. Omaa aikaa on jos haluaa, mutta parasta on yhteinen aika. Niin kivaa meillä on.

Ja yksi asia: en keillä mitään, mitä ei ole pakko. Ei ole ainakaan koskaan tarvinnut esim. kaupassa kiukutella, kun ostokset tehdään yhdessä.

Mitä tekisin toisin: luottaisin enemmänkin omaan vaistooni enkä välittäisi muista. Ensimmäisen kassa vain kaipasi neuvoja välillä, monesti tuli huonoja, mitä ei voinut heti tietää.

Jos rutiinit eivät sovi vanhemmille, sopivatko ne lapsellekaan? Muistutan, että lapsetkin ovat ihmisiä ja yksilöitä. Omani oli alkuun ns. vaativa lapsi, vähitellen kiltti, ihana, helppo.

 

[Deepi]

Meillä on alusta asti terveydellisistä syistä (olen siis oikeasti sellainen nainen, joka ei yksinkertaisesti imettämään pysty, joten sen siunailut sikseen) oltu pullolla+korvikkeella, nukuttu omassa sängyssä, käytetty kertisvaippoja, 2kk:n iästä asti pidetty kiinni selkeistä nukkumaanmeno ajoista, ruoka-ajoista, syötiin purkkiruokaa kunnes alkoi maistua se mitä muutkin syö jne. Hoitoon poika meni heti kun minulla äitiysloma loppui 10kk iässä, koska määräaikaisuuksien kohdalla töitä tehdään kun niitä on tarjolla.

Poika alusta asti on ollut hyvin taipuvainen selkeään vuorokausirytmiin ja tuntuu nauttivan selkeästä päivärutiinista siinä missä me vanhemmat ja nykyään päiväkodin hoitohenkilöstökin: Kaikki tietävät missä milloinkin mennään ja mitä milloinkin tapahtuu. Melko minimissään on ollut kätinät kaiken kaikkiaan, eikä koskaan ole nukkumaan mennessä vastaan laittanut.

Pojalla ikää nyt 1,5-vuotta ja sama meno jatkuu. Nukkumaan mennään, kun on nukkumaanmenoaika, syödään kun on ruoka-aika jne. Myös viikonloppuisin herätään siis puoli seitsemän aikaan, mutta eikös sen niin pidä mennäkin?

Mieheni siskolla on pian 2v. lapsi, jolla ei missään vaiheessa ole ollut selkeitä rytmejä minkään suhteen. "Meillä eletään rentoa elämää; nukutaan kun nukuttaa ja valvotaan kun valvotuttaa" on hänen mottonsa. Syövät myös milloin sattuu. Mikäpä siinä, jos tosiaan vanhemmillekin passaa, että lapsi valvoo jopa puolille öin ja nukkuu puolille päivin. Töissä tämä nainen ei käy. Oli tämä äiti töissä muutaman kuukauden kesällä ja lapsi ei selvästikään pitänyt hoidossa käymisestä ja rytmeistä ja onkos tuo ihme, kun ei ole muuhun tottunut.

Töissäkäyvänä vanhempina emme voisi käsittää, miten muuten tämä meidän arkemme voisi kaikille mukavasti toimia, jos ei selkeitä rytmejä olisi. Vaikka mieheni tekee vuorotöitä ja on välillä useammankin päivän kotona pojan kanssa, niin samat rytmit on silti.

Anoppi ja miehen sisko ovat sitä mieltä (ja jaksavat joka kerta asiasta muistuttaa), että meidän tapamme toimia ja pyörittää arkea on suoranaista henkistä väkivaltaa lapselle. Ei auta, vaikka joka paikassa (esim.neuvola ja maalaisjärki) korostetaan sitä, miten lapselle on hyvä olla rutiineja ja tosiasia siitä ettei lasta voi pakottaa syömään tai nukkumaan jos se ei oikeasti sitä itse halua.

Haaveissa on pikkusisarus jossain lähitulevaisuudessa ja luulen, että en tule tästä rutiinin säilyttämiseen pyrkimisestä joustamaan sittenkään.

 

[toggo]

Kiitos ja kumarrus, ja komppaan abc:tä täysin!!

Etenkin nukkumisjärjestelyn kanssa. Ennemmin parin viikkoa totuttamista nukahtamaan yksin omaan sänkyyn, kuin kolme vuotta taistelua nukahtamisesta ja vieressä nukkumista. Kyllä ne täydet yöunet on niiiiiiiin oleellinen asia koko perheen hyvinvoinnille.

Ja kaupan soseilla mentiin varmaan 10 kk ikään asti. Ja osittaisimetyksellä noin 1kk ikäisestä alkaen.

 

[Minnis]

Jes mä myös täysin samaa mieltä aloittajan kanssa )))

 

[toisen odottaja]

itse aion muuttaa vain sen että leikkaan lapseni kynnet hänen hereillä ollessaan. muuten meen niinkuin ekankin kanssa eli kestoillaan ainakin se maitokakkavaihe, sit kiinteinä sormiruokaillaan. toivottavasti oppis nukahtaan, mutta voipi käydä niinkuin isosiskollaan että tarvii sit isompana apua.. imettää aion sen vuoden, ja ekat 6kk vain tissiä, tosin lypsypullollekin opetan niin pääsen liikkeelle. Kaikkeehan on hyvä suunnitella mutta saas nähdä mitä sanoo vauvan isosisko niihin suunnitelmiin. Yhden kanssa oli taatusti helpompaa.

 

[toinen äiti]

Yli 3 vuotta viereen nukuttamista ja yhdessä nukkumista. Ihanaa! Nukumme hyvin nykyään. valvon vieläkin, koska tiedän, ettei ole herätys sunnuntaiaamuna kello 7... Saan nukkua tarpeeksi ja vierestä herää naurava lapsi halimaan. Joka aamu tähän asti kohta 4 v.

 

[Käytännöllistä]

Olisin ostanut niitä pienimpiä, 50 senttisiä vaatteita enemmän. Nyt en ostanut paljon mitään, kun kaikki hokivat, ettei kannata, kun ne jäävät heti pieniksi. No, meidän vauva syntyi 47 senttisinä ja käytti niitä pieniä 50- ja 55-senttisiä vaatteita pitkään.

Olisin ostanut vaunut, jossa on kunnollisen kokoinen tavarakori alla. Nykyiseen ei mahdu kauppakassia eikä paljon mitään pienempääkään, ja se harmittaa.

Olisin teettänyt valokuvat paperikuviksi säännöllisesti kuukausittain ja laittanut ne heti albumiin. Nyt on 1,5 vuoden ajalta kuvia koneella, joitakin paperisina, mutta ei mitään albumissa.

 

[totta kuin vesi]

...En olis hankkinut lasta lainkaan.