Jos noista on pakko valita joku, niin 15-18v
Sinä aikana sain aivan mahtavia kavereita ja löysin elämäni miehen. Ehdin jopa saada ekan lapsenkin tuossa välissä.
Sinä aikana sain aivan mahtavia kavereita ja löysin elämäni miehen. Ehdin jopa saada ekan lapsenkin tuossa välissä.
v
15-18 amisaika oli aivan mieletöntä 
oikee kaipailen välillä niitä aikoja ja ystävien kanssa vietettyjä hetkiä ja reissuja <3
oikee kaipailen välillä niitä aikoja ja ystävien kanssa vietettyjä hetkiä ja reissuja <3peesi :wave:Alkuperäinen kirjoittaja v:15-18 amisaika oli aivan mieletöntä
hp
Sama täälläAlkuperäinen kirjoittaja g:15-18. lapsuus ei ollut mistään helpoimmasta päästä, asuin tuolloin jo yksinäni.
Vähän vanhempi jo..:D
Mä sanoisin että joku noista ajoista, kun olin alle 12-v. Vanhemmat eros silloin, ja aika n. 12-15v oli aika vaikea. Yläasteen jälkeen muutin 500km päähän vanhemmistani, eikä se lukioaika mitään luksusta ollut, vaikkakin ihan kivaa. Ei kaduta että tuli muutettua omilleen, mutta en vois sanoa että ne ajat olisivat olleet alaikäisyyteni parasta antia..
hmm
15-18
tapasin mun miehen ja sitten mentiin naimisiinkin kun olin 18v ja ja ja. Muutenkin oli niin ihanaa aikaa, pidettiin hauskaa jne ja sillon mulla oli jo hyviä kavereitakin yms Toki nytkin siis ihanaa vaikkei samalla tavalla hauskaa pidetäkäön kun on perhettä jne mutta nyt sit pidetään hauskaa muilla tavoilla
lapsuudesta en hirveesti tykänny kun oon alkoholistiperheestä eikä mulla koskaan ollut edes koulussa tai kotonakaan oikeestaan kavereita jne... mutta. Niin.
tapasin mun miehen ja sitten mentiin naimisiinkin kun olin 18v ja ja ja. Muutenkin oli niin ihanaa aikaa, pidettiin hauskaa jne ja sillon mulla oli jo hyviä kavereitakin yms
Toki nytkin siis ihanaa vaikkei samalla tavalla hauskaa pidetäkäön kun on perhettä jne mutta nyt sit pidetään hauskaa muilla tavoilla lapsuudesta en hirveesti tykänny kun oon alkoholistiperheestä eikä mulla koskaan ollut edes koulussa tai kotonakaan oikeestaan kavereita jne... mutta. Niin.
6-9, ja sitä ennenkin oli oikein mukavaa. Tämän jälkeen alkoi epävarmuus omasta itsestä, kun uusioperheeseen syntyi uusia, yhteisiä lapsia ja jäin vahvasti lapsipuolen asemaan koko perheen silmissä, myös biologisen vanhempani. Sitten olikin jo murrosikä ja kaikkea kamalaa Vastaisin siis tuon, ja sitten 18->
Vastaisin siis tuon, ja sitten 18->15-18, siitä alkoi elämäni. aikapitkälti 15 vuotiaaksi asti elämäni oli melkoista syöksylaskua, lapsuuteni on ollut kamalaa aika :x