Jos lasten persoonat ja kemiat eivät käy yhteen

[väsy]

Miten jaksatte? varsinkin jos 2 lasta.
Eli meillä näin: isompi pitää pienemmästä mutta ei osaa olla tämän kanssa sillä tavalla että pienempi nauttisi olostaan.
Isompi haluaisi opettaa kaikenlaista ja viettää aika pienemmän kanssa, mutta pienempi taas haluaisi leikkiä tasapuolisesti eikä olla se opetettava, vasinkin kun isompi karjaisee helposti jos toinen ei ymmärrä tai opi ja toinen on herkkä.

Sitten kun pienempi ei halua olla isomman kanssa, isompi ärsyttää usein tahallisesti. Ja jostain syystä isompi osaa kyllä olla vieraiden pienempien kanssa oikein hyvin. ei karju näille. On siis serkkujen kanssa suosittu, ohjaa kivasti leikit pienemmille.

Eli jokin pienemmän persoonassa kai ärsyttää taas isompaa. Pienempi on varman päälle ottaja, harjoittelee salaa jutut ja tekee ne vasta kun osaa. sivusta katsoja.

 

[itsekin esikoinen]

opetat sille isommalle, kuinka leikitään nätisti. ei toiselle saa karjua missään tilanteessa! isommalla lapsella on enemmän vastuuta sisarussuhteen toimivuudesta.

 

[vieras]

Hitsi, kun osaat hienosti selittää asiasi. Itse asiaan en voi vastata, kun ei oo kun yks 4 vuotias puuhis.

 

[mie]

Ajattele siltä kantilta, että molemmat saavat hyvää harjotusta "tosielämää" varten. Kun maailmassa on kuitenkin pakko yrittää tulla toimeen kovin monenlaisten ihmisten kanssa.

Onhan se harmi, jos kemiat ei yhtään kohtaa, mutta uskon että vähän vanhempana (oletan että aika pieniä ovat vielä) luonteet vähän tasottuu.

 

[ap]

Joskus on vastattu, että sisarussuhteessa saakin se isompi päättää ja ohjata. ja mitä olen katsonut niin monet sisaret alistuvat siihen. mutta meillä pienempi ei vaan suostu. on mieluummin yksin.

tuo karjuminen on väärin ja olen siihen aina puuttunut, mutta se ei vain lopu.

 

[mie]

Joskus on vastattu, että sisarussuhteessa saakin se isompi päättää ja ohjata. ja mitä olen katsonut niin monet sisaret alistuvat siihen. mutta meillä pienempi ei vaan suostu. on mieluummin yksin.

tuo karjuminen on väärin ja olen siihen aina puuttunut, mutta se ei vain lopu.

Eihän miusta pienemmän tarvi alistua toisen tahtoon vaan siksi että on pienempi :/ Antaa hänen puuhailla yksin, jos tahtoo.

Karjumiseen vois tarjota jotain (aina samaa) vaihtoehtoa tilalle, ehkä se vähitellen menee perille. Joo, tiedän että ei ole helppoa, lapset ei vielä oikein tajua sitä "mieti miltä sinusta tuntuis, jos toinen tekis näin" -asiaa.