Jos mies kommentoisi useasti sun ruuan laittamista tai leipomista..

Kommentointi sinänsä ei haittaisi mua eikä häiritsisi. Pyrkisin ottamaan kommentit huomioon. Tärkeintä olisi, että mies pysyisi suurin piirtein kannassaan.

Jos taas kävisi sillä tavoin, että mies sanoisi ruuassa olevan liian paljon pippuria, jonka jälkeen vähentäisin pippurin määrää, minkä vuoksi mies seuraavana päivänä sanoisi pippuria olevan ihan liian vähän, ja tämä mielen muuttaminen jatkuisi kovin monta kierrosta, niin silloin saattaisin hermostua. Silloin kyse ei nimittäin olisi enää pippurin määrästä, vaan tarpeesta päästä sanomaan.

 

Niin ja tänään tein kolme pellillistä pullaa, mies ei syönyt yhtään.. sen sijaan kylässä veti jotain kaupan valmis pullia 3kpl..

Loukkasi hieman.

 

Mulla oli aikoinaan avomies, joka muisti aina ja kaikessa ruuanlaitossa huomauttaa, miten hänen äitinsä teki parempaa. Kerran sitten kyllästyin ja perjantaina töistä tulessani katoin pöydän kauniisti kahdelle, hopeisia lautasliinarenkaita ja kankaisia lautasliinoja myöten. Miehen lautaselle jätin hänen äitinsä puhelinnumeron ja häippäsin viikonlopuksi ystävättereni luokse. Eipä huomautellut enää sen jälkeen.

 

[QUOTE="tööt";23240847]Sinä siis jättäisit pullat raa'aksi ja kastikkeen pois jauhelihasta ukkosi pyynnöstä?[/QUOTE]

mä en tykkää ukon jauhelihakastikkeesta joten mä saan oman osuuteni kuivana. Onneksi mun mieheni ei lue tätä palstaa. Miksi aina pitää tehdä samoin eikä koskaan eri tavoin?

 

En minäkään tykkää ukkoni ruuanlaitosta. Tänäänkin, olisi periaatteessa voinut tehdä ihan hyvää lihasoosia jostakin saksanhirvikäristyksestä, pisti siihen tomaattia ja kermaa mutta pilasi koko satsin änkeämällä sinne hernemaissipaprikaa.

 

[QUOTE="aloittaja";23240861]Itse en tähän linjaan lähtis

mut meillä on tilanne se et mies ei osaa laittaa ruokaa tipan tippaa, se johtuu siitä et äitinsä hänet passannut piloille.

Minä sisi hoidan meillä kaiken ruuan teon.

Ja miehen mielestä oikeasti sais olla aina vaan sitä jauheliha-makaroni mössöä tai kuivaa kanaa.. ja muut haluais kyllä jotain muuta.[/QUOTE]

Tässä mun mielestä menee pari asiaa ehkä sekaisin. Miehellä on oikeus ilmaista toiveitaan ja niitä voi hänen ilokseen toteuttaa. Mutta turha ruokalistaa on ruveta rajoittamaan sen takia, jos joku perheessä ei halua syödä kuin paria hassua sorttia. Ei tuo ole edes semmoinen demokratiakysymys, että ookoo rajoitetaan se lista puoleen siitä mitä me muut haluttais syödä.

Jos huushollissa on joku yli viis vee nirso, niin laittakoon itte eväänsä niinä päivinä jolloin ei muitten ruoka kelpaa. Jos miehellä kerran on oikeus esittää toivomuksia eväiden suhteen, niin sama oikeus on kaikilla muillakin. Lisäksi on pienempi paha joutua syömään muiden lempiruokaa tai sitten jättää syömättä, kuin se että jonkun lempiruoka jää kokonaan valmistamatta siksi että yksi mieluummin söisi jotain muuta.

Piloille passaamista ei kannata jatkaa siksi että joku on niin miehelle jo tehnyt, päinvastoin. Nyt hemmottelemaan miestä niin, että opetat sen laittamaan itse omat herkkunsa, ihan ystävyydellä. Eli et ala valmistamaan eri ruokaa miehelle, mutta silloin kun asiasta ei ole isommin vaivaa, erotat hänen jauheliha-annoksensa ennenkuin teet soosin, paistat hänen pellillisensä pullaa raaemmaksi jos se hänen herkkuaan kerran on jne.

 

No mä oon saanut selkärankaan sellaisen opin kotoani, ettei ruokaa haukuta. Eli äitini oli erityisen herkkä tässä asiassa, hän jopa heitti ruokaa roskiin jos ei oltu syömässä oikeaan aikaan (5 minuuttiakin myöhässä saattoi huonona päivänä olla huono juttu...). Mutta omalla kohdallani siis kyllä särähtää korvaan, jos mun tekemää ruokaa arvostellaan, jos siinä omasta mielestäni ei ole mitään vikaa (ei ole palanut pohjaan tai ole vaikka mautontoa, tällöin saatan itsekin arvostella ja vaikka jättää syömättä). Mies kuitenkin kyllä sanoo mielipiteensä, mutta tyyliin "tämä ei ollut ihan mun lempiruokaa..." tai "tämä on tosi hyvää!". Ei anna mitään täsmävinkkejä, kun ei sen paremmin osaa ruokaa laittaa, mutta kertoo kyllä jos jotain ruokaa ei toiste haluaisi nähdä lautasellaan.

 

Mulla oli aikoinaan avomies, joka muisti aina ja kaikessa ruuanlaitossa huomauttaa, miten hänen äitinsä teki parempaa. Kerran sitten kyllästyin ja perjantaina töistä tulessani katoin pöydän kauniisti kahdelle, hopeisia lautasliinarenkaita ja kankaisia lautasliinoja myöten. Miehen lautaselle jätin hänen äitinsä puhelinnumeron ja häippäsin viikonlopuksi ystävättereni luokse. Eipä huomautellut enää sen jälkeen.

Ihan paras tapa napauttaa miestä!!

 

Kyllä mä otan mielelläni vastaan palautetta omista kokkauksista/leipomuksistani, MUT jatkuva naukuminen vois kyllä alkaa ärsyttää.

 

Minulle saa esittää toivomuksia ja ruokiani saa rakentavasti kritisoida. Joskus saatan siitäkin kyllä ottaa nokkiini ensin, jos on huono päivä. Ihan samahan se on vaikka, kuin että minä sanon lapsille, että voisitko ripustaa takkisi sen sijaan, että pudotat sen lattialle, osaat varmasti (vaikka tuo on kyllä jo keljuilun puolelle menevää) Toivon, että he tekevät asian toisin. Tai jos pyydän, että vaihdettaisiinko sittenkin noiden kahden taulun paikkaa, vaikka mies olisi ne ensin yhdellä tapaa laittanut.

 

Mä taas toivon että mun mies sanoisi enemmän ja tarkemmin, se sanoo jos on hyvää tai tosihyvää, muttei sano mitään 'rakentavaa ja neuvovaa' niin että tietäisin laittaa just semmoista mistä se tykkää. Sitte mä kyselen ja sitä vähän ärsyttää tenttaaminen. Ruuanlaitto on mukavaa, koitan kysellä 'mitä sä haluaisit syödä? Ja sit se sanoo 'ihan sama' ja mua ärsyttää ja kysyn 'mitä sä sit et ainakaan haluis syyyä' ja siihenkään se ei osaa sanoo mitään. Äh, vaikeaa

 

Pakkohan ei ole syödä Mutta toisaalta, otan ite kritiikin opetusmielessä: "ahaa, toi ei tykänny tästä, en tee sitä enää ku itelleni" (jos piti itse) Tai "Ai kun kiva, mies sano että oon kehittyny, pidetään tää näin Ja mun miehellä on AINA varaa VALITTAA. En jaksa ottaa sen juttuja tosissaan, kyllä hän sitten avaa suunsa jos OIKEESTI on joku pielessä ja pahasti

 

No en mä noista vielä loukkaantuis. Mun mies arvostelee aina niin että tähän olis voinu laittaa vähän sitä ja sitä niin olis ollut parempaa tai sitten jos ruoka on hyvää niin ikinä se ei kehu. Yhtä ainoata kehua en ole kuullut. Sen sijaan omia kokkailujaan se kehuu, että olipas tosi hyvää vaikka itse sanonkin....

Mä oon alkanu ärhäköitymään sen verran että jos herralle ei kelpaa niin sanon että tekee itse miele9sensä. On alkanu vähentämään noita kommenttejaan.

 

Jatkuva mankuminen ottais kyllä päähän. arvostelen minä itsekkin omaa ruokaani, miksi siis ei muut meidän perheessä saisi sanaansa sanoa.

 

mä sanoisin että herra on hyvä ja laittaa ihan itse sitten ruokansa jos mikään ei kelpaa

 

Eihän ne avausviestin kommentit olleet sitä, ettei ruoka kelpaisi?

 

Seriously, minkälaisia lapsia teillä on miehinä. Jos mun mies natisisi tuolla tavalla, sais hän tehdä ihan itse omat ruokansa. Tottakai otan toiveita vastaan ja myös opetan miestä laittamaan ruokaa. Mitä jos mä kuolisin, pitäiskö lasten syödä jatkuvasti eineksiä, kun mies on niin surkea, ettei edes ruokaa osaa tehdä.

 

mullakin joskus oli mies jonka mielestä vaan äitinsä leipoi hyvää pullaa, ja joka kerta kun oli pullaa, piti sanoa johonkin väliin että 'äiti kyllä teki parempaa'. Sitten kun oli niillä kylässä, maistoin äitinsä leipomaa pullaa oikein innolla ja mielenkiinnolla, mutta ihan tavallistahan se oli, eikä mitenkään erikoista, ihan vaan miehen mielessä oli tuo äitijuttu. Eikä siinä mitään, mut miksi se piti joka kerta mainita.

 

no varmaankin pyytäisin herraa näyttämään mallia että osaisin tehdä just eikä melekeen seuraavalla kerralla
no joo, kuulostaa aika pieneltä harmilta äkkiseltään, mutta pidemmän päälle saattais alkaa itseäni kyllä kyrsimään oikein urakalla jos AINA tulis jotain kommenttia. Siinä mielessä olen vissiin ollut onnekas kun tuo minun armas siippani ei näiden reilun 20 vuoden aikana ole juurikaan negatiivista palautetta ruoistani antanut, vaikka varmaan aihetta olis ollut. Olen saanut ihan kaikessa rauhassa toteuttaa itseäni kokkailun saralla, meillä ei mies todellakaan nirsoile vaan kiltisti pistää muonaa ääntä kohti, on tyytyväinen kunhan vaan nälkä lähtee. Lapset onkin sitten jo toinen juttu...

 

Keittiksen kommennti oli kyllä paras
Mun miehellä on tosi hyvät käytöstavat eikä kommentoi koskaan negatiivisesti tekemiäni ruokia.
Hyvää oli, kiitos, sanoo jos joskus puhun alakanttiin omista keitoksistani.
Korvapuusteihin on toivonut paljon sokeria väliin, eikä se mua ole ärsyttänyt, vaan sitten teen niitä toiveen mukaan. Riippuu siis varmasti tosi paljon miehestä, että haittaisiko kommentit.

Rakentavaa palautetta otan vastaan ihan mielelläni, mutta mun on helppo sanoa, kun oma mies on tosi hienotunteinen ja kiitollinen kaikesta mitä teen. Kyllä joskus ruokaa laittaessa kysyn hänen, tai lastenkin mielipiteitä, että laitetaanko "tätä vai tätä"

 

Mies tykkää kaikesta, mitä laitan. Itse olen kriittisempi omien kokkailujeni suhteen.

Mutta mun on myönnettävä, että tosi usein annan miehelle palautetta siivoamisesta. Siis tyyliin pyydän imuroimaan uusiksi sohvan alusen tai käyn kyyläämässä, onko jätteet lajiteltu oikein. Tai motkotan, kun esineet ovat väärillä paikoilla. Ihana mieheni ei ole koskaan sanonut, että "siivoo ite paremmin".

Joten vastaus: kyllä ottaisin vastaan palautetta kokkauksistani. Ihan tasapuolisuuden nimissä.

 

Mun avomies on välillä kyllä ärsyttävä siinä suhteessa, ettei se välttämättä kommentoi mitään ihmeellistä mun ruoista, mutta osoittaa sen ettei oikein välittänyt sillä tyylillä, että esim seuraavana päivänä kun se on jääkaapissa, niin seisoo jääkaapin edessä ja pohtii ääneen että ei taaskaan mitään syötävää... täytyy vaan syödä leipää sitten. Siinä vaiheessa mulla kiehuu.. eilen vielä söi mutta ei seuraavana päivänä enää kelpaa.

Ja kun teen versioita uunimakkarasta, jauhelikastikkeesta ym niin silloin se kyllä kommentoi että eikö vois olla vaan tavallista.. ja mä kerron että saa tehdä itse jos aina haluaa vaan tavallista.
Näissä kohtii vaan mä yritän muistaa, että kotona ei hänen äitinsä leikkinyt mausteilla vaan perus suolapippurilinjalla mentiin ja hyvin perusruoilla. Joten ei makuaisti voi kauhean kehittynyt olla. Ja sitä mä yritän omien poikien kohdalla välttää. Haluan opettaa makuja ja poistaa ennakkoluulot. Sillon pärjää vaikka ei aina oliskaan sitä peruspullaa tarjolla jossa olis just oikea määrä sokeria.

 

Meillä kommentoidaan puolin ja toisin. Ideoita ja toiveita annetaan, miten voisi muuttaa reseptiä jne. Toki aika varovasti kommentit pitää antaa samaan tyyliin, mitä ap:n viestissä on esitetty. Jos vaikka pullaa on paistettu, niin on ok sanoa, jos meni liian paistetuiksi tai raaoiksi. Raa'asta pullasta meillä ei tykätä, joten kommentti pullien jättämistä raa'aksi jätettäisiin huomiotta. Meillä mies tekee yleensä ruuat ja minä hoidan leipomiset.

 

No kyllä tollanen "olet kehittynyt pizzan teossa" on aika ankee kommentti...Muuten nyt kyllä saa toiveita ja mielipiteitä esittää, mut jos noita tulis melkein joka kerta kun ruokaa laittasin, niin saattasin ohjeistaa miestä tekemään itse. Ja kommentti siitä kanasta on kyllä ihan silkka valitus ja marina! Aika rasittava ukko.

 

En kaipaa kiitoksia, kehuja enkä mitään muutakaan palautetta ruuastani - hei, se on vain ruokaa!!! Ei liikauta mun itsetuntoa suuntaan tai toiseen. No, toisaalta meillä asuukin kaksi aikuista tässä parisuhteessa eli molemmat laitetaan ruokaa ja tehdään kotitöitä eikä niistä tehdä mitään numeroa suuntaan tai toiseen; elämässä on tärkeämpiäki asioita. Sen sijaan ravintolaruokia arviodaan yhdessä aika kriittisesti