Jos miehesi lapsi muuttaisi teille...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja taustalla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Joo, totta - useimmat ongelmat meilläkin juontavat juurensa enemmänkin aikuisten toiminnasta ja aikuisten ristiriidoista - ja se tulee ilmi jo etäperheessä lasten täällä olo aikojen osalta. Mutta osaavat ne lapsetkin välillä olla ärsyttäviä... ihan sama ovatko omia vai toisen. Lapsen kanssa vain asiat ovat jotenkin selviä ja helposti selvitettyjä - toisin kun aikuisten kesken...

Mutta kyllä mäkin komennan kaikkia lapsia ihan samalla lailla ja vaadin kaikilta samoja asioita - tai ikätasoonsa nähden sopivaa käytöstä. En mä ole ajatellut että etälapsia pitäisi jotenkin erilailla kohdella. Mutta totta on, että eivät lapset ihan samanlailla käyttäydy minua kohtaan kun isäänsä tai äitiänsä. Välillä on oltu vähän vieraskoreita ja välillä on sitten testattu oikein olantakaa. Ja tuntuu, että välissä samat vaiheet uusivat joka viikonloppu - senpä takia olenkin joskus ajatellut ja taidan ajatella nytkin, että olisi selkeämpää kun lapset asuisivatkin meillä ja olisivat osa sitä meidän arkea - silloin ei tarvitsisi käydä noita "asettumisrituaaleja" läpi joka viikonloppu.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.05.2006 klo 14:38 merianna kirjoitti:
Kaikkihan me ollaan tässä(kin) asiassa erilaisia. Kyllä mie ainakin olen antanut miehen lapsille palautetta huonosta käytöksestä jne. jos on ollut aihetta,olen auktoriteetti heille siinä missä omillenikin. Tietääkseni he eivät ns. rollaa isälleen tai äidilleenkään.
En mä kyllä jaksa sitä käsittää,miksi se on ongelma jos/kun toisen naisen lapsi asuu kodissa,paitsi jos etä-äidin kanssa on jatkuvia ongelmia (ei tosin näistä kurinpito-asioista),kuten meillä on ollut. Ei sitä oikeasti koskaan ehdi edes ajatella tässä arkitohinassa,kenen lapsi kukin on,onko minun vai miehen exän, kaikki ovat mulle meidän lapsia.

Miettikääpäs sitä että kun mies erosi, ex halusi välttämättä olla yh. Sovittiin tapaamiset ja kiinteä elatussumma. Lapsi oli silloin 11v. Nyt hankala 16v joka äidiltään saanut kaiken mitä haluaa, äksyää ja kiukkuaa, kaikki ppitäisi tapahtua nyt ja heti kuten on tottunut, ei osaa itse tehdä mitään, on kallis ja paljon aikaa vievä harrastus, ei pidä sisarpuolistaan koska 'syövät' hänen perintöään. Nyt tämä ex ottaa ja muuttaa pois ja lapsi murkkuongelmineen jää meille.
Aikanaan oma perhe perustettiin ja eläminen mitoitettiin tuon sovitun elatuksen mukaan, tehtiin omat lapset ja elinolot niiden mukaiset.
Kyllä se vaan aika p-leesti muuttaa tätä elämää kun kämppään muuttaa hankala murkku kaikkine harrastus menoineen ja aikoineen!! Itse saat alkaa kasvattaa kunnon tapojen mukaiseksi. Puhumattakaan tuosta talouspuolesta, joutuu kyllä luopumaan niistä unelmista joita yhdessä rakennettiin kun ex halusi yh olla. Ihan pelottaa minkälaiset talousriidat edessä exän kanssa. Ja mitä tässä joutuu itse myymään jotta kolmas lapsi saadaan huusholliin mahtumaan.
Kasvatusperiaatteet täysin erilaiset, joten taatusti erotan arkitohinassakin kuka oma lapsi ja kuka ei.
Ei siinä mitä jos tämän olisi aikanaan tiennyt mutta kun tällaista tapahtuu ykskaks odottamatta, ei siinä kuulkaa kamalasti hymyilytä!
 
Uskon että on vaikeaa kun kotiisi muuttaa,ilmeisesti ainoana lapsena olemiseen tottunut,murkku. Meillä miehen pojat oli 7 ja liki 9v kun muutettiin yhteen...Mutta eri kasvatusperiaatteet totisesti oli ja vääntöä riitti,meidän aikuisten kesken. Pojat taas puolestaan sopeutuivat parhaansa mukaan uuteen kotiin ja perheeseen,mikä ei varmastikaan ollut heille helppoa.
Mitä harrastuksiin tulee,nuoremmalla pojista on harrastuksia ja intoa useampaankin olisi,mutta uusperheen aika ja etenkin raha ovat rajallisia,ei voi yhteen satsata kaikkea. Ongelmana tässäkin on taas etä-äiti,joka vaatii että lasten pitää saada harrastaa sitä ja tätä,mutta hän ei kuitenkaan halua osallistua kustannuksiin eikä harrastuksiin kuljettamisiin...<br><br>
 
niinhän se asuukin meillä. siitä päivästä asti kun tulin pojan kanssa laitokselta kotia. silloin muutti meille asumaan pysyvästi et tuli kaksi lasta yhdellä kerralla mulle. alku oli hankalaa. mut nyt ollaan jo parhaita kavereita tytön kans. tyttö muutti meille syyskuussa 2004...
 

Yhteistyössä