Jos lapsi ei vierasta lainkaan voiko se olla merkki jostain "virheestä" vanhempisuhteessa?

Meillä kun esikoinen on ollut kuin kotonaan, missä vaan. Toki hieman ujostelee outoja ihmisiä, mutta mitään varsinaista "roikkumis" ongelmaa itkukohtauksineen ei ole ilmennyt muistaakseni lainkaan. nyt lapsi on 2-vuotias. Toki mieluiten on istunu vanhempiensa sylissä ja meihin turvautuu jos hätä tulee, mutta tuntuu olevan jotenki tosi välitön tapaus oudompienkin ihmisten kanssa. Istuu syliin ku syliin.

Onkohan se vaan luonne-kysymys?

 

no ei voi. ei todellakaan.

 

Kyllä taitaa olla ihan luonne-kysymys.
Meidän poika oli ihan samanlainen pikkuisena.

 

Meillä myös 2,5 v on todella välitön tapaus, ollut aina. Nyt mennyt ihan mahdottomaksi: jää suustaan kiinni kaikkien ventovieraitten kanssa, kättelee, taputtelee ja halailee suunnilleen ihan ketä tahansa vastaantulijaa. On se vähän outoa. Mikäköhän meni pieleen..?

 

Meillä myös 2,5 v on todella välitön tapaus, ollut aina. Nyt mennyt ihan mahdottomaksi: jää suustaan kiinni kaikkien ventovieraitten kanssa, kättelee, taputtelee ja halailee suunnilleen ihan ketä tahansa vastaantulijaa. On se vähän outoa. Mikäköhän meni pieleen..?

juu, mielläkin on ny kättely-buumi menossa. Juuri aamu-ulukoilulla tuli lenkkeilijä vastaan ja meijän poika käveli melekeen päin ja koitti käsipäivää sanoa... Oon koittanu vähä rajottaa tuota tutustumis-halua varsinkin toisten lasten kanssa, ku joskus näyttää että toinen lapsi oikein säikähtää tätä meijän pikkuherran innokkuutta

 

Meidän vajaa vuoden vanha poika on ihan samanlainen, kiipeää melkein kenen tahansa syliin ja hymyilee.. kai se on luonnekysymys, tuskinpa mitään virhettä oon kasvatuksessa tehnyt.. Jotkut vaan on sellasia.

 

Meidän vajaa vuoden vanha poika on ihan samanlainen, kiipeää melkein kenen tahansa syliin ja hymyilee.. kai se on luonnekysymys, tuskinpa mitään virhettä oon kasvatuksessa tehnyt.. Jotkut vaan on sellasia.

lässyn "jotku vaan on sellasia"

 

se VOI olla, mutta se on sitä aika harvoin, ja siihen ei kuulu suinkaan mitkään ujostelut tms. Niissä tapauksissa on kyse siitä, että lapsen perusturvallisuudessa on jotain häikkää, siitä ei ole siis riittävästi huolehdittu, joko fyysisellä, psyykkisellä tai sosiaalisella osa-alueella, ja lapsi luottaa siis ihan jokaiseen ympärillä olevaan varauksettomasti, kun taas normaalissa kehityksessä lapsi hakee turvaa omasta hoitajastaan, eli vanhemmistaan.

 

se VOI olla, mutta se on sitä aika harvoin, ja siihen ei kuulu suinkaan mitkään ujostelut tms. Niissä tapauksissa on kyse siitä, että lapsen perusturvallisuudessa on jotain häikkää, siitä ei ole siis riittävästi huolehdittu, joko fyysisellä, psyykkisellä tai sosiaalisella osa-alueella, ja lapsi luottaa siis ihan jokaiseen ympärillä olevaan varauksettomasti, kun taas normaalissa kehityksessä lapsi hakee turvaa omasta hoitajastaan, eli vanhemmistaan.

Kuulostaa vakuuttavalta Ja kyllä meidänkin seuranhakuisen neidin kanssa on niin, että tosipaikan (esim. joku pipi) tullen vain äiti/isi kelpaa lohduttajaksi.

 

No siis jos lapsi (iästä riippumatta) on valmis lähtemään kenen tahansa kanssa ihan minne tahansa, niin kyllä on joku pahasti pielessä. Pahasti. Itse lastensuojelulaitoksessa olen törmännyt siihen, että kaikkein pahiten laiminlyödyt lapset on niitä, jotka tulee mukisematta käsi kädessä vieraan tädin kanssa rupattelemaan suljettuun huoneeseen ja usein (jos eivät sitten ole jo masentuneita) niin tunkevat iholle, silittelevät, sylittelevät ja etsivät hellyyttä. Usein nämä ovat sitten niitä, jotka aikuisenakaan eivät osaa valita seuraansa vaan ajautuvat vääriin porukoihin, vääränlaisiin ihmissuhteisiin jne. MUTTA. Todella harva lapsi, jonka vanhempi sanoo olevan sellainen että kenen tahansa matkaan lähtee sitten oikeasti on sellainen. Eli esim. vieraiden syliin mennään innoissaan niin kauan kuin äiti on lähellä tai on joku syy luottaa siihen, että mitään pahaa ei tapahdu (erittäin tuttu paikka, esim. koti).

Lapset ovat erilaisia. Itse tunnen veljekset, jotka on vuoden ikäerolla syntyneet ja esikoinen on ujo kuin mikä, ei suostu vielä 6 vuotiaanaakaan olemaan yksin tai lähtemään vieraan toiseen huoneeseen vaikka äiti lupaisi odottaa toisessa huoneessa eikä varmasti yökyläile kuin harvojen ja valittujen sukulaisten luona. Kuopuspoika taas on tosi sosiaalinen, menee pää edellä melkein minne vaan ja lähtee lähes kenen tahansa matkaan, jos äiti on näköpiirissä, tai poika tietää tarkalleen missä äiti on ja että löytää äidin jos haluaa. Yökyläilisi kenen tahansa vähänkään tutun luona, jos äiti suukottaa ennen lähtöä ja palaa sovittuna aikana hakemaan. Täysin vieraille ei kyllä puhele, ellei äiti ole lähellä.

 

se VOI olla, mutta se on sitä aika harvoin, ja siihen ei kuulu suinkaan mitkään ujostelut tms. Niissä tapauksissa on kyse siitä, että lapsen perusturvallisuudessa on jotain häikkää, siitä ei ole siis riittävästi huolehdittu, joko fyysisellä, psyykkisellä tai sosiaalisella osa-alueella, ja lapsi luottaa siis ihan jokaiseen ympärillä olevaan varauksettomasti, kun taas normaalissa kehityksessä lapsi hakee turvaa omasta hoitajastaan, eli vanhemmistaan.

höpö, höpö...........
Meillä ei ole yksikään vierastanut oikeastaan ketään. tottakai vieraita ihmisiä hiukan ensin katselevat mutta yksikään ei ole koskaan huutanut naama punaisena eli vierastanut. Meillä on 4 lasta ja kaikki ovat kyllä rakkautta ja hellyyttä saaneet mutta emme koskaan ole vieraista ihmisistä tehneet mitään kohokohtaa vaan kaikki ovat olleet jo pienestä pitäen myös vieraiden sylissä ilman että olen voivotellut vieressä. vierailla tarkoitan nyt mm. sukulaisia ja ystäviä..

Toiset lapset vaan ovat luonnostaan ujompia jos vanhemmatkin ovat vähän hijaisempia. Minä mieheni kanssa ei olle mitään hiljaisia ja ujoja niin ei voi sitä lapsiltakaan odottaa. vaikka eivät ole koskaan vierastaneet niin turvan tarpeen tullen tulevat kyllä minun luokseni silti vaikka eivät vierastakkaan ketään.

 

se VOI olla, mutta se on sitä aika harvoin, ja siihen ei kuulu suinkaan mitkään ujostelut tms. Niissä tapauksissa on kyse siitä, että lapsen perusturvallisuudessa on jotain häikkää, siitä ei ole siis riittävästi huolehdittu, joko fyysisellä, psyykkisellä tai sosiaalisella osa-alueella, ja lapsi luottaa siis ihan jokaiseen ympärillä olevaan varauksettomasti, kun taas normaalissa kehityksessä lapsi hakee turvaa omasta hoitajastaan, eli vanhemmistaan.

höpö, höpö...........
Meillä ei ole yksikään vierastanut oikeastaan ketään. tottakai vieraita ihmisiä hiukan ensin katselevat mutta yksikään ei ole koskaan huutanut naama punaisena eli vierastanut. Meillä on 4 lasta ja kaikki ovat kyllä rakkautta ja hellyyttä saaneet mutta emme koskaan ole vieraista ihmisistä tehneet mitään kohokohtaa vaan kaikki ovat olleet jo pienestä pitäen myös vieraiden sylissä ilman että olen voivotellut vieressä. vierailla tarkoitan nyt mm. sukulaisia ja ystäviä..

Toiset lapset vaan ovat luonnostaan ujompia jos vanhemmatkin ovat vähän hijaisempia. Minä mieheni kanssa ei olle mitään hiljaisia ja ujoja niin ei voi sitä lapsiltakaan odottaa. vaikka eivät ole koskaan vierastaneet niin turvan tarpeen tullen tulevat kyllä minun luokseni silti vaikka eivät vierastakkaan ketään.

ja tää liittyi mun kirjoitukseen miten?

 

"niin" kirjoittaa asiaa. Yhdenkään teistä lapsesta ei voi sanoa "ei vierasta ollenkaan" jos edes vähän ensin katselevat vierasta, ujostelevat jne...

 

se VOI olla, mutta se on sitä aika harvoin, ja siihen ei kuulu suinkaan mitkään ujostelut tms. Niissä tapauksissa on kyse siitä, että lapsen perusturvallisuudessa on jotain häikkää, siitä ei ole siis riittävästi huolehdittu, joko fyysisellä, psyykkisellä tai sosiaalisella osa-alueella, ja lapsi luottaa siis ihan jokaiseen ympärillä olevaan varauksettomasti, kun taas normaalissa kehityksessä lapsi hakee turvaa omasta hoitajastaan, eli vanhemmistaan.

höpö, höpö...........
Meillä ei ole yksikään vierastanut oikeastaan ketään. tottakai vieraita ihmisiä hiukan ensin katselevat mutta yksikään ei ole koskaan huutanut naama punaisena eli vierastanut. Meillä on 4 lasta ja kaikki ovat kyllä rakkautta ja hellyyttä saaneet mutta emme koskaan ole vieraista ihmisistä tehneet mitään kohokohtaa vaan kaikki ovat olleet jo pienestä pitäen myös vieraiden sylissä ilman että olen voivotellut vieressä. vierailla tarkoitan nyt mm. sukulaisia ja ystäviä..

Toiset lapset vaan ovat luonnostaan ujompia jos vanhemmatkin ovat vähän hijaisempia. Minä mieheni kanssa ei olle mitään hiljaisia ja ujoja niin ei voi sitä lapsiltakaan odottaa. vaikka eivät ole koskaan vierastaneet niin turvan tarpeen tullen tulevat kyllä minun luokseni silti vaikka eivät vierastakkaan ketään.

ja tää liittyi mun kirjoitukseen miten?

liittyy sillä tavalla että kun sanot että niistä lapsista ei ole huolehdittu ja perusturvallisuudessa on häikkää ym ym... jos ei vierasta vaan luottaa ihmisiin...
Miksi lapsen pitäisi vierastaa jos itse luotat ympärilläsi oleviin ihmisiin jonka lapsi kyllä huomaa.

 

"niin" kirjoittaa asiaa. Yhdenkään teistä lapsesta ei voi sanoa "ei vierasta ollenkaan" jos edes vähän ensin katselevat vierasta, ujostelevat jne...

näimpä. tai isommilla lapsilla on sitä ettei omia asioita kerrota ihan kenelle tahansa jne. Ihan pieniä asioita, joita ei arjessa niin tule edes ajatelleeksi.

Ei vierastamisen tarvitse olla sitä että muksu huutaa naama punaisena mummin ja kummin ja siskon kaiman sylissä.

 

se VOI olla, mutta se on sitä aika harvoin, ja siihen ei kuulu suinkaan mitkään ujostelut tms. Niissä tapauksissa on kyse siitä, että lapsen perusturvallisuudessa on jotain häikkää, siitä ei ole siis riittävästi huolehdittu, joko fyysisellä, psyykkisellä tai sosiaalisella osa-alueella, ja lapsi luottaa siis ihan jokaiseen ympärillä olevaan varauksettomasti, kun taas normaalissa kehityksessä lapsi hakee turvaa omasta hoitajastaan, eli vanhemmistaan.

höpö, höpö...........
Meillä ei ole yksikään vierastanut oikeastaan ketään. tottakai vieraita ihmisiä hiukan ensin katselevat mutta yksikään ei ole koskaan huutanut naama punaisena eli vierastanut. Meillä on 4 lasta ja kaikki ovat kyllä rakkautta ja hellyyttä saaneet mutta emme koskaan ole vieraista ihmisistä tehneet mitään kohokohtaa vaan kaikki ovat olleet jo pienestä pitäen myös vieraiden sylissä ilman että olen voivotellut vieressä. vierailla tarkoitan nyt mm. sukulaisia ja ystäviä..

Toiset lapset vaan ovat luonnostaan ujompia jos vanhemmatkin ovat vähän hijaisempia. Minä mieheni kanssa ei olle mitään hiljaisia ja ujoja niin ei voi sitä lapsiltakaan odottaa. vaikka eivät ole koskaan vierastaneet niin turvan tarpeen tullen tulevat kyllä minun luokseni silti vaikka eivät vierastakkaan ketään.

ja tää liittyi mun kirjoitukseen miten?

liittyy sillä tavalla että kun sanot että niistä lapsista ei ole huolehdittu ja perusturvallisuudessa on häikkää ym ym... jos ei vierasta vaan luottaa ihmisiin...
Miksi lapsen pitäisi vierastaa jos itse luotat ympärilläsi oleviin ihmisiin jonka lapsi kyllä huomaa.

ja mähän en missään tapauksessa väittänyt, että kaikki lapset, jotka ei ujostele tai vierasta, olisi jääneet vaille rakkautta tai huolenpitoa. Ei kannata tahallaan ymmärtää väärin.

 

Esikoiseni ei juurikaan vierastanut. Ehkä sellaisen muodollisen pienen vierastuksen, että parin viikon ajan käänsi päätään pois, jos joku vähän vieraampi katsoi liian tarkkaan ja tuli liian lähelle. Yhtä miestä pelkäsi. Mutta muuten hän oli jo pienestä pitäen hyvin ulospäinsuuntautunut ja kiinnostunut toisista ihmisistä, eikä lainkaan epäillyt lähestyä heitä.

 

Esikoiseni ei juurikaan vierastanut. Ehkä sellaisen muodollisen pienen vierastuksen, että parin viikon ajan käänsi päätään pois, jos joku vähän vieraampi katsoi liian tarkkaan ja tuli liian lähelle. Yhtä miestä pelkäsi. Mutta muuten hän oli jo pienestä pitäen hyvin ulospäinsuuntautunut ja kiinnostunut toisista ihmisistä, eikä lainkaan epäillyt lähestyä heitä.

Tuommonen on mullakin. 6v tyttö ja lähestyy kaikkia ihmisiä erittäin avoimesti, välillä kiusaksi asti