Jos olisi pakko valita näistä- lapsi 10 kk ikäisenä hoitoon vai ahtaasti asuminen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aa pee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Asuisin ahtaasti, mutta alkaisin saman tien etsiä isompaa ja halvempaa asuntoa. Tai sitten muuttaisin sinne talviasuttavaan asuntoon jos se vaan muuten sopisi, sijainniltaan jne.

Pieni lapsi ei hirveästi tarvitse tilaa, mutta ihan jo siisteyden kannalta isompi ja avarampi on helpompi pitää siistinä.
 
Olemme valinneet ahtaasti asumisen. :)

33neliön yksiöhän voi olla hyvinkin tilava. Meillä tosin on vähän enemmän tilaa nykyään, eli melkein 50neliötä (toinen lapsi yrityksen suunnittelu-asteella) :D Mutta asuimme aiemmin miehen kanssa tuon kokoisessa yksiössä 5 vuotta ja kyllä sinne olisi pieni lapsi mahtunut.

En myöskään haaveile lähiöasumisesta, enkä maakunnista.
 
no kyllä ymmärrän että on korkean hintatason alueita, itse etsisin sitten samalla rahalla huonommalta alueelta isomman kämpän. Ja se on jokaisen omakohtainen asia, miten tykkää elää, ja anteeks, en millään pahalla meinannut, mä en vaan itse pystyis kuvitella asumista 33m edes kaksin mieheni kanssa (paitsi jos molemmat teksi tosi pitkää työpäivää ja vapaapäiviä ois harvoin, eli vaan nukuttais siellä lähinnä)

Joo meillä minä voisin syrjemmässäkin asua, mies ei, olemme väitelleet asiasta useasti. No, ei tätä ahtautta enää onneks kovin kauaa kestä. :-)

Mulla ottaa välillä aika lujille, ei siksi ettei tavarat mahtuisi, vaan siksi että oma henkinen tila on myös minimissä.
 
[QUOTE="zenn";22840345]Olemme valinneet ahtaasti asumisen. :)

33neliön yksiöhän voi olla hyvinkin tilava. Meillä tosin on vähän enemmän tilaa nykyään, eli melkein 50neliötä (toinen lapsi yrityksen suunnittelu-asteella) :D Mutta asuimme aiemmin miehen kanssa tuon kokoisessa yksiössä 5 vuotta ja kyllä sinne olisi pieni lapsi mahtunut.

En myöskään haaveile lähiöasumisesta, enkä maakunnista.[/QUOTE]

No meillä juuri se, että tämä on miehen asunto, ja mies ei missään nimessä halua maakuntiin tai lähiöön. Haluaa muuttaa vasta sitten kun on varaa isompaan asuntoon hyvältä alueelta. Ja onhan tämä keskusta-asuminen ja merimaisema oikeastaan aika jees, vaikka itse olenkin kotoisin pikkukaupungin lähiöstä.:-)
 
Asuisin ahtaasti, mutta alkaisin saman tien etsiä isompaa ja halvempaa asuntoa. Tai sitten muuttaisin sinne talviasuttavaan asuntoon jos se vaan muuten sopisi, sijainniltaan jne.

Pieni lapsi ei hirveästi tarvitse tilaa, mutta ihan jo siisteyden kannalta isompi ja avarampi on helpompi pitää siistinä.

Kesäasunto on tooooosi kaukana. :-)

Kyllä minä huokaisen helpotuksesta sinä päivänä kun muutetaan tästä luukusta, mutta silti vaan jotenkin aina välillä kyllästyttää se tuttavien jatkuva asiasta kysely. Varsinkin kun minä itse en ajattele asioista ihan samalla tavalla kuin mies. Mutta onneksi mies antoi periksi sen verran, että suostuu lähiaikoina muuttamaan siihen pikkuisen isompaa asuntoon vähän huonommalle alueelle, siinä on sentään kaksi huonetta. Siinä ehkä kestää olla kunnes on varaa sitten siihen "lopulliseen" asuntoon. :-)
 
No ehdottomasti asuisin ahtaasti. Tosin jos olis tuollainen talviasuttava kesäasunto ja varasto-autotalli, niin eipä tuo niin ahtaalta edes kuulosta tuollaiseksi aikaa. Meillä sentään on vain ja ainoastaan 55,5-neliöinen kaksiomme, ei mitään muuta. Toki samaan rahaan asuisi korvessa halvemmalla, mutta tää sopii meille. Yksi lapsi, 1,5v. Ei haluta pitää autoo, joten sen takia asunnon sijainniin oltava hyvä. Lisäksi on kiva, että kaikki on lähellä, pääsee helposti aktiviteetteihin, harrastuksiin, kahviloihin. Kirjastossakin on leikkitila. Se vaan pitää kestää, että lapsen lelut ovat keskellä olkkarin lattiaa.

Meillä muuten on "varaa" muuttaa tässä isompaankin, vaikka toinen vaihtoi pienipalkkaiset työt opiskeluun tässä kesken hoitovapaan. Tietty vyötä pitää kiristää, mutta saatiin niin hyvä tilaisuus, että muutetaan, vaikka vielä ei olisi ollut mikään kiire. Saadaan lapselle oma huone. Ja aivan läheltä nykyistä kotiamme.

Niin, tietty asutaan vuokralla, sitäkin jotkut ihmettelee, mut pitää tehdä kompromisseja, kun haluaa hoitaa pienen lapsensa kotona ja opiskella. Omakotitalot sun muut kerkee sit myöhemminkin. Enkä usko, että lapsi niitä osaa kaivata, kun hän saa kaiken mitä tarvitseekin. Ajattelin jopa sitten isompana pistää yksityiseen päiväkotiinkin. Meille lapsi on tärkein ja panostetaan siihen, muut jutut voi odottaa. Toki matkailuun on molemmilla sellainen vietti, että yritetään 1-2 kertaa vuodessa tehdä joku halpa reissu. Ja tää ei nyt sitten muuten tarkoita, että lapsi saa kaiken, minkä haluaa, vaan sitä, että me mennään nyt sinällään lapsen ehdoilla, että hänellä on kaikki mitä tarvitsee ja ennen kaikkea aikaa ja rakkautta vanhemmilta. On hyvät harrastukset, kauniit vaatteet ja tarvittavat varusteet.

Oltais me pärjätty tässä kaksiossa kauemminkin, mutta tosiaan nyt oli tartuttava tilaisuuteen!
 
:) Monet täällä ei tajua, kuinka paljon kalliimpaa esim. Helsingissä on asua. 30 neliöstä saa maksaa kallimmalla alueella jo helposti 1000,00 €/kk vuokraa. Heh, että silleen... Tekisin ehdottomasti samoin kuin ap! :)
 
no joo, voi olla, odotetaan nyt mitä se ap vastaa. No kukin tyylillään, meillä 10-kk ikänen lapsi liikkuu jo sen verran, että en pystyis olee 33m yksiössä kyllä, kuulostaa vaan todellakin mahdottomalta, eikä sitä voi koko päivää rampata "virikkeellisessä ympäristössä, kyllä kotoana tulee voida viihtyä. Mutta itsekin ollaan asuttu "ahtaasti" (tän mittapuun mukaan kylläkin luxusta, 55neliötä 3henkinen perhe) mutta kyllä siinä kämpässä pärjäs ja kerran varaa ei kalliimmasakaan ollu asua, mutta oli ahdasta kyllä (pohja vaikuttaa tietty)

Mä en ymmärrä miksi automaattisesti viihtyisän pitäisi olla yhtä kuin paljon tilaa? Mä olen tuntenut eniten kodikseni ne kämpät missä on ollut vähiten tilaa, mm. tämä 33m2 yksiö ja voisin erittäin hyvin kuvitella meidän kymppikuisen ja vaikka kaksivuotiaankin sinne mellestämään, olisi paljon helpompi seurata niiden touhuja kun ei tarttis pelätä että kun painuvat nurkan taakse piiloon ovat tökkimässä takkaa tai lutraamassa koiran vesikupilla :D
 
Mä asun tällä hetkellä suunnilleen saman kokoisessa asunnossa yksin, ja täytyy sanoa, että mulla kiristyy pinna jo siitä, jos vietetään paljon aikaa poikaystävän kanssa yhdessä täällä mun kämpillä. Tavaramäärän oon painanut ihan minimiin, mutta silti on ahdasta jos toinenkin tuo tänne tavaroitaan eikä täällä vaan ole minkäänlaista yksityisyyttä, esim. tilan puolesta ei mitenkään onnistu edes olla tietokoneella kun toinen nukkuu niin ettei se häiritsisi saati että mitään muuta voisi tehdä. Jos vaikka työn takia elellään vähän eri rytmeissä, se vaikeuttaa arkea ihan kohtuuttomasti. Jos nyt tulisin raskaaksi ja poikaystävä olis sitä mieltä, että tänne pitää ängetä yhdessä asumaan, muuttaisin vaikka kaksin vauvan kanssa johonkin halpaan mutta vähän tilavampaan vuokraluukkuun. Ei tässä asunnossa pystyis elämään mitään normaalielämää vauvan kanssa, kun ei sitä saisi esim. edes nukkumaan mihinkään rauhassa. Tässä siis ei ole edes erillistä keittiötä, jonne ruokapöytä mahtuisi ja joka olisi yksi huone lisää, vaan pelkkä keittokomero, eikä parveketta. Musta tuntuu että jo se, että vaikka pyykit on kuivamassa telineessä tässä ainoassa huoneessa (kylppäriin ei mahdu), täyttää sen ainoan tyhjän tilan niin ettei asunnossa mahdu edes kulkemaan. Eikä tämä ole edes mitenkään hullun muotoinen.

En 10kk ikäistä laittaisi hoitoon, mutta keksisin jonkun muun vaihtoehdon kuitenkin kuin tuohon asuntoon jäämisen. Olisin valmis aika radikaaleihinkin ratkaisuihin.
 
lapsi hoitoon, ja niin tuleekin käymään jos saadaan vauva.. siis sen aikaa olen kotona kun on mammaloma ja vanhempainvapaa, mutta sitten rahatilanne pakottaa töihin (tiedän sen kokemuksesta) aluksi voin tehdä ehkä vajaata listaa jolloin työ-öitä kertyy n. 7kpl 3viikkoon mutta sitäkään en voi muutamaa kuukautta pidempään jatkaa kunj ei ole enää kuntalisää meillä..
 

Yhteistyössä