Jos kyttää toisen tekstarit, kertooko se aina mustasukkaisuudesta?

No mä en tiedä mikä sun mielestä ois sellainen henkilökohtainen asia? Mä en osaa itse sanoa yhtään esimerkkiä jostain asiasta, mikä ois sellainen, että mun kaveri ei saisi sitä miehelleen kertoa... Ja mun kaverit ihan puhuu synnytyksessä tapahtuneista alapäämuutoksistaan mun miehen läsnäollessa

Mun mielestäni ihan mikä tahansa asia, jonka kertoessaan uskoo kertovansa luottamuksella. Ikävä kyllä naiset on usein niin loppasuita, että mitä yhdelle kerrot, on pian koko kylän tiedossa. Vaikkei se ystävä kertonutkaan muille kuin omalle puolisolleen.

En mä puhu asioista kellekkään muulle koskaan, mutta kyllä mä miehen kanssa käyn läpi mun kavereiden ongelmia esimerkiksi. Ja kyllä se on mulle ok, että mun kaverit käy miestensä kanssa läpi mun ongelmia.

Mä luulen, että meillä on tässä kohtaa nyt joku "emme-ymmärrä-toisiamme"-ongelma. En ole mikään lörppä ja mun ystävätkin tietää sen, mutta ne tietää myös sen, että mä puhun kyllä mun miehelle.

Mä kerroin mun kaverille vaikeasta tilanteestani ja kaverini kysyi saako jutella asiasta miehensä kanssa. Minusta asia oli silloin ok, koska sain itse päättää kuka asiani tietää.
On niitä vakavampiakin asioita kuin synnytysjutut :snotty:

 

No mä en tiedä mikä sun mielestä ois sellainen henkilökohtainen asia? Mä en osaa itse sanoa yhtään esimerkkiä jostain asiasta, mikä ois sellainen, että mun kaveri ei saisi sitä miehelleen kertoa... Ja mun kaverit ihan puhuu synnytyksessä tapahtuneista alapäämuutoksistaan mun miehen läsnäollessa

No henkilökohtainen asia on henkilökohtainen asia. Asia, jota ei halua kuuluttaa koko maailmalle, asia joka kerrotaan luottamuksella.

Kyllä mäkin puhun kaverini miehen läsnäollessa kaikenlaista hiivasienistä hävyttömyyksiin, mutta siinä tilanteessa minä voin päättää, mitä suustani päästän. Sitten on olemassa niitä asioita, jotka on arkoja ja kipeitä, ja joita en halua muiden kuin läheisimpieni tietoon - ja kaverin mies ei kuulu niihin läheisiin. Mielestäni on ystävän velvollisuus pitää jotkin asiat vain itsellään.

Anna mulle joku konkreettinen esimerkki tällaisesta asiasta. Mä en keksi yhtään asiaa, mitä en saisi kertoa mun miehelle. Siis mistä joku mun kaveri vois ottaa itseensä, että olen kertonut...

 

En mä puhu asioista kellekkään muulle koskaan, mutta kyllä mä miehen kanssa käyn läpi mun kavereiden ongelmia esimerkiksi. Ja kyllä se on mulle ok, että mun kaverit käy miestensä kanssa läpi mun ongelmia.

Mä luulen, että meillä on tässä kohtaa nyt joku "emme-ymmärrä-toisiamme"-ongelma. En ole mikään lörppä ja mun ystävätkin tietää sen, mutta ne tietää myös sen, että mä puhun kyllä mun miehelle.

Minusta tuo onkin silloin ihan ok. Mullakin on ystäviä, joiden tiedän puhuvan puolisolleen kaikesta. Myös mun asioistani. Joten näille ystävilleni en kerrokaan mitään itselleni tärkeitä juttuja. Oleellista musta on se, että kertoessaan tietää, onko ystävän huulet sinetöidyt vai ei.

No ehkä se on sitten näin, että mun ystävät jättää ne "tärkeät jutut" kertomatta mulle. Kun en vaan saa mieleeni yhtään sellaista asiaa mitä en voisi miehelle kertoa. Mitä kipeitä salaisuuksia teillä kaikilla muilla on

 

No mä en tiedä mikä sun mielestä ois sellainen henkilökohtainen asia? Mä en osaa itse sanoa yhtään esimerkkiä jostain asiasta, mikä ois sellainen, että mun kaveri ei saisi sitä miehelleen kertoa... Ja mun kaverit ihan puhuu synnytyksessä tapahtuneista alapäämuutoksistaan mun miehen läsnäollessa

No henkilökohtainen asia on henkilökohtainen asia. Asia, jota ei halua kuuluttaa koko maailmalle, asia joka kerrotaan luottamuksella.

Kyllä mäkin puhun kaverini miehen läsnäollessa kaikenlaista hiivasienistä hävyttömyyksiin, mutta siinä tilanteessa minä voin päättää, mitä suustani päästän. Sitten on olemassa niitä asioita, jotka on arkoja ja kipeitä, ja joita en halua muiden kuin läheisimpieni tietoon - ja kaverin mies ei kuulu niihin läheisiin. Mielestäni on ystävän velvollisuus pitää jotkin asiat vain itsellään.

Anna mulle joku konkreettinen esimerkki tällaisesta asiasta. Mä en keksi yhtään asiaa, mitä en saisi kertoa mun miehelle. Siis mistä joku mun kaveri vois ottaa itseensä, että olen kertonut...

Jos sun kaveri olisi vaikka insestin uhri, niin luuletko että hän haluaisi tällaisen asian miehesi tietoon :/

 

Mua ei kiinnosta miehen puhelin pätkääkään.

Ja mitä tulee tuohon ystäville kertomiseen, niin mä tiedän ne harvat ystävät, joille voin kertoa ihan mistä vaan ja ei varmasti leviä kellekään. Toinen näistä on sisko ja toinen on miespuolinen ystävä. Hmm, kummallakaan ei kyllä ole puolisoa...

 

Jos eläisin parisuhteessa ja mulle selviäisi, että kumppani on edes yhden kerran käynyt lukemassa tekstiviestejäni, niin se kumppani huomaisi sekunnin sadasosassa olevansa pihalla. Tavarat tulisivat hetken päästä ikkunasta perässä.

Ajatuksena samoilla linjoilla tässä(kin). En ole ihan varma olisiko tuo viimeinen niitti suhteelle jos toinen, asian vakavuutta ymmärtämättä, sen ekrran tuon virheen tekisi. Mutta vakavat keskustelut siitä seuraisi ja jos toistuisi niin vaikea olisi elää tuollaisessa suhteessa. :/

ja siis ihan perusteluja eli kyllä, omista asioistani puhun paljonkin miehelle, koen että voin jakaa hänen kanssaan oikeastaan kaiken. Mutta se ei tarkoita että ystävieni/kavereideni/sukulaisteni pitäisi myös jakaa kaikki yksityisasiansa mieheni kanssa. Eli haluan että he voivat uskoutua minulle aroissa asioissa ilman että tarvii pelätä niiden kantautuvan mieheni korviin ja samaa odotan myös itse läheisiltäni.

Eli jos mieheni lukisi viestejäni, olisi se loukkaus paitsi omaa yksityisyyttäni, myös viestittelykavereideni yksityisyyttä vastaan.

 

No ehkä se on sitten näin, että mun ystävät jättää ne "tärkeät jutut" kertomatta mulle. Kun en vaan saa mieleeni yhtään sellaista asiaa mitä en voisi miehelle kertoa. Mitä kipeitä salaisuuksia teillä kaikilla muilla on

Ei välttämättä mitään kipeitä salaisuuksia. Kyse on asenteesta. Jos mun ystäväni A kertoo mulle ostaneensa punaisen puseron, en näe mitään syytä kertoa yhteiselle ystävällemme B A:n ostaneen punaisen puseron. Ti puolisolleni - jos sellaien olisi - tai lapsilleni. Joskus harvoin kerron tolle koiralle. Mitä mulle kerrotaan, se pysyy vain ja ainoastaan mun tietonani. Ellei kertoja itse pyydä kertomaan sitä kolmannelle osapuolelle.

 

No mä en ainakaan haluaisi, että kaveri kertoisi mun abortista miehelleen! Eihän se sille kuulu..ystävälleni sen olen kertonut enkä miehelle...

 

Ajatuksena samoilla linjoilla tässä(kin). En ole ihan varma olisiko tuo viimeinen niitti suhteelle jos toinen, asian vakavuutta ymmärtämättä, sen ekrran tuon virheen tekisi. Mutta vakavat keskustelut siitä seuraisi ja jos toistuisi niin vaikea olisi elää tuollaisessa suhteessa. :/

ja siis ihan perusteluja eli kyllä, omista asioistani puhun paljonkin miehelle, koen että voin jakaa hänen kanssaan oikeastaan kaiken. Mutta se ei tarkoita että ystävieni/kavereideni/sukulaisteni pitäisi myös jakaa kaikki yksityisasiansa mieheni kanssa. Eli haluan että he voivat uskoutua minulle aroissa asioissa ilman että tarvii pelätä niiden kantautuvan mieheni korviin ja samaa odotan myös itse läheisiltäni.

Eli jos mieheni lukisi viestejäni, olisi se loukkaus paitsi omaa yksityisyyttäni, myös viestittelykavereideni yksityisyyttä vastaan.

Mulla n työsuhdepuhelin, joten ukko lentäisi kuin leppäkeihäs. Sellasta batmania ei olekaan, että sen takia vaarantaisin työni.

 

No mä en tiedä mikä sun mielestä ois sellainen henkilökohtainen asia? Mä en osaa itse sanoa yhtään esimerkkiä jostain asiasta, mikä ois sellainen, että mun kaveri ei saisi sitä miehelleen kertoa... Ja mun kaverit ihan puhuu synnytyksessä tapahtuneista alapäämuutoksistaan mun miehen läsnäollessa

No henkilökohtainen asia on henkilökohtainen asia. Asia, jota ei halua kuuluttaa koko maailmalle, asia joka kerrotaan luottamuksella.

Kyllä mäkin puhun kaverini miehen läsnäollessa kaikenlaista hiivasienistä hävyttömyyksiin, mutta siinä tilanteessa minä voin päättää, mitä suustani päästän. Sitten on olemassa niitä asioita, jotka on arkoja ja kipeitä, ja joita en halua muiden kuin läheisimpieni tietoon - ja kaverin mies ei kuulu niihin läheisiin. Mielestäni on ystävän velvollisuus pitää jotkin asiat vain itsellään.

Anna mulle joku konkreettinen esimerkki tällaisesta asiasta. Mä en keksi yhtään asiaa, mitä en saisi kertoa mun miehelle. Siis mistä joku mun kaveri vois ottaa itseensä, että olen kertonut...

Jos sun kaveri olisi vaikka insestin uhri, niin luuletko että hän haluaisi tällaisen asian miehesi tietoon :/

Ja kertoisiko joku insestin uhri asiasta tekstiviestissä?

 

No ehkä se on sitten näin, että mun ystävät jättää ne "tärkeät jutut" kertomatta mulle. Kun en vaan saa mieleeni yhtään sellaista asiaa mitä en voisi miehelle kertoa. Mitä kipeitä salaisuuksia teillä kaikilla muilla on

Heh, meillä on kuule kaapit täynnä luurankoja ja synkkääkin synkempiä salaisuuksia.

Täytyy vielä lisätä, että meidän "piireissä" kaikki tuntee jossain määrin toisensa, joten on olemassa aina se pieni riski, että asiat lähtee eteenpäin sen puolison kautta. Joten siinäkin mielessä suhtautumiseni kaiken puolisolleen kertomiseen on aika tiukka.

Puran kuitenkin ystävälleni ihan koko pääni sisällön, ja kaikki ajatukseni eivät kuulu muille.

 

No mä en ainakaan haluaisi, että kaveri kertoisi mun abortista miehelleen! Eihän se sille kuulu..ystävälleni sen olen kertonut enkä miehelle...

Tätä meinasin käyttää esimerkkinä itsekin. Ja toisinpäin, jos joku kaveri kertoisi abortistaan, niin en mä siitä miehelle mainitsisi.

Mä en kyllä ylipäätään miehen kanssa keskustele siitä, mitä meidän kaverit ovat kertoneet.

 

No mä en tiedä mikä sun mielestä ois sellainen henkilökohtainen asia? Mä en osaa itse sanoa yhtään esimerkkiä jostain asiasta, mikä ois sellainen, että mun kaveri ei saisi sitä miehelleen kertoa... Ja mun kaverit ihan puhuu synnytyksessä tapahtuneista alapäämuutoksistaan mun miehen läsnäollessa

Mun mielestäni ihan mikä tahansa asia, jonka kertoessaan uskoo kertovansa luottamuksella. Ikävä kyllä naiset on usein niin loppasuita, että mitä yhdelle kerrot, on pian koko kylän tiedossa. Vaikkei se ystävä kertonutkaan muille kuin omalle puolisolleen.

Inhoan palstan muotisanaa "peesi", mut nyt on munkin pakko käyttää sitä

Eli peesi tähän lausuntoon.

 

No mä en tiedä mikä sun mielestä ois sellainen henkilökohtainen asia? Mä en osaa itse sanoa yhtään esimerkkiä jostain asiasta, mikä ois sellainen, että mun kaveri ei saisi sitä miehelleen kertoa... Ja mun kaverit ihan puhuu synnytyksessä tapahtuneista alapäämuutoksistaan mun miehen läsnäollessa

No henkilökohtainen asia on henkilökohtainen asia. Asia, jota ei halua kuuluttaa koko maailmalle, asia joka kerrotaan luottamuksella.

Kyllä mäkin puhun kaverini miehen läsnäollessa kaikenlaista hiivasienistä hävyttömyyksiin, mutta siinä tilanteessa minä voin päättää, mitä suustani päästän. Sitten on olemassa niitä asioita, jotka on arkoja ja kipeitä, ja joita en halua muiden kuin läheisimpieni tietoon - ja kaverin mies ei kuulu niihin läheisiin. Mielestäni on ystävän velvollisuus pitää jotkin asiat vain itsellään.

Anna mulle joku konkreettinen esimerkki tällaisesta asiasta. Mä en keksi yhtään asiaa, mitä en saisi kertoa mun miehelle. Siis mistä joku mun kaveri vois ottaa itseensä, että olen kertonut...

Jos sun kaveri olisi vaikka insestin uhri, niin luuletko että hän haluaisi tällaisen asian miehesi tietoon :/

Ja kertoisiko joku insestin uhri asiasta tekstiviestissä?

Ei kertoisi asiaa ensimmäistä kertaa, mutta saattaisi purkaa tuntojaan tekstarilla..

 

No mä en tiedä mikä sun mielestä ois sellainen henkilökohtainen asia? Mä en osaa itse sanoa yhtään esimerkkiä jostain asiasta, mikä ois sellainen, että mun kaveri ei saisi sitä miehelleen kertoa... Ja mun kaverit ihan puhuu synnytyksessä tapahtuneista alapäämuutoksistaan mun miehen läsnäollessa

No henkilökohtainen asia on henkilökohtainen asia. Asia, jota ei halua kuuluttaa koko maailmalle, asia joka kerrotaan luottamuksella.

Kyllä mäkin puhun kaverini miehen läsnäollessa kaikenlaista hiivasienistä hävyttömyyksiin, mutta siinä tilanteessa minä voin päättää, mitä suustani päästän. Sitten on olemassa niitä asioita, jotka on arkoja ja kipeitä, ja joita en halua muiden kuin läheisimpieni tietoon - ja kaverin mies ei kuulu niihin läheisiin. Mielestäni on ystävän velvollisuus pitää jotkin asiat vain itsellään.

Anna mulle joku konkreettinen esimerkki tällaisesta asiasta. Mä en keksi yhtään asiaa, mitä en saisi kertoa mun miehelle. Siis mistä joku mun kaveri vois ottaa itseensä, että olen kertonut...

No vaikka jos kaveri on kertonut esim.
- pettäneensä puolisoaan
- täysin heterona huomanneensa että on rakastunut samaa sukupuolta olevaan ihmiseen
- joutuneensa syytetyksi jostain törkestä rikoksesta (vaikka lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö)

asioita joista haluaa sillä hetkellä avautua vain sille yhdelle ihmiselle eikä halua juttujen kulkevan eteenpäin. Kertoo sitten itse muille jos haluaa.

 

No mä en tiedä mikä sun mielestä ois sellainen henkilökohtainen asia? Mä en osaa itse sanoa yhtään esimerkkiä jostain asiasta, mikä ois sellainen, että mun kaveri ei saisi sitä miehelleen kertoa... Ja mun kaverit ihan puhuu synnytyksessä tapahtuneista alapäämuutoksistaan mun miehen läsnäollessa

No henkilökohtainen asia on henkilökohtainen asia. Asia, jota ei halua kuuluttaa koko maailmalle, asia joka kerrotaan luottamuksella.

Kyllä mäkin puhun kaverini miehen läsnäollessa kaikenlaista hiivasienistä hävyttömyyksiin, mutta siinä tilanteessa minä voin päättää, mitä suustani päästän. Sitten on olemassa niitä asioita, jotka on arkoja ja kipeitä, ja joita en halua muiden kuin läheisimpieni tietoon - ja kaverin mies ei kuulu niihin läheisiin. Mielestäni on ystävän velvollisuus pitää jotkin asiat vain itsellään.

Anna mulle joku konkreettinen esimerkki tällaisesta asiasta. Mä en keksi yhtään asiaa, mitä en saisi kertoa mun miehelle. Siis mistä joku mun kaveri vois ottaa itseensä, että olen kertonut...

Jos sun kaveri olisi vaikka insestin uhri, niin luuletko että hän haluaisi tällaisen asian miehesi tietoon :/

No eikö tää esimerkki ollut taaskin ihan äärilaitaan vedetty? Siis huoh. Joku muu kaveri voi olla vaikka ruotsinlaivan alta vedetty. Tekstailuun tää nyt ei taida taas liittyä muuten kuin niitten viestien järkevään lähettelyyn ja käsittelyyn. Miks pitää aina liiotella? Ääritapauksia toki on mutta ei taida olla joka rivimamman jokapäiväsessä arjessa.

Siis mun asiani oli nyt että ärh. Lukekoon kuka haluaa mun luurini. Jos joku on on niin ääliö että tänä päivänä eka kertaa mulle kertoo tekstarilla olevansa pedofilian tai vaikka kans.välisen parituksen uhri niin jatkukoon elämänkoulu hänelle, eiköhän siinä tilanteessa ollut ihminen ole jo viisaampi. Itse asiassa soittasin hälle välittömästi ambulanssin enkä voivottelis yhtään millään palstalla. *uusi huokaus*

 

No eikö tää esimerkki ollut taaskin ihan äärilaitaan vedetty? Siis huoh. Joku muu kaveri voi olla vaikka ruotsinlaivan alta vedetty. Tekstailuun tää nyt ei taida taas liittyä muuten kuin niitten viestien järkevään lähettelyyn ja käsittelyyn. Miks pitää aina liiotella? Ääritapauksia toki on mutta ei taida olla joka rivimamman jokapäiväsessä arjessa.

Siis mun asiani oli nyt että ärh. Lukekoon kuka haluaa mun luurini. Jos joku on on niin ääliö että tänä päivänä eka kertaa mulle kertoo tekstarilla olevansa pedofilian tai vaikka kans.välisen parituksen uhri niin jatkukoon elämänkoulu hänelle, eiköhän siinä tilanteessa ollut ihminen ole jo viisaampi. Itse asiassa soittasin hälle välittömästi ambulanssin enkä voivottelis yhtään millään palstalla. *uusi huokaus*

Minusta kyse ei ole asiasta eikä tavasta, jolla siitä kertoo. Kyse on siitä, onko ystävä luottamuksen arvoinen vai ei. Varovainen saa nykyään olla, sillä varsin moni nainen ei ole luottamuksen arvoinen.

 

No eikö tää esimerkki ollut taaskin ihan äärilaitaan vedetty? Siis huoh. Joku muu kaveri voi olla vaikka ruotsinlaivan alta vedetty. Tekstailuun tää nyt ei taida taas liittyä muuten kuin niitten viestien järkevään lähettelyyn ja käsittelyyn. Miks pitää aina liiotella? Ääritapauksia toki on mutta ei taida olla joka rivimamman jokapäiväsessä arjessa.

Siis mun asiani oli nyt että ärh. Lukekoon kuka haluaa mun luurini. Jos joku on on niin ääliö että tänä päivänä eka kertaa mulle kertoo tekstarilla olevansa pedofilian tai vaikka kans.välisen parituksen uhri niin jatkukoon elämänkoulu hänelle, eiköhän siinä tilanteessa ollut ihminen ole jo viisaampi. Itse asiassa soittasin hälle välittömästi ambulanssin enkä voivottelis yhtään millään palstalla. *uusi huokaus*

Minusta kyse ei ole asiasta eikä tavasta, jolla siitä kertoo. Kyse on siitä, onko ystävä luottamuksen arvoinen vai ei. Varovainen saa nykyään olla, sillä varsin moni nainen ei ole luottamuksen arvoinen.

Joo joo mä sanon sulle niinku mummollenikin Sekin oli viisaampi kuin minä. Oikeasti siis.
Anna mun nyt vaahdota kun veri kiehuu ja mä olen nuori ja tyhmä. Tykkään olla sitä kun tiedän että mulla ne vuodet on jo vähissä. Ja sitäpaitsi mä olen mielestäni oikeessa En ikimaailmassa kertois kellekkään tekstareilla pedofilian uhriksi joutumistani vuosista. Mutta mä olenkin varmaan jo vanhanaikainen. Mä uskon kasvotusten puhumiseen. Myös koirieni kanssa, kuten lasteni, mieheni ja ystävieni.
Ehkä maailma opettaa vielä muakin, ja sitten tiedän että tekstiviestit on pyhiä. Toisin kuin sähköpostit, kirjeet tai naapurin Hilman totena kertoma kyliltä kuultu juttu. =)

 

Joo joo mä sanon sulle niinku mummollenikin Sekin oli viisaampi kuin minä. Oikeasti siis.
Anna mun nyt vaahdota kun veri kiehuu ja mä olen nuori ja tyhmä. Tykkään olla sitä kun tiedän että mulla ne vuodet on jo vähissä. Ja sitäpaitsi mä olen mielestäni oikeessa En ikimaailmassa kertois kellekkään tekstareilla pedofilian uhriksi joutumistani vuosista. Mutta mä olenkin varmaan jo vanhanaikainen. Mä uskon kasvotusten puhumiseen. Myös koirieni kanssa, kuten lasteni, mieheni ja ystävieni.
Ehkä maailma opettaa vielä muakin, ja sitten tiedän että tekstiviestit on pyhiä. Toisin kuin sähköpostit, kirjeet tai naapurin Hilman totena kertoma kyliltä kuultu juttu. =)

No mulle on kyllä täysin yhdentekevää, mitä sinä teet Mun puolestani voit kertoa kaikki kuulemasi asiat niin miehellesi, mummollesi kuin naapurin Hilmallekin. Kuten edellisessä kirjoituksessani jo sanoin, ei ole väliä, millä tavalla asia on kerrottu. Tekstarina, meilinä vai suullisesti. Oleellista on vain se, voiko siihen kuulijaan luottaa vai ei. Yllättävän yleistä on, että ei voi luottaa. Harvassa enää ne ihmiset, joiden huulet on sinetöidyt. Eikä siinä mitään, jos kertoessaan tietää, että tämä asia sitten leviää ainakin kuulijan puolison korviin. Silloin voi jättää kertomatta. Pääasia musta on, että se kertoja kertoessaan tietää, mitä tekee.

 

Joo joo mä sanon sulle niinku mummollenikin Sekin oli viisaampi kuin minä. Oikeasti siis.
Anna mun nyt vaahdota kun veri kiehuu ja mä olen nuori ja tyhmä. Tykkään olla sitä kun tiedän että mulla ne vuodet on jo vähissä. Ja sitäpaitsi mä olen mielestäni oikeessa En ikimaailmassa kertois kellekkään tekstareilla pedofilian uhriksi joutumistani vuosista. Mutta mä olenkin varmaan jo vanhanaikainen. Mä uskon kasvotusten puhumiseen. Myös koirieni kanssa, kuten lasteni, mieheni ja ystävieni.
Ehkä maailma opettaa vielä muakin, ja sitten tiedän että tekstiviestit on pyhiä. Toisin kuin sähköpostit, kirjeet tai naapurin Hilman totena kertoma kyliltä kuultu juttu. =)

No mulle on kyllä täysin yhdentekevää, mitä sinä teet Mun puolestani voit kertoa kaikki kuulemasi asiat niin miehellesi, mummollesi kuin naapurin Hilmallekin. Kuten edellisessä kirjoituksessani jo sanoin, ei ole väliä, millä tavalla asia on kerrottu. Tekstarina, meilinä vai suullisesti. Oleellista on vain se, voiko siihen kuulijaan luottaa vai ei. Yllättävän yleistä on, että ei voi luottaa. Harvassa enää ne ihmiset, joiden huulet on sinetöidyt. Eikä siinä mitään, jos kertoessaan tietää, että tämä asia sitten leviää ainakin kuulijan puolison korviin. Silloin voi jättää kertomatta. Pääasia musta on, että se kertoja kertoessaan tietää, mitä tekee.

Näin on.
Alleviivaisin, jos osaisin, kirjotuksestasi tuon osan harvassa ne ihmiset kehen voi luottaa. Niitä kun tuntuu ettei enää nykyään ole.

Ihan joskus tuntuu että tärkein asia on se kuka saa ekana kertoa jonkun toisen ihmisen elämästä jotain asiaa ekana. Pointti sanoilla että saa kertoa ekana, ihan ekana joka asiasta ees jotain tietää ja pääsee muille kuuluttamaan. Miksiköhän se tuntuu olevan niin tärkeää?

 

Samoin hän, myös sen takia että hänkin on minusta mustasukkainen,vai sanotaanko kiinnostunut, tutkii puhelimeni.

Jaa, mä en ehkä rinnastais tuota mustasukkaisuutta ja kiinnostuneisuutta. Munkin mies on musta kiinnostunut, mutta ei sen tarvii tutkia mun puhelinta

 

Ihan joskus tuntuu että tärkein asia on se kuka saa ekana kertoa jonkun toisen ihmisen elämästä jotain asiaa ekana. Pointti sanoilla että saa kertoa ekana, ihan ekana joka asiasta ees jotain tietää ja pääsee muille kuuluttamaan. Miksiköhän se tuntuu olevan niin tärkeää?

Hyvä kysymys. Itse pidän erittäin vastenmielisenä ajatustakin siitä, että mun pitäisi kertoa A:n asioita B:lle. Mieluummin kehotan A:ta kertomaan ihan itse.

 

Joo joo mä sanon sulle niinku mummollenikin Sekin oli viisaampi kuin minä. Oikeasti siis.
Anna mun nyt vaahdota kun veri kiehuu ja mä olen nuori ja tyhmä. Tykkään olla sitä kun tiedän että mulla ne vuodet on jo vähissä. Ja sitäpaitsi mä olen mielestäni oikeessa En ikimaailmassa kertois kellekkään tekstareilla pedofilian uhriksi joutumistani vuosista. Mutta mä olenkin varmaan jo vanhanaikainen. Mä uskon kasvotusten puhumiseen. Myös koirieni kanssa, kuten lasteni, mieheni ja ystävieni.
Ehkä maailma opettaa vielä muakin, ja sitten tiedän että tekstiviestit on pyhiä. Toisin kuin sähköpostit, kirjeet tai naapurin Hilman totena kertoma kyliltä kuultu juttu. =)

No, me ollaan taas ihmisinä erilaisia. Ei minun tarvi olla joutunut pedofilian uhriksi, elämässäni on paljon pienempiäkin "salaisuuksia" joiden en halua leviävän ympäriinsä vain siksi että ihmiset haluavat luottaa puolisoihinsa ja ystäviinsä, jotka taas puolestaan luottavat omiin ystäviinsä ja puolisoihinsa jne. Noup.

Vaikkei kysymys ole suurista ja synkistä salaisuuksista haluan yhä säilyttää sen hallinnassani sen mitä asioita haluan kenellekin kertoa. Enkä kyllä edes itse haluaisi mieheni kertovan kaikkia kavereidensa salaisuuksia ja ongelmia minulle. Joskus elämä vaan on helpompaa kun ei tiedä kaikista kaikkea.

muoks. ja siis vaikken nyt tekstiviestissä mitään isoja ja merkityksellisiä asioita kertoisikaan niin sen jälkeen kun ne on kerrottu, saatan hyvin jossain viestissä viitata niihin. ja kuten keittis totesi, oli ne salaisuudet sitten kerrottu millä tahansa viesteillä, sähköposteilla tai vaikka kasvotusten, en näe että niiden kuuluisi levitä sen pidemmälle.

 

Ihan joskus tuntuu että tärkein asia on se kuka saa ekana kertoa jonkun toisen ihmisen elämästä jotain asiaa ekana. Pointti sanoilla että saa kertoa ekana, ihan ekana joka asiasta ees jotain tietää ja pääsee muille kuuluttamaan. Miksiköhän se tuntuu olevan niin tärkeää?

Hyvä kysymys. Itse pidän erittäin vastenmielisenä ajatustakin siitä, että mun pitäisi kertoa A:n asioita B:lle. Mieluummin kehotan A:ta kertomaan ihan itse.

Mä taas vaan yleensä seurailen vierestä että kertooko A mitään. Jos ei puhu, on hänen asiansa.
Mutta kysyn kyllä hältä itseltään miten pyyhkii, jos on mulle tullut avautumaankin. Jos hän haluaa että asia leviää henkilö B:lle, se sitten tapahtuu kyllä ilman mun juoruamistakin tai mitään kehotteluja.
Yleensä ottaenkin musta on mukavampi vain sivusta näitä seurata =) Kun mä kuitenkin kaikki näköjään kuulen. Nuorempana vähän vielä osallistuin, mutten enää viitti. Suon sen utelun nautinnon niille jotka siitä ihan nauttii :/

 

Ahdistuisin suuresta jos multa vietäis oikeus yksityisyyteen.