Jos itsellään on lapsia, niin miksi on pakko pitää muiden lapsista?

En pidä muiden lapsista tai lapsista yleisesti. En toki torju lasta, jos sellainen tulee juttelemaan minulle tai penskoilleni ja toki toivon, että kaikilla lapsilla olisi hyvä olla. Mutta en todellakaan hakeudu lasten lähelle tai paikkoihi, joissa niitä on paljon. Mikään muu ei rasita kuin jatkuva kiljuminen ja vaatiminen ja jokeltelu ja paskavaipoista puhuminen jossain yleisessä ravintolassa. Omianikaan en kiikuta paikkoihin, joissa aikuiset hoitaa asioita tai nauttii lounasta jne. Lapseni sosialisoituu päivähoidossa ja käy kavereilla kylässä niin, ettei minun tarvi viettää aikaa kiljunnan keskellä erityisemmin.

 

Kovin eri tavoin asian näemme.

Minä näen vain omiin lapsiin kohdistuvassa "äidinrakkaudessa" monia negatiivisia puolia. Koen, että sellainen vähän sellaista susiäidin "rakkautta"; pentujaan kyllä jokainen eläin suojelee ja puolustaa ja geeniensä haluaa jatkuvan, mutta siihen ei sisälly lapsen kunnioittamista omana itsenään vaan se on puhdasta minäminä-tunnetta; minun pennut, minun lapseni, minun perimäni, minun tapani olla ja elää.
Tarpeen vaatiessa susiäiti myös syö pentunsa - ja äidinrakkautta tuntematon omaan äitinä oloonsa rakastunut ihmisnaaras syö henkisesti omat lapsensa, mikäli kokee sen tarpeelliseksi.

Äidinrakkaus sen sijaan on kaikkiin maailman lapsiin kohdistuvaa kunnioitusta ja arvostusta, sisältä nousevaa paloa, joka pakottaa etsimään näiden hyvää omankin hyvänsä edellä.
Luonnollisesti niihin lapsiin joiden kanssa elää ja jotka tuntee, kehittyy toisenlainen tunneside kuin tuntemattomiin, mutta yhtä kaikki äidinrakkautta ei voi rajata.
Se ihmisellä joko on...tai ei ole.

Tuota luulen Sylvi Kekkosen tarkoittaneen.
Voin toki olla väärässäkin.

Mä taas miellän äidinrakkauden kohdistuvan juuri niihin ihmisiin, joiden äiti olen. Äidinrakkaus kohdistuu niihin ihmisiin vielä silloinkin, kun he ovat jo aikuisia. Vielä silloinkin, kun ovat keski-ikäisiä. Äidinrakkaus heitä kohtaan ei lopu koskaan eikä siis koske vain alaikäisiä.