Silja.S
[QUOTE="Niin";26281355]Tarkoitinkin juuri niitä lapsia jotka ovat vain ns. Kurittomia. Monestihan esim. keskittymisvaikeudet näkyvät vain ryhmätilanteissa. Mutta teilläkään ei ilmeisesti ole vain kuriton vekara. Mutta jos on vaan kurittomuutta näkyy se kotonakin jos ei kokoajan tehdä niin kuin lapsi tahtoo ja silotella tietä. Toisin sanoen eletä koko ajan niin ettei lapselta vaaditakkaan mitään. Eli ongelma olisi myös kotona, mutta tulee esille vain päiväkodissa jossa ei voida elellä kuin lehmät pellolla.
Erityislapset ovat asia erikseen ja tuohon erityisyyteen riittää myös esim. ne todetut keskittymisvaikeudet.[/QUOTE]
Joo, tajusin kyllä sitten jo oman viestini lähetettyäni, että oli puhe noista kurittomista. En silti lähtenyt enää viestiäni poistamaan, kun kerran kirjoitin. Olen ihan samaa mieltä, jos on kyse vain huonosti kasvatetuista lapsista, joiden pillin mukaan juostaan kotona ja sitten odotetaan, että sama peli jatkuu päiväkodissa. Näille häirikkölapsille pitäisi olla ihan oma ryhmänsä, jossa opetetaan olemaan ihmisiksi ennen normaaliin ryhmään siirtämistä.
Omani on tosiaan erityislapsi, joskin on kyse melko lievästä häiriöstä, ainakin olettaisin näin (lopullinen diagnoosi selviää kesän aikana). Joskaan tätä lievyyttä ei ole kukaan minulle sanonut, päinvastoin. Minulle asia on esitetty aina jotenkin järkyttävässä sävyssä. Tällaiset esikoiseni kaltaiset lapset tarvitsevat nimenomaan hyvää ryhmää, sopivan pientä, rauhallista ryhmää, jossa ryhmässä keskittymistä ja yhdessä toimimista voidaan kehittää. Ja kaikkein pahinta mitä voi tapahtua on se, että on iso päiväkotiryhmä, josta löytyy noita häirikköjä, joiden toiminta vaikeuttaa lapsen keskittymistä entisestään.
Kun esikoinen oli päiväkodissa, oli ryhmä juurikin tuollainen liian suuri ja hurjan levoton. Poikani kun on luonteeltaan rauhallinen, se hälyisyys teki lapsen olosta tosi kurjan, mikä näkyi myös käytöksessä. Toisiin ei uskaltanut ollenkaan kontaktia luoda, kun olivat niin villejä ja äänekkäitä, mutta ahdistuminen ja kyvyttömyys mennä ryhmän mukana teki siirtymätilanteista hirveitä. Piti olla koko ajan yksi hoitaja varattuna siihen, että oma lapseni sai vaatteet päälleen tms., koska muuten lähti haahuilemaan ympäriinsä, eikä mistään tullut mitään. Keskittyi muiden touhuihin enemmän kuin omaansa. Ja kyllä se tosiaan oli toisilta lapsilta pois, mutta ei se lapsen oma vika ollut, eikä kasvatuksen. Kotona tuota ongelmaa ei ilmennyt, koska tilanteet olivat rauhallisia.
Olipa pitkä tarina, mutta lyhyesti sanottuna: olen samaa mieltä, mitä tulee kurittomiin lapsiin. Mutta muistetaan, että lapsia on erilaisia, kaikki ei johdu kurittomuudesta, ja jotkut lapset ovat huomattavasti toisia vilkkaampia, vaikka muuten osaisivatkin käytöstavat.
Erityislapset ovat asia erikseen ja tuohon erityisyyteen riittää myös esim. ne todetut keskittymisvaikeudet.[/QUOTE]
Joo, tajusin kyllä sitten jo oman viestini lähetettyäni, että oli puhe noista kurittomista. En silti lähtenyt enää viestiäni poistamaan, kun kerran kirjoitin. Olen ihan samaa mieltä, jos on kyse vain huonosti kasvatetuista lapsista, joiden pillin mukaan juostaan kotona ja sitten odotetaan, että sama peli jatkuu päiväkodissa. Näille häirikkölapsille pitäisi olla ihan oma ryhmänsä, jossa opetetaan olemaan ihmisiksi ennen normaaliin ryhmään siirtämistä.
Omani on tosiaan erityislapsi, joskin on kyse melko lievästä häiriöstä, ainakin olettaisin näin (lopullinen diagnoosi selviää kesän aikana). Joskaan tätä lievyyttä ei ole kukaan minulle sanonut, päinvastoin. Minulle asia on esitetty aina jotenkin järkyttävässä sävyssä. Tällaiset esikoiseni kaltaiset lapset tarvitsevat nimenomaan hyvää ryhmää, sopivan pientä, rauhallista ryhmää, jossa ryhmässä keskittymistä ja yhdessä toimimista voidaan kehittää. Ja kaikkein pahinta mitä voi tapahtua on se, että on iso päiväkotiryhmä, josta löytyy noita häirikköjä, joiden toiminta vaikeuttaa lapsen keskittymistä entisestään.
Kun esikoinen oli päiväkodissa, oli ryhmä juurikin tuollainen liian suuri ja hurjan levoton. Poikani kun on luonteeltaan rauhallinen, se hälyisyys teki lapsen olosta tosi kurjan, mikä näkyi myös käytöksessä. Toisiin ei uskaltanut ollenkaan kontaktia luoda, kun olivat niin villejä ja äänekkäitä, mutta ahdistuminen ja kyvyttömyys mennä ryhmän mukana teki siirtymätilanteista hirveitä. Piti olla koko ajan yksi hoitaja varattuna siihen, että oma lapseni sai vaatteet päälleen tms., koska muuten lähti haahuilemaan ympäriinsä, eikä mistään tullut mitään. Keskittyi muiden touhuihin enemmän kuin omaansa. Ja kyllä se tosiaan oli toisilta lapsilta pois, mutta ei se lapsen oma vika ollut, eikä kasvatuksen. Kotona tuota ongelmaa ei ilmennyt, koska tilanteet olivat rauhallisia.
Olipa pitkä tarina, mutta lyhyesti sanottuna: olen samaa mieltä, mitä tulee kurittomiin lapsiin. Mutta muistetaan, että lapsia on erilaisia, kaikki ei johdu kurittomuudesta, ja jotkut lapset ovat huomattavasti toisia vilkkaampia, vaikka muuten osaisivatkin käytöstavat.
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
