Jos et kuulu kirkkoon, miltä tuntuisi...

["Syysvauva2013"]

Jos sinua pyydetään kummiksi? Vaikka et virallinen kummi voikkaan olla eikä tarkoituksenasi voi olla lapsen kristillisen kasvatuksen tukeminen, niin millaisia ajatuksia se herättää? Yksi parhaista ystävistäni ei kuulu kirkkoon ja haluaisin pyytää häntä kummiksi, mutta aloin miettimään tuputanko silloin omaa uskontoani ja sen tapoja tms. Tosin ystäväni kyllä viettää joulua ja pääsiäistä siinä missä muutkin, mutta silti. Miltä kummius tuntuu ihmisestä, joka ei kuulu kirkkoon.

 

["vieras"]

Oudolta tuntuisi jos joku minua pyytäisi kummiksi vaikka tietää etten kirkkoon kuulu.

 

["vieras"]

Minä en kuulu kirkkoon, en ole uskovainen, mutta en ole uskonnonvastainenkaan. Jos ystävä pyytäisi, alkaisin erittäin mielelläni kummiksi. Virallinen kummi en tosin voisi olla, mutta epävirallinen olisin hyvin mielelläni. En mitenkään loukkaantuisi sellaisesti pyynnöstä tai ajattelisi, että minulle tuputetaan mitään.

 

["vieras"]

Meidän lapsella on monta kirkkoon kuuluvaa ja yksi kirkkoon kuulumaton kummi.
Kirkkoon kuulumattoman kummin "tehtävä" on sama kuin muillakin kummeilla.
En odota kummien antavan lapselle "kristillistä kasvatusta".
Tosin yksi kummi sitä koittaa kuumeisesti antaa mutta hän kuuluu näihin ns.karismaattisiin liikkeisiin enkä pidä hänen näkemyksistään tai uskomuksistaan,saatika pidä niitä oikeasti kristillisinä joten mielellään saisi olla antamatta tälläistä "kasvatusta" lapselleni.

 

[purjosipuli]

Ihan normaalisti mä asian ottaisin. Varmistaisin vaan ettei multa odoteta mitään kristillistä...

 

["vieras"]

Ystäväni pyysi mua lapsensa "kummiksi" vaikken kirkkoon kuulukaan - eikä itse asiassa kuulu myöskään tämä "kummilapseni" eivätkä hänen vanhempansa. En miellä kummiutta nykypäivänä mitenkään automaattisesti uskontoon liittyväksi, pikemminkin luulen, että monikin kirkkoon kuulumaton haluaa lapsilleen jonkin sortin kummit ilman mitään kristillisiä konnotaatioita. Koen sen tavallaan "maallistuneeksi" tavaksi, joka ei ole enää samalla tavalla uskontoon sidoksissa kuin ennen, vaan levinnyt hieman erilaisessa muodossa myös uskonnottomien keskuuteen. Mutta en sitten tiedä, kuinka moni kokee asian samalla tavalla..

 

["vieras"]

Ei vaikuta mitenkään se etten kuulu kirkkoon mun kummiuksiin!! Olen kolmelle lapselle kummi. EN kuulu kirkkoon.

 

["eee"]

Olisin iloinen ja otettu. En pidä kummin tehtävää nykyään enää (pelkästään) kristillisenä.

 

["mie"]

Mulla on kaksi kummilasta vaikka en kirkkoon kuulukaan. Ei tosin kuulu ne lapsetkaan. Mutta ei mua haittais vaikka kuuluisivat. Olin oikein onnellinen kun pyydettiin. Kysy, jos haluat, saahan ystäväsi kieltäytyäkin! Ja sen varmaan tekeekin, jos uskontonne on ongelma.

 

["vieras"]

Minulla on viisi kummilasta, kaksi heistä kirkosta eroamiseni jälkeen tulleita. Nämä kaksi eivät myöskään kuulu kirkkoon, mutta vaikka kuuluisivat, se ei olisi minulle ongelma, jos minulta ei odotettaisi osallisuutta uskonnolliseen kasvatukseen. Mielestäni voit siis ihan hyvin pyytää.

 

[Iitukka81]

En kuulu kirkkoon, mutta pidän silti itseäni kristittynä. Eli voisin antaa myös sitä kristillistä kasvatusta.
Ehkä asia riippuu siitä, miksi joku ei kuulu kirkkoon. Onko oikeasti ateisti tms...silloin en ehkä pyytäisi kummiksi.

 

["vieras"]

Mä ehkä pitäisin vähän outona sitä, jos kysyttäisiin suoraan että tulisitko kummiksi, koska mulle se kumminkin on kristillinen juttu. Mutta jos kysyttäisiin, että haluaisitko olla lapsellemme kummintapainen, läheinen aikuinen elämässä, olisin vain otettu.

 

[astrolabe]

Selittäisin, ettei minusta olisi täyttämään kummin osaa, koska en suostu tarjoamaan kristillistä kasvatusta lapselle, mutta haltijakummiksi toisin tehtävin voisin ryhtyä. Pitäisin pyyntöä arvossa kumminkin.

 

[Joskus näinkin]

Olen uskossa, en kuulu evl.kirkkoon. Kummiksi en haluaisi jos minulta ei odottettaisi hengellistä ohjausta. Miksi ihmeessä lähteä kristilliseen tehtävään jos ei halua suorittaa sitä. Olen itsekkin aikoinani suostunut kummiksi kun en vielä ollut uskossa ja kuuluin kirkkoon. Joo no eipä tämä lahja-kummius nyt niin kovin hienoa ole...

 

[Eleonoora86]

Minä kuulun kirkkoon ja minulla on kummilapsi. En kuitenkaan ole koskaan ajatellut puhuvani mitään uskontoasioita lapselle, miksi puhuisin? Kun en itse edes jumalaan usko. Minulle kummityttö on ihan yhtä tärkeä kuin muutkin sisarusteni lapset, en edes suosi häntä enempää kuin muita.

 

[astrolabe]

Minä kuulun kirkkoon ja minulla on kummilapsi. En kuitenkaan ole koskaan ajatellut puhuvani mitään uskontoasioita lapselle, miksi puhuisin? Kun en itse edes jumalaan usko. Minulle kummityttö on ihan yhtä tärkeä kuin muutkin sisarusteni lapset, en edes suosi häntä enempää kuin muita.

Ite ajattelen, että jos otan jonkun tehtävän vastaan, täytyy minulla olla aikomus toteuttaa tuon tehtävän reunaehdot. En minä papin virkaankaan pyrkisi tällä taustalla. Monelle kummius tuntuu nykyään olevan tyhjä instituutio, jonka oikeaa arvoa ei juurikaan tuoda esiin. Itse pitäisin hulluna haalia lapselle kummeja saati kastaa lapsi ilman mitään ajatusta uskonnosta taustalla. Siksi en itse tahtoisi viettää mitään pyhiäkään, mutta olen myöntynyt perheen painostuksesta jouluun.

 

[Mythago]

En loukkaantuisi mutta en varmaan alkaisi "kummiksi". Jos lapseen muotoutuu lämmin suhde niin sitten se muotoutuu, siihen voi itse vaikuttaa. Ja kristinoppia minusta ei irtoaisi

 

[M32]

En halua ryhtyä kenenkään kummiksi tai kummin ei-uskonnolliseksi vastineeksi. Tämä ei kyllä niinkään liity uskonnottomuuteen kuin siihen, etten koe tehtävää itselleni mielekkääksi.

 

[Data]

Luultavasti ottaisin vastaan mutta en uskonnollisena tehtävänä. En usko että pyytäjä itsekään olisi kovin uskonnollinen. Kummiudella ei ole minulle juurikaan merkitystä, joten harva varmaan haluaisi minut pyytää kummiksi.

 

["Vieras"]

En kuulu kirkkoon, mutta minulle olisi kunnia jos minua pyydettäisiin kummiksi Mielelläni ottaisin siis tehtävän vastaan, jos esim. paras ystäväni pyytäisi kummiksi.

On meidänkin lapsella "kummit", vaikka lasta ei ole kastettu emmekä kuulu kirkkoon.

Monellako kirkkoon kuuluvalla muutenkaan kummius tarkoittaa mitään uskonnollista, moniko ottaa tehtävä "uskonnollisena kasvattajana"?
En ole koskaan liittänyt kummiutta uskonnollisuuteen, vaikka se sitä toki alunperin on ollutkin. Onhan se toisaalta vähän turha nimike koko kummius (niin oikea kummius kuin "kummius"kin), eipä se mitään muuta..

 

["..."]

Juu en minäkään kuulu kirkkoon, eikä haittaisi vaikka kummiksi pyydettäisiin.

 

["Vieras"]

Ja edelliseen lisäten, vietän kyllä pääsiäistä ja jouluakin vaikka en kirkkoon kuulu.

Minulle ne ovat enemmänkin perinteitä, niin joulu, pääsiäinen kuin kummiuskin. Perinteiden takia niistä pidän, enkä pidä niitä millään tavalla uskonnollisena asioina itselleni (harva varmaan nykypäivänä pitää).

 

[kfkfkf]

No ei meillä ainakaan kummius ole tarkoittanut millään tavalla kristillistä kasvatusta

Muistaa synttäreinä ja jouluna lahjalla, siinäpä se

 

[Gittan]

Aika hassulta tuntuisi. Ajattelisin, että haluaa lapselleen lahjoja, koska tietää meidät varakkaiksi.

 

["vieras"]

Olen uskossa, en kuulu evl.kirkkoon. Kummiksi en haluaisi jos minulta ei odottettaisi hengellistä ohjausta. Miksi ihmeessä lähteä kristilliseen tehtävään jos ei halua suorittaa sitä. Olen itsekkin aikoinani suostunut kummiksi kun en vielä ollut uskossa ja kuuluin kirkkoon. Joo no eipä tämä lahja-kummius nyt niin kovin hienoa ole...

Tässä(kään) asiassa ei ole olemassa vain kahta ääripäätä, uskonnollisesta kasvatuksesta huolehtiva kummi tai lahja-automaatti. Kummi voi olla myös lapselle tärkeä ja läheinen aikuinen, joka on mukana lapsen elämässä, viettää aikaa tämän kanssa ja on tälle tuki ja turva, jolta saa tarvittaessa apua.