Sinänsä paha vastata kun olen itse niiden erityislasten äiti (down-poika ja autistityttö). me ei olla tehty mitään esittelyvihkosta tai jaettu mitään materiaalia päiväkodissa. Itse tiedän että ryhmässä on omien lasteni liäsksi tällä hetkellä kaksi muuta lasta joilla on omia erityistarpeitaan, mutta edes sitä en tiedä keitä nämä lapset ovat (tai no, olen kyllä itse arvannut/päätellyt, muttei kukaan ole virallisesti kertonut), enkä koe mitään tarvetta tietääkään. Nuo asiat ei kuulu minulle ja henkilökunta sitten puolestaan hoitaa lapsille kertomisen.
lapset eivät tunnu niin kovin tarkkoja selostuksia tarvivankaan, ovat jo itsessään uskomattoman fiksuja ja ymmärtäväisiä ja omaavat loistavan tilannetajun (mikä ikävä kyllä monilta aikuisilta sitten puuttuu...). Ei lapset sen enempää ole tuolla kyseenalaistaneet sitä miksi xxxx:llä ja/tai yyyy:llä on tuollaisia ja tuollaisia apuvälineitä, miksi heillä on omia avustajia ja miksi he pääsevät avustajan kanssa tekemään kaikkea kivaa tai miksi heidän ei tarvitse osallistua kaikkiin asioihin. Heille on riittänyt hyvin se että lapset ovat erilaisia ja xxxxx ei vielä osaa sitä eikä tätä ja yyyyy puhuu vähemmän kuin muut ja leikkii paljon yksin sekä huutaa joskus kun suuttuu. Kuitenkin tykkäävät erityislapsista ja ottavat mielellään näitä mukaan leikkeihinsä ja kilpailevatkin siitä kumka pääsee näiden lasten kanss ayhdessä treenaamaan jotain pari/ryhmätehtävää. Viittominen tuntuu olevan kivaa kaikkien lasten mielestä.
En lopulta tiedä tarviiko niiden vanhempien osata kotona sanoa lapsilleen juuri muuta kuin että on joitain lapsia jotka oppivat asioita myöhemmin ja käyttäytyvät vähän erilailla. Siksi he voivat tarvita sitä avustajaa tai apuvälineistöä. Kuitenkin heitä voi ihan hyvin ottaa mukaan leikkeihin, sillä he ovat lapsia ihan siinä kuin kaikki muutkin.