Jos lapsenne tulisi ulos kaapista, mitä ajattelisitte?

[Kertokaas...]

No, otsikossa tuo kysymys jo tulikin. Eli jos poikanne kertoisi olevansa homo, tai tyttärenne lesbo, miten suhtautuisitte? Entä jos lapsenne kertoisikin olevansa transnainen tai -mies? Olisiko teillä vaikeuksia hyväksyä asiaa? Uskotteko, että suhteenne pysyisi samana vai muuttuisiko se? Vaikuttaisiko lapsen ikä asiaan?

 

[fortunate]

Ihan rehellisesti sanottuna se olisi minulle helpotus.

 

[moekoe]

Kyllä mä luulen, ettei mun tai miehen suhtautuminen muuttuis mihinkään. Tukena ollaan ajateltu olla aina.

 

[Blue]

Ihan sama onko lapsilla poika- tai tyttöystävä, kunhan kohtelevat toisiaan hyvin ja on joku jota rakastaa.

 

[Madicken04]

En usko homoseksuaalisuuden vaikuttavan suhteeseemme millään lailla. Tietyissä asioissa voisin olla huolissani, erilaisena eläminen on aina hankalampaa mutta toisaalta ainakin asuttaisiin noin suurin piirtein parhaassa mahdollisessa kaupungissa tämän suhteen.

Transseksuaali on asia mikä itselleni on jotenkin hankalammin käsitettävissä ja vaatisi enemmän perehtymistä. En muuten usko suhteeseemme vaikuttavan enempää, jollain lailla olisin varmasti enemmän huolissani.

 

["Laura"]

Pahinta mitä voisi sattua. Melkein pahinta. Shokki. En halua ajatella.
Lastani rakastan silti aina.

 

["aloittaja"]

Ihan rehellisesti sanottuna se olisi minulle helpotus.

Miksi helpotus?

 

[njoo]

Homo/lesbo - no problem. Transseksuaalisuus huolestuttaisi, koska se voi olla ihmiselle henkisesti raskasta, mutta olisin tietysti tukena.
Joka tapauksessa olisi ihanaa, että lapsi kokee voivansa kertoa mulle!
Iällä ei merkitystä, toki haluaisin että lapsi kertoo heti kun asia on hänelle itselleen selvä.

 

[.........]

Kysyisin että mitä se siellä kaapissa teki

 

[MorbidMama]

Musta tuntuu, ettei mulle tulisi yllärinä. Luulen omaavani vahvan tutkan.

 

["vieras"]

Ajattelisin varmaan, että mikä kasvatuksessa on mennyt pilalle, kun täytyy erikseen asiasta "ilmoittaa" tai tulla kaapista ulos. Meille kun on aivan sama tykkääkö tytöistä vai pojista vai mitä, eikä sitä tarvi sen enempää toitottaa kuin "heteroidenkaan".

Ehkäpä vastaus olisikin, että olisin ihan yhtä "kummissani", jos tytär tulisi erikseen kertomaan että: "kuules äiti, isä, minä taidan olla hetero."...

 

[Hmmmm]

Lastani rakastan aina ja koskaan en hylkäisi.
Olisihan tuo shokki, joka sairastuttaisi mut henkisesti loppuiäkseni, ellei lapsi pääsisi sitten eroon sairaudestaan.
Toivon toki, että voi mulle kertoa.

 

[Lispetti]

Mulle olis ihan sama onko hetero vai gebardi etc.
Sama lapsi hän minulle olisi.
Joskus ollaan ajateltu asiaa miehenkin kanssa, hänellekin ihan sama.

 

[fortunate]

[QUOTE="aloittaja";28106255]Miksi helpotus?[/QUOTE]

Ei tarvis pelätä niin paljon. Musta tuntuu, että mulle tulee oleen erittäin kova pala tytön ensimmäiset poikaystävät ym.
Tietysti työstän tunteitani koko ajan ja toivottavasti saankin mieleni terveelle pohjalle sen suhteen, ennen kuin tyttö tulee siihen ikään, että rupeaa pojat kiinnostamaan.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Laura";28106252]Pahinta mitä voisi sattua. Melkein pahinta. Shokki. En halua ajatella.
Lastani rakastan silti aina.[/QUOTE]

Miksi näin? Pitäisitkö välisi lapseesi kuitenkin?

 

["vieras"]

Homous lähtee lyömällä.

 

[Lady Gardenea]

Olis se harmi kun lapsi on ainoa mutta ei sille voi mitään.

 

["Vieras"]

En halua/pysty edes ajatella.

 

[toitte]

meille tytöt on tyttöjä ja pojat poikia niinkuin ovat tänne tulleetkin, ei sitä itse päätetä.

 

["vieras"]

Ei haittaisi koska lapsia on neljä. Kaikki ei voi olla homoja.

 

[Vastaus]

[QUOTE="aloittaja";28106283]Miksi näin? Pitäisitkö välisi lapseesi kuitenkin?[/QUOTE]

Kyllä pitäisin välit ja yrittäisin auttaa. En pystyisi asiaa silti tukea.

 

["Kerttuli"]

Ei tarvitse ajatella. Meidän lapset ovat rakkaudella, rajoilla ja yhdessä ololla kasvatettu.
He eivät kasva kieroon ja sairastu homoseksuaalisuuteen.
Tosin homous on vielä pahempi sairaus minusta, kuin esim. skitsofrenia.

 

[Suzytte]

Hyväksyisin lapseni sellaisena kuin hän on ja toivoisin, että ympäristön ennakkoluuloista huolimatta hänestä tulisi onnellinen.

 

[riiviöiden äiti]

Ei tarvis pelätä niin paljon. Musta tuntuu, että mulle tulee oleen erittäin kova pala tytön ensimmäiset poikaystävät ym.
Tietysti työstän tunteitani koko ajan ja toivottavasti saankin mieleni terveelle pohjalle sen suhteen, ennen kuin tyttö tulee siihen ikään, että rupeaa pojat kiinnostamaan.

Hmm, minun hlökohtaisella suppealla otannallani saman sukupuolen seurustelukumppanit ovat "myrskyisimpä" kuin hetero...
Mutta ei elämää voi tietysti ennustaa.

Ja itse kysymykseen: Ei vaikuttaisi mitenkään. Minulta vanhemmat toivoivat etten kertoisi tietyille sukulaisille kun minulla oli naisystävä, muutoin suhtautuivat kivasti.

 

[Määä]

No mä en ole enää ihan varma. Miehet ovat sellaisia kusipäitä, että ehkä olisi hyväkin, jos pysyisivät niistä erossa.
Aiemmin ajattelin, että olisi aika kamala shokki.
Mutta tietenkään se ei väleihin vaikuttaisi, minkäs sille sitten voi. Mutta sulattelemista siinä varmaan olisi, ja ehkä huolta, että mitä kaikkea joutuu kestämään.