Jos kyttää toisen tekstarit, kertooko se aina mustasukkaisuudesta?

A sanoo ystävälleen B:lle: Meillä on Matin kanssa ollut jo pitkään tosi vaikeeta. Ja mä en kohta enää jaksa. Oon vakavasti harkinuut avioeroa.

B: Voi miten kurjaa :hug:

B myöhemmin puolisolleen: Ei se ole helppoa näköjään A:llakaan, vaikka ulospäin näyttävät niin toisilleen luoduilta. Mutta nyt A suunnittelee avioeroa.

B:n puolison kaveri pari viikkoa myöhemmin saunaillassa: Saamari, kun menee Maikin kanssa huonosti. Taitaa ero olla edessä.

B:n puoliso: Kurjaa, mutta tota taitaa olla liikenteessä. Matinkin vaimo on aikeissa ottaa eron.

B:n puolison kaveri pari viikkoa myöhemmin Matille: Ai sä oot vielä A:n kanssa?

Matti: Joo, miten niin?

B:n puolison kaveri: No muijashan on kertonu ottavansa susta eron. Siis etkö sä tiennyt?

 

No mä en tiedä mikä sun mielestä ois sellainen henkilökohtainen asia? Mä en osaa itse sanoa yhtään esimerkkiä jostain asiasta, mikä ois sellainen, että mun kaveri ei saisi sitä miehelleen kertoa... Ja mun kaverit ihan puhuu synnytyksessä tapahtuneista alapäämuutoksistaan mun miehen läsnäollessa

No henkilökohtainen asia on henkilökohtainen asia. Asia, jota ei halua kuuluttaa koko maailmalle, asia joka kerrotaan luottamuksella.

Kyllä mäkin puhun kaverini miehen läsnäollessa kaikenlaista hiivasienistä hävyttömyyksiin, mutta siinä tilanteessa minä voin päättää, mitä suustani päästän. Sitten on olemassa niitä asioita, jotka on arkoja ja kipeitä, ja joita en halua muiden kuin läheisimpieni tietoon - ja kaverin mies ei kuulu niihin läheisiin. Mielestäni on ystävän velvollisuus pitää jotkin asiat vain itsellään.

Anna mulle joku konkreettinen esimerkki tällaisesta asiasta. Mä en keksi yhtään asiaa, mitä en saisi kertoa mun miehelle. Siis mistä joku mun kaveri vois ottaa itseensä, että olen kertonut...

Jos sun kaveri olisi vaikka insestin uhri, niin luuletko että hän haluaisi tällaisen asian miehesi tietoon :/

No eikö tää esimerkki ollut taaskin ihan äärilaitaan vedetty? Siis huoh. Joku muu kaveri voi olla vaikka ruotsinlaivan alta vedetty. Tekstailuun tää nyt ei taida taas liittyä muuten kuin niitten viestien järkevään lähettelyyn ja käsittelyyn. Miks pitää aina liiotella? Ääritapauksia toki on mutta ei taida olla joka rivimamman jokapäiväsessä arjessa.

Siis mun asiani oli nyt että ärh. Lukekoon kuka haluaa mun luurini. Jos joku on on niin ääliö että tänä päivänä eka kertaa mulle kertoo tekstarilla olevansa pedofilian tai vaikka kans.välisen parituksen uhri niin jatkukoon elämänkoulu hänelle, eiköhän siinä tilanteessa ollut ihminen ole jo viisaampi. Itse asiassa soittasin hälle välittömästi ambulanssin enkä voivottelis yhtään millään palstalla. *uusi huokaus*

Mä tuossa jo sanoin, ettei välttämättä kertoisi asiaa uutena asianan kaverilleen, mutta saattaisi purkaa tuntojaan :/

Minusta ääliö on se vastapuoli, joka ei ole luottamuksen arvoinen, jos toinen kertoo asian, jonka toivoo pysyvän salassa :|

On niitä hullumpiakin keinoja kertoa vaikeista asioista - pääasia että on joku jolle kertoa.

 

No meillä molemmat luetaan toisen viestit, jos huomataan, että on tullut uusi viesti. Vanhoja viestejä kumpikaan ei lue, ellei oo jossai automatkalla tavattoman tylsää. Ei se siis kiellettyy ole, mutta kumpaakaan ei niin paljoa kiinnosta. Kummallakaan ei oo mitään salattavaa ja tutut tietää, että puhelimet on "yhteisiä" eli kumpikin voi lukee toisen viestejä.

En kyllä haluis olla sun kaveri. Jos kertoisin ystävälleni jotain omia asioitani luottamuksella, niin vähiten haluaisin, että sen mies niistä tietää. Aika ikävää tuollainen.

Samaa ajattelin. Jopa ällöttävä ajatuksena...

No harvemmin kukaan aikuinen salaisuuksia tekstareissa kirjottelee. Ne soitetaan.

Niinkö? Niin s i n ä teet. Me kaverin kanssa nimenomaan tekstataan, ettei esim. muksut kuulis mitään olennaista...

 

En mä puhu asioista kellekkään muulle koskaan, mutta kyllä mä miehen kanssa käyn läpi mun kavereiden ongelmia esimerkiksi. Ja kyllä se on mulle ok, että mun kaverit käy miestensä kanssa läpi mun ongelmia.

Mä luulen, että meillä on tässä kohtaa nyt joku "emme-ymmärrä-toisiamme"-ongelma. En ole mikään lörppä ja mun ystävätkin tietää sen, mutta ne tietää myös sen, että mä puhun kyllä mun miehelle.

Minusta tuo onkin silloin ihan ok. Mullakin on ystäviä, joiden tiedän puhuvan puolisolleen kaikesta. Myös mun asioistani. Joten näille ystävilleni en kerrokaan mitään itselleni tärkeitä juttuja. Oleellista musta on se, että kertoessaan tietää, onko ystävän huulet sinetöidyt vai ei.

No ehkä se on sitten näin, että mun ystävät jättää ne "tärkeät jutut" kertomatta mulle. Kun en vaan saa mieleeni yhtään sellaista asiaa mitä en voisi miehelle kertoa. Mitä kipeitä salaisuuksia teillä kaikilla muilla on

Mä ainakin tiedän, että kavereillani on asioita, joita ne ei tahdo jakaa mun miehen vaan mun kanssani.

 

minusta tämä ei ole niinkään mustasukkaisuutta, vaan luottamuspulaa