Jos kysyisitte äidiltänne tämän, osaisiko hän vastata?

[Urseele]

Jos kysyisitte äidiltänne tämän, osaisiko hän vastata?

Monia blogeja ja nettikeskusteluja sekä viimeksi tänään erästä vauvaperhelehteä lukeneena...

Osaisiko äitisi (ja isäsi) vastata seuraaviin kysymyksiin:

*koska äidinrakkaus pamahti päälle äidilläsi/isälläsi kun synnyit tai sisaruksesi syntyivät?
*pelkäsitkö, äitini/isäni, että riittääkö rakkautta seuraavallekin lapselle esikoisen jälkeen?
*olitko huolissasi äitini/isäni, saako jokainen lapsistasi tarpeeksi huomiota ja onko kiintymyssuhde kunnossa?


Tuntuu, että nykyäidit osaavat vastata näihin kysymyksiin lähes minuutin tarkkuudella ("nyt se äidinrakkaus pamahti päälle, vauva on 2 viikkoa 3 päivää vanha). Itse kysyin näistä parilta vanhemmalta sukulaistädiltä, ja heidän vastauksensa oli jotenkin erilainen. "No siinähän kaksi menee missä yksikin" tai hyvin teknisesti ja käytännönläheisesti "No tietysti sitä autoon mahtumista tuli mietittyä kun kolmas lapsi syntyi, mutta onneksi Renaultissa oli leveät penkit..."

 

["vieras"]

No ei osais, enkä osais vastata itsekään, vaikka äitiyteni alusta on vasta 2 vuotta aikaa

 

[Peyote]

Miettiiköhän ihmiset paljonkin tuollaista... Eikös sitä yleensä vähän niinku vaistolla mennä vaan ja elellä.

 

[säpäle harmaana]

Ennemminkin sanoisin, että (ainakin meillä) naiset osaavat kyllä kertoa tuollaisista asioista, mutta miehet ei niinkään. Ei isät varmaankaan edes tunne sanaa kiintymyssuhde. Vertailukohtina siis minä ja äitini sekä mieheni ja isäni.

 

[Urseele]

Miettiiköhän ihmiset paljonkin tuollaista... Eikös sitä yleensä vähän niinku vaistolla mennä vaan ja elellä.

Oma otantani blogeista on melko suppea, noin parikymmentä, mutta niistä jokaisessa äidit on miettineet ja kirjoittaneet missä vaiheessa Se Tunne tavoitti heidät tai miten sisaruspohdintaa varjostivat erilaiset ajatukset. Ehkä blogaajissa on enemmän pohdiskelijoita?

Pointtini on että retoriikka on kovin erilainen kuin sukuni vanhemmilla vanhemmilla.

 

[Urseele]

Ennemminkin sanoisin, että (ainakin meillä) naiset osaavat kyllä kertoa tuollaisista asioista, mutta miehet ei niinkään. Ei isät varmaankaan edes tunne sanaa kiintymyssuhde. Vertailukohtina siis minä ja äitini sekä mieheni ja isäni.

Saako äitisi siis sanoa, millä hetkellä rakastui sinuun kaikennielevästi? Jo laitoksella, viikon päästä vai vähitellen?

 

[Madicken04]

Oma otantani blogeista on melko suppea, noin parikymmentä, mutta niistä jokaisessa äidit on miettineet ja kirjoittaneet missä vaiheessa Se Tunne tavoitti heidät tai miten sisaruspohdintaa varjostivat erilaiset ajatukset. Ehkä blogaajissa on enemmän pohdiskelijoita?

Pointtini on että retoriikka on kovin erilainen kuin sukuni vanhemmilla vanhemmilla.

Voi olla että blogeissa noita juuri mietitään ja pyöritellään enemmän. Varsinkin jos blogissa keskitytään vauvan odotuksen ja perheen kasvamisen tuomiin tunteisiin.

Itse veikkaisin että voisin vastailla noihin suurin piirtein samoin kuin äitini. Sitä en tiedä edustaako meistä kumpikaan kovin hyvin aikamme äitiä.

 

[säpäle harmaana]

Saako äitisi siis sanoa, millä hetkellä rakastui sinuun kaikennielevästi? Jo laitoksella, viikon päästä vai vähitellen?

No ihan yhtä hyvin kuin minäkin (eli ei päivien eikä viikkojen tarkkuudella, mutta ajatuksina kyllä mielestäni ihan tarpeeksi selvästi). Olemme muistaakseni näistä asioista silloin vauva-aikoina kyllä puhuneet ja nyt lapsien kasvaessa paljon muistakin asioista (lapsien luonteista, kasvatuksesta, peloista ja epävarmuudesta vanhemmuudessa jne). Isältäni sen sijaan saan parhaimmillaan hyväntahtoisen huokauksen ja ehkä jopa kyyneleen silmäkulmaan.

 

[Urseele]

Minua mietityttää se, miksi vanhemmat naiset eivät tuo ilmi samoja juttuja kuin meidän sukupolvi. Itselleni toisen lapsen synnytyksessä vaikeinta oli ikävä esikoista kohtaan, mutta esim. tästä suvun vanhimmilla ei tunnu olevan yhteneväistä muistoa. Pikemminkin mietittiin ja muisteltiin, sopiko kuopukselle sama toppahaalari kun häntä haettiin sairaalasta.

Missä ne tunnemuistot ovat?

 

["vieras"]

Ennemminkin sanoisin, että (ainakin meillä) naiset osaavat kyllä kertoa tuollaisista asioista, mutta miehet ei niinkään. Ei isät varmaankaan edes tunne sanaa kiintymyssuhde. Vertailukohtina siis minä ja äitini sekä mieheni ja isäni.

Tähän nähden onkin "hassua", että kiintymyssuhdeteoria on miehen, Bowlbyn, luoma.

Ap:lle: kyllä meillä suvussa on ollut puhetta että äidit on miettineet voiko toiseen lapseen kiintyä kuten ekaan. Tms.

 

["vieras"]

Minua mietityttää se, miksi vanhemmat naiset eivät tuo ilmi samoja juttuja kuin meidän sukupolvi. Itselleni toisen lapsen synnytyksessä vaikeinta oli ikävä esikoista kohtaan, mutta esim. tästä suvun vanhimmilla ei tunnu olevan yhteneväistä muistoa. Pikemminkin mietittiin ja muisteltiin, sopiko kuopukselle sama toppahaalari kun häntä haettiin sairaalasta.

Missä ne tunnemuistot ovat?

Hmm. Kyllä äitini on kertonut, kun joutui olemaan sairaalassa jo päiviä ennen syntymääni, että itki siellä ikäväänsä isoveljeäni kohtaan, joka oli kotona isän kanssa. Syntymästäni on lähes kolmekymmentä vuotta ja äitini on reilusti viisikymppinen. Mutta ehkä tarkoitat vielä vanhempia? Ei ole juuri tullut juteltua näistä asioista muiden kuin äitini kanssa. En ole tuollaisia kysymyksiä esittänyt esim. mummolleni, joka on lähes yhdeksänkymppinen.