Jos kaverit valittavat kamalasti jostain asiasta, mutta sinulla ei ole valitettavaa - päin vastoin, niin kehtaatko

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
olla valittamatta ja aurinkoisena sanoa, että susta taas kaikki tuntuu vain ihanalta?

Esim. Jos kaverit valittaa siitä millaista lasten kanssa on, mutta sinusta on vain ihanaa?
Tai jos kavereiden miehet on rasittavia, mutta sinun ei?
Tai jos kavereiden mielestä työssä käynti on hirveän rankkaa ja sinusta taas mukavaa ja antoisaa?
Tai jos kaverit inhoavat jotain tyyppiä, josta sinä pidät?

Jos oikein kilpaa kauhistelevat ja ovat rasittuneita jostain, niin kehtaatko olla rehellinen ja kertoa, että sinusta asia taas on ihana ja olet tyytyväinen?
 
Ei siinä oikein viitsi olla naantalin aurinkona. Kyllä mä yritän ymmärtää kavereiden näkökantaa ja myötäillä edes johonkin jos mitään myötäiltävää löytyy. Vaikka että, joo, kyllähän ne aamuheräämiset on välillä tiukkoja. Kuitenkin jollain tavalla ilmaisen, että minulla on ihan ok oltavat, että ei ole noin rankkaa...
 
Välillä kun muutamat kaverit haukkuvat miehiään ja heidän osallistumistaan perheen elämään, olen joko hiljaa tai kerron miten meillä toimitaan. Eli mies osallistuu perheen elämään samalla panostuksella kuin minäkin. Mielestäni voin välillä kehaistu miestäni ja ehkä tällä tavalla herätellä ystäviäni, jotka yksinään tekevät kaiken. Siis aivan kaiken.
 
Jos joku haukkuu miestään ja musta kuulostaa että se on paska, sanon, jotain, että pistä ulkoruokintaan tai jotain.
jos joku valittaa työstään, niin ehdotan jotain, että onko mitään vaihtoehtoja, voisko päästä muualle.

jos joku valittaa lapsistaan niin kysyn saisko mistän apua tai voisko olla vaan tiukempi tai jotain...

en ala kehua miten ongelmatonta mulla on. Kaikilla on jotain ongelmia, jos ei ole, niin on vaan niin narsisti ja teettää omat hommat muilla ja elää toisten kustannuksella.
 
Jos tämä valittajai on ns. elämäntapavalittaja, niin kehtaan sanoa ja sanonkin, ihan vaan jotenkin toisen maailmaa valitusmaailmaa vinksauttaakseni. Onneksi lähipiirissäni ei näitä elämäntapasynkistelijöitä ole.

Mutta jos ystävä kuvaa minulle päivää, jolloin kaikki on mennyt huonosti tai kertoo viikonlopun perheriidasta, kuuntelen hiljaa, rohkaisen kertomaan vielä lisää enkä todellakaan hehkuta miten kivasti minulla meni.
 
Ei varsinaisesti ole kehtaamisesta kysymys, mutta todennäköisesti kuuntelisin vain ja ottaisin kantaa. Olen huomannut pariinkin otteeseen että jos itse aloittaa niillä hyvillä jutuilla niin kukaan ei edes kuuntele, tosin ei niitä huonojakaan välttämättä. Ottaa sekin päähän jos itse kyllä kuuntelee rutinan kuin rutinan olkoonkin aiheutettu, mutta toisinpäin ei näin käy. Tästä syystä pidän usein ne omat ongelmanikin usein itselläni.
 
Kyllä mä voin sanoa.
Jos vaikka kaveri valittaa vuodesta toiseen sitä kun mies ryyppää ja on kuspää niin voin sanoa että mullapa onkin maailman ihanin mies enkä tuollaista jaksais katella yhtään.
Tai jos ruikuttaa jatkuvasti kuinka paskaa työnsä on niin niin taatusti kehun omaani ja kehotan vaihtamaan duunia.

Ylipäänsä mua ärsyttää ihan v*tusti ihmiset jotka valittaa aina ja aina samoja asioita eikä kuitenkaan tee mitään.
 

Yhteistyössä