[QUOTE="vieras";23698264]Minusta ei ole tarpeellista infota vanhempia etukäteen, että ryhmään on tullut down- lapsi. En itsekään kovin paljoa tiedä downin syndroomasta, mutta en koe että se on sellainen asia, että minua tarvisi erikseen informoida ryhmään tulleesta lapsesta ja hänen diagnoosistaan. Tulee jotenkin sellainen olo, että minun ja lapseni pitäisi hänet jotenkin erikseen huomioida tai pitää jopa jonkin asteisena uhkana. En minä tarvitse informaatiota niistä äidinkielenä muita kieliä puhuvista lapsista tai niistäkään lapsista joilla on jokin muu sairaus. Eikö tarkoituksena kuitenkin ole, että lapsesi on yhtenä lapsena toisten joukossa? Joku vihkonen tai esim. linkki sivustolle jossa on tietoa downin syndroomasta voisi olla ihan hyvä idea yhteisellä infotaululla ja myöskin se, että hoitajat saisivat avoimesti (sen mitä salassapitovelvollisuuksien rajoissa voivat) kertoisivat mistä on kyse, jos joku kysyy, olisi hyvä. Lapsillekin olisi varmasti parempi, että ryhmään vain tulee uusi lapsi ja sitten jos ja kun lapset huomaavat erilaisuuden siitä puhuttaisiin päiväkodissa lasten kanssa, kuin se, että vanhemmat puhuvat kotona lapselle, että ryhmääsi tulee erilainen lapsi. Lapsesi kun voi kuitenkin olla ihan samalla tavalla kaveri lapselleni kuin kuka tahansa, niin en turhaan korostaisi erilaisuutta.[/QUOTE]
Lasten keskuudessa se erilaisuus tulee erilailla esille kuin vanhempien. Itse ajattelen asiaa niin että kun lapsemme ulkonäkö poikkeaa, liikkumatapa poikkeaa ja muu käytös poikkeaa muista lapsista niin vanhemmilla varsinkin saattaa herätä kysymyksiä. Ja koska lapsellamme on oma avustajakin niin sekin saattaa herättää kysymyksiä. kuten "-miksi tuolla lapsella on oma hoitaja kun meidän lapsella ei ole?", "-miksi tuo lapsi tarvitsee tuota ja tuota apuvälinettä?". "-miksi lapsi viittoo eikä puhu?". Ja näihin kysymyksiin minä haluaisin ensi sijaisesti vastata. Juurkin vaikka sillä infolehtisellä joka tulisi olemaan ilmoitustaululla. Kuitenkin sellaisiakin vanhempia on joilla ei ole downin syndroomasta mitään tietoa.
Lapseni toki on lapsi muiden joukossa, ja on aina ollutkin kerhoissa ja muissakin. Erilaisuutta en tahdo korostaa missään nimessä, vaan pitää asian avoimena ja sellaisena josta saa vapaasti jutella. Ja ensisijaisesti tieto asiasta auttaa kaikkia sen hyväksymisessä.