Jos lapsi on tosi vilkas ja päiväkodin opet kommentoi asiaa joka päivä...

Kuinka kauan jaksaisitte kuunnella?

Meidän tyttö on tosi vilkas, utelias ja helposti innostuva. Osaa kuitenkin halutessaan keskittyä pitkiäkin aikoja, joten mistään adhd:stä ei ole kysymys. Mua on alkanu ärsyttämään kun joka päivä tarhasta haettaessa kerrataan tikun tarkasti, että mitä villeyksiä ja tuhmuuksia muksu on taas sen päivän aikana tehny. Kertoo toki jos on jotain positiivistakin, mutta tulee niin paska mutsi olo, kun tuntuu, että ne arvostelee sitä sen villeyttä negatiivisesti. Ymmärrän, että niitä varmasti ärsyttää kaitsea mun mukulaa päivät pitkät ja yrittää saada sitä tottelemaan, mutta valitettavasti minä en voi olla sielä lastani paimentamassa, joten vastuu on heillä päivisin. Kotona yritän aina keskustella päivän villeydet läpi ja kotona on kyllä rajat ja kuri, ettei ole mikään vapaan kasvatuksen hedelmä.

Ärsyttää. Masentavaa kuunnella joka päivä kuinka lapseni on aiheuttanut taas heille ongelmia ja työtä. En minä pentele tiedä enää millä minä tuota lasta kasvattaisin, että se osaisi ja muistaisi innostumiseltaan tarhassakin käyttäytyä..

 

En jaksaisi kovin pitkään kuunnella. Oma lapsi on päsääntöisesti rauhallinen, mutta osaan kyllä kuvitelle kuinka paska fiilis siitä tulee jos päiväkodista tulee joka päivä negatiivista palautetta. Ketä se hyödyttää? Ei vanhemman ole tarkoitus olla mikään likakaivo, johon henkilökunta sylkee päivän päätteeksi lapsen käytöksen aiheuttaman turhautumisen. Ei vanhempi kovin paljoa pysty lapsen käytökseen "etänä" vaikuttamaan. Mun mielestä tästä asiasta voi ihan asiallisesti mainita pk:n henkilökunnalle.

 

Kyllä mullekin kerrotaan vähän väliä jotain ei niin kivoja asioita lapsestani. Tosin ei nyt ihan joka päivä. Haluan tietää kyllä, ja haluan että kerrotaan. Kyllä mua kiinnostaa miten se lapsi siellä päiväkodissa käyttäytyy ja mitä siellä tapahtuu, oli se sitten hyvää tai huonoa

Yritän sitten miettiä itse, miehen kanssa ja niiden hoitajienkin kanssa aina mistä joku ikävä käytös vois johtua ja miten vois itse tehdä. Eihän niihin aina ratkaisua löydy, joskus se on vaan kasvamista ja kehittymistä. Mutta kyllä minusta on hyvä että sanotaan ja kerrotaan.

 

Mun mielestä on tosi kummallista, että joku tekee lapsia eikä jaksa 5 minuuttia kuunnella sitä mitä OMA kersa on tehnyt. puhumattakaan että sen kasvattaisi kuriin. Toiset lapset kuitenkin joutuvat sen sietää samoi kuinhoitajat koko päivän.

 

Tottakai mua vituttaisi, mutta miettisin kyllä syitä lapseni käytökseen enkä katso läpi sormien tuhmuuksia vain, koska en itse ole paikalla. Meillä muksut tietää että siitä ei hyvä heilu jos mun korviin kantautuu sellaisia uutisia.

 

Mitä jos sanoisit tuon kaiken siellä päiväkodissa? Että sua harmittaa, kun et voi töistä käsin asialle mitään, ja että tosiaan keskustelet asiasta lapsen kanssa.

Kannattaisiko teidän pk:n henkilökunnan kanssa sopia yhteisistä rajoista? Että molemmissa paikoissa olisi samat asiat sallittuja ja kiellettyjä ja ei-toivotusta käytöksestä seuraisi mahdollisimman samanlainen sanktio?

Lapsen kanssa voisi yrittää myös palkitsemisjärjestelmää, niin, että saisi vaikka tarran jokaisesta hoitopäivästä jolloin pk:sta ei raportoida riehumisesta tms. ja vaikka viidestä, seitsemästä tai kymmenestä tarrasta saisi palkinnon, esim. pääsisi elokuviin, HopLopiin tms.

 

Ja jos ne hoitajat ei kertoisi sulle, miten lapsen päivä on mennyt, olisit seuraavaksi ruikuttamassa, kun sulle ei kerrota...

ADHD:t voivat muuten osata keskittyä pitkiäkin aikoja. Meillä juuri odotellaan suorastaan ilmiömäiselle keskittyjälle diagnoosia.

 

Asiasta saa ja pitää sanoa.

Tosin vilkkaan ja tuhmuuksia tekevän lapsen kohdalla voisi riittää pelkkä "normipäivä"- toteamus, ei kaikkia syntejä pidä joka kerta selostaa - suurimmat ja uusimmat ehkä.

 

Niin ja mä en ymmärrä tuota, ettei vanhempi voi "etänä" vaikuttaa. Eihän siitä nyt varmasti olekaan kyse, vaan siitä kasvatuskumppanuudesta. Vanhempi tuntee lapsen ja hoitaja tietää mitä päivän aikana on tapahtunut. Se tiedon jakaminen on tosi tärkeää. Ei päiväkotielämää ja kotielämää voi käsittää kahtena erillisenä maailmana, joista lapsi vaan aina hyppää toiseen. Kyllä ne vaikuttaa toinen toisiinsa ja kasvattajien pitää puhua asioista keskenään. Eihän se aina voi vaan jotain smalltalkia olla.

 

Pyrkisin keskustelemaan rakentavasti asiasta (kenties vasu-keskustelu?) ja juttelemaan lapsen kanssa, myös selvittämään levottomuuden syytä ja opettelemaan sitä rauhoittumista myös kotona.

Meillä erotilanteessa ja esikoisen uhmassa päivähoidosta tuli jatkuvasti "sanomista" ja tokihan se oli raskasta, mutta asioihin oli puututtava ja toisaalta vaadittiin myös paljon aikaa, yhteistyötä ja ymmärrystä. Nyt lapsi pärjää päiväkodissa jo tosi hyvin ja on rauhoittunut paljon. Moni lapsi käyttäytyy isossa päiväkotiryhmässä levottomasti, varsinkin aluksi, ainakin jos onkin vilkas. Osaavien työntekijöiden toki se myös pitäisi tiedostaa.

 

Mun mielestä on tosi kummallista, että joku tekee lapsia eikä jaksa 5 minuuttia kuunnella sitä mitä OMA kersa on tehnyt. puhumattakaan että sen kasvattaisi kuriin. Toiset lapset kuitenkin joutuvat sen sietää samoi kuinhoitajat koko päivän.

Joo kyllä mun mielestä se on ok, että kerrotaan miten päivä on mennyt, mutta se on alkanut ärsyttämään ja turhauttamaan kun niistä negatiivisista tapahtumista kerrotaan niin vuolaasti joka päivä. Voishan siihen sanoa, että tänään on taas ollut vähän villi päivä tms, eikä alkaa yksityiskohtaisesti ruotimaan, että: "sitten se laittoi jalan siihen tuolille ja keikkui siinä ja minä sanoin että pälä pälä ja lapsi laittoi sitten toisenkin jalan siihen ja pälä pälä". Sanos vaikka ennemmin, että helvetin rasittava kakara ollu taas tänään.

Ja mä olen korkean kurin ystävä. Ja lapsen ollessa pienempi ihmettelin kovasti ja myös joskus isoon ääneen sitä, miten jotkut vanhemmat eivät saa jälkikasvuaan kuriin. Ole hyvä, tule meille kokeilemaan, millä saat tuon 4,5 -vuotiaan villikissan kuriin ja tottelemaan ja ennen kaikkea MUISTAMAAN säännöt. Näitä on nyt 1,5 vuotta jankattu ja käytössä on 123, jäähyt, lastenohjelmakiellot, ym. aina tilanteen niin vaatiessa. Voit yllättyä, että lapsia todella löytyy niin paukapäisiä ja vilkkaita, että niihin ei oikeasti kaikki keinot tepsikään.

Kun kasvatusalan ammattilaisetkin ovat suoraan myöntäneet, että lastani on hankala vetää höplästä ja ei päde samat rangaistukset kuin muihin lapsiin. Ainakaan niin paljoa, että muistaisi seuraavalla kerralla.

Lapsi on muuten todella iloinen, aurinkoinen ja hyväntuulinen. On tosi nokkela ja tarhan opetkin kertoneet hänen olevan älyllisesti ja taidollisesti ikätasoaan kehittyneempi, mutta tuo käyttäytyminen unohtuu innostuessa. Ei onneksi kiusaa muita lapsia, siitä täytyy olla kiitollinen.

 

[QUOTE="a p";26279396]Joo kyllä mun mielestä se on ok, että kerrotaan miten päivä on mennyt, mutta se on alkanut ärsyttämään ja turhauttamaan kun niistä negatiivisista tapahtumista kerrotaan niin vuolaasti joka päivä. Voishan siihen sanoa, että tänään on taas ollut vähän villi päivä tms, eikä alkaa yksityiskohtaisesti ruotimaan, että: "sitten se laittoi jalan siihen tuolille ja keikkui siinä ja minä sanoin että pälä pälä ja lapsi laittoi sitten toisenkin jalan siihen ja pälä pälä". Sanos vaikka ennemmin, että helvetin rasittava kakara ollu taas tänään.

Ja mä olen korkean kurin ystävä. Ja lapsen ollessa pienempi ihmettelin kovasti ja myös joskus isoon ääneen sitä, miten jotkut vanhemmat eivät saa jälkikasvuaan kuriin. Ole hyvä, tule meille kokeilemaan, millä saat tuon 4,5 -vuotiaan villikissan kuriin ja tottelemaan ja ennen kaikkea MUISTAMAAN säännöt. Näitä on nyt 1,5 vuotta jankattu ja käytössä on 123, jäähyt, lastenohjelmakiellot, ym. aina tilanteen niin vaatiessa. Voit yllättyä, että lapsia todella löytyy niin paukapäisiä ja vilkkaita, että niihin ei oikeasti kaikki keinot tepsikään.

Kun kasvatusalan ammattilaisetkin ovat suoraan myöntäneet, että lastani on hankala vetää höplästä ja ei päde samat rangaistukset kuin muihin lapsiin. Ainakaan niin paljoa, että muistaisi seuraavalla kerralla.

Lapsi on muuten todella iloinen, aurinkoinen ja hyväntuulinen. On tosi nokkela ja tarhan opetkin kertoneet hänen olevan älyllisesti ja taidollisesti ikätasoaan kehittyneempi, mutta tuo käyttäytyminen unohtuu innostuessa. Ei onneksi kiusaa muita lapsia, siitä täytyy olla kiitollinen.[/QUOTE]

Joopa joo.

 

Mutta täytyyhän nyt jotain keinoja löytyä, millä saat sen lapsen kuriin. Ehkä ne siellä päiväkodissa toivoisi että kertoisit miten kotona saat kuria pidettyä. Antaisit heille vinkkejä, kun kuitenkin sinä tunnet lapsesi parhaiten. Kuulostaa vähän niinkuin olisit jotenkin luovuttanut.

 

[QUOTE="a p";26279396]Joo kyllä mun mielestä se on ok, että kerrotaan miten päivä on mennyt, mutta se on alkanut ärsyttämään ja turhauttamaan kun niistä negatiivisista tapahtumista kerrotaan niin vuolaasti joka päivä. Voishan siihen sanoa, että tänään on taas ollut vähän villi päivä tms, eikä alkaa yksityiskohtaisesti ruotimaan, että: "sitten se laittoi jalan siihen tuolille ja keikkui siinä ja minä sanoin että pälä pälä ja lapsi laittoi sitten toisenkin jalan siihen ja pälä pälä". Sanos vaikka ennemmin, että helvetin rasittava kakara ollu taas tänään.

Ja mä olen korkean kurin ystävä. Ja lapsen ollessa pienempi ihmettelin kovasti ja myös joskus isoon ääneen sitä, miten jotkut vanhemmat eivät saa jälkikasvuaan kuriin. Ole hyvä, tule meille kokeilemaan, millä saat tuon 4,5 -vuotiaan villikissan kuriin ja tottelemaan ja ennen kaikkea MUISTAMAAN säännöt. Näitä on nyt 1,5 vuotta jankattu ja käytössä on 123, jäähyt, lastenohjelmakiellot, ym. aina tilanteen niin vaatiessa. Voit yllättyä, että lapsia todella löytyy niin paukapäisiä ja vilkkaita, että niihin ei oikeasti kaikki keinot tepsikään.

Kun kasvatusalan ammattilaisetkin ovat suoraan myöntäneet, että lastani on hankala vetää höplästä ja ei päde samat rangaistukset kuin muihin lapsiin. Ainakaan niin paljoa, että muistaisi seuraavalla kerralla.

Lapsi on muuten todella iloinen, aurinkoinen ja hyväntuulinen. On tosi nokkela ja tarhan opetkin kertoneet hänen olevan älyllisesti ja taidollisesti ikätasoaan kehittyneempi, mutta tuo käyttäytyminen unohtuu innostuessa. Ei onneksi kiusaa muita lapsia, siitä täytyy olla kiitollinen.[/QUOTE]

höh. Elämä on epäreilua. Mua kiinnostaa mun lapset. Olisin mielelläni kuunnellut enemmänkin mitä päivän aikana tapahtui. Mutta kai lapseni olivat Taviksia koska eipä heistä sanottu oikeastaan mitään.

Ja joku taas ei halua tietää, ja sille väkisin kerrotaan.

Sama juttu isovanhemmissa. Musta ois kiva jos ois hössöttävät. Mutta toinen taas valittaa sellaisista.

 

Kyllä minä vaan haluan kuulla, jos lapseni on käyttäytynyt huonosti. Kyllä meilläkin kerrotaan usein, että päivä on ollut villi tai ryhmän pojat ovat nahistelleet keskenään, tms. Ehkäpä meillä sitten ei ole vatvottu asiaa tai sitten en ota asiaa henkilökohtaisesti. Kaikilla lapsilla on hyvät ja huonot puolet. Kukaan ei ole täydellinen.

Ja jos ongelmia on jatkuvasti, niin kyllä silloin pitää miettiä keinoja niiden poistamiseksi. Jäähyjen ja rangaistusten lisäksi vaikkapa tarkempaa ohjausta, kuvallisia ohjeita, hyvän käytöksen korostamista. Monessa päiväkodissa tuhmuuksesta pääsee vaikka hoitotädin käteen. Se kuulemma tepsii aika kivasti isommilla lapsilla

 

Mitä jos sanoisit tuon kaiken siellä päiväkodissa? Että sua harmittaa, kun et voi töistä käsin asialle mitään, ja että tosiaan keskustelet asiasta lapsen kanssa.

Kannattaisiko teidän pk:n henkilökunnan kanssa sopia yhteisistä rajoista? Että molemmissa paikoissa olisi samat asiat sallittuja ja kiellettyjä ja ei-toivotusta käytöksestä seuraisi mahdollisimman samanlainen sanktio?

Lapsen kanssa voisi yrittää myös palkitsemisjärjestelmää, niin, että saisi vaikka tarran jokaisesta hoitopäivästä jolloin pk:sta ei raportoida riehumisesta tms. ja vaikka viidestä, seitsemästä tai kymmenestä tarrasta saisi palkinnon, esim. pääsisi elokuviin, HopLopiin tms.

Lainaan itseäni, jos ap huomaisi paremmin. Tuossa muutama konkreettinen vinkki. Miltä kuulostaa?

 

Niin ja muuten, ei se pelkkä kuri, vaan myös kiitos. Minkälaisissa tilanteissa teillä on ongelmia? Meillä jos jossain on vielä ollut "ongelmaa" niin siirtymätilanteissa, siis lähinnä kun meikäläisen naama tulee paikalle. Jos ei olisi ajastaan helpottunut niin olisin todennäköisesti laittanut päiväkodin seinälle lapsen oman onnistumisen mittarin, eli ihan joku kartonki mihin laitetaan kiva tarra jokaisesta onnistumisesta. Muista kannustaa hyvään käytökseen!

 

Lainaan itseäni, jos ap huomaisi paremmin. Tuossa muutama konkreettinen vinkki. Miltä kuulostaa?

Katohan, joku ehti ensin Mutta hyviä vinkkejä tosiaan nämä.

 

Sulle on osunut huono tarha ja laiskat tarhantädit. Itse luultavasti vaihtaisin tuossa tilanteessa tarhaa.

Meilläkin on vilkas ja eloisa lapsi, joka tekee varmasti myös pahojaan säännöllisin väliajoin. Hänen käytöksestään tarhassa ei tuoda jatkuvalla syötöllä huonoja puolia esille.

 

Tuli mieleen myös sellainen, että tietäähän lapsi, mitä häneltä missäkin tilanteessa odotetaan, niin pk:ssa kuin kotonakin? Ohjeet kannattaa antaa mahdollisimman konkreettisina. Ei, että "älä riehu" vaan että istu paikoillasi. Ja tosiaan, aina kun toimii toivotulla tavalla, kiitosta kehiin .

Entä onko lapsella tarpeeksi tilaisuuksia purkaa fyysistä aktiivisuutta iltaisin / viikonloppuisin?

 

http://www.ruutu.fi/video?vt=video_episode&vid=374705

T:Supernanny-fan

 

Täällä toinen, jonka lapseen ei tepsi "normi"rangaistukset. Jos esimerkiksi sanon, että nyt et sitten saa vaikkapa katsoa televisioita, niin neiti 3v sanoo, että en olisi halunnutkaan.. Kyseistä lasta ei ole ikinä voinut höynäyttää, hoksaa sen heti.
Tosin sillä erotuksella, että kodin ulkopuolella neiti on itse rauhallisuus ja erittäin hyvin käyttäytyvä. Kotona meno on normia kasvamista.
Minä miettisin sinuna ryhmän vaihtoa tai kunnon keskustelua tunteistasi heidän kanssaan. Kuuleeko lapsi aina nämä keskustelut muuten??

 

En ymmärrä noita telkkari tai peliaika tai hauskanpitorangaistuksia. Miten ketään ihmistä/lasta haitttaa jos ei katsokaan telkkaria? voi tehdä jotain muuta, vaikka leikkiä.

Sotkeminen loppuu kun penikan laittaa siivoamaan asunnon tai ainakin jos tunnin sotkee, siivoaa seuraavan viikon ajan pari tuntia/päivä, meluaminen loppuu kun kuuntelee itse toisten meluamista, jos rikkoo toisten lelun, nin antaa omiaan ja parempia muutaman.

Jos häiritsee kun toinen puhuu eikä kuuntele toisia vuorollaan, niin ei saa itse puhua omalla vuorollaan...jne

 

Täällä toinen, jonka lapseen ei tepsi "normi"rangaistukset. Jos esimerkiksi sanon, että nyt et sitten saa vaikkapa katsoa televisioita, niin neiti 3v sanoo, että en olisi halunnutkaan.. Kyseistä lasta ei ole ikinä voinut höynäyttää, hoksaa sen heti.
Tosin sillä erotuksella, että kodin ulkopuolella neiti on itse rauhallisuus ja erittäin hyvin käyttäytyvä. Kotona meno on normia kasvamista.
Minä miettisin sinuna ryhmän vaihtoa tai kunnon keskustelua tunteistasi heidän kanssaan. Kuuleeko lapsi aina nämä keskustelut muuten??

Onko 3 v. jo nokkelampi kuin vanhempansa? Kyllä mun mielestä vanhemman vaan täytyy keksiä oikeat keinot ohjata lastaan.

 

minä olen sitä mieltä, että kaikki keinot ei vaan oikeesti toimi kaikkiin lapsiin. Meillä 3 lasta ja saman kasvatuksen saaneet ja yksi on vaan sellainen jolle ei toimi mikään kun sille päälle sattuu. toki on tutkinnassa mikä on "vialla". Ja kaikkea on kokeiltu.