Jos eron jälkeen kaduttaa?

Eikö se ole ihan normaali tunne, että eron jälkeen se ero voi kaduttaa? Tulee tunne, että kukaan (muu) ei mua voi rakastaa, oon ikuisesti nyt yksin jne.

Eikö silti pitäisi ajatella sitä, oliko siinä parisuhteessa todella hyvä olla? Jos eroon on päädytty, se tuskin on lähtenyt mistään turhasta liikkeelle.

Jos parisuhteessaan ei koe olevansa onnellinen, miksi ihmeessä jatkaa sellaista suhdetta? Onneton parisuhteessa vai onnellinen yksin...

 

Mä olen eronnut kesän alussa ja muuttanut lapsen kanssa omaan kotiin elokuussa.
Alkuun se ns.vapauden huuma vei mukanaan, olin 2kk aivan "holtiton", ikäänkuin humaltunut siitä että elin itselleni ja lapselleni, huono parisuhde oli historiaa. Sitten aika kului ja kummasti tuo aika on kullannut muistot. Illat kun lapsi nukkuu ja mä yksin istun täällä asunnossa ja murehdin raha-asioita joista olen nykyään yksin vastuussa, autoasioita, veroasioita jotka ex-mies on aina hoitanut, niin mietin, että teinkö sittenkään oikeaa ratkaisua? Järki sanoo, että tein ja yksinäisyys sanoo, että en... Nyt ymmärrän, että mun arki oli exän kanssa käytännön tasolla todella helppoa. Se hoiti tietyt asiat, mä tietyt ja jaettiin talous. Nyt venytän penniä ja oon yksin vastuussa kaikesta ja olen YKSIN. Sitä alkaa kusipäinenkin ex tuntuun varteenotettavalta.
Mut oon vahva, en haikaile!! Tai yritän haikailla tosi vähän ainakin!
Ja just toi "mä oon loppuikäni yksin"-tunne on toisinaan todella musertava ja masentava...

 

No aikoinaan kun mä erosin, tuntui että hajoan siihen yksinäisyyteen ja siihen, että kaikki asiat piti hoitaa ja huolehtia yksin. Jopa auton tankkaaminen itse oli alkuun haasteellista, puhumattakaan just raha-asioista kun olikin yhtäkkiä vaan se oma pieni tili käytössä. Kuukaudet kuluivat ja huomasin, että hitto minähän pärjään! Pärjään mainiosti itsenäni, yksin - en tarvitsekaan miestä hoitamaan asioita. Minultakin onnistui sähkömiehen tilaaminen, auton katsastuksessa käyttäminen, jne. Kauan siihen meni, mutta sitten todella aloin nauttia sinkkuudesta - vaikka se joinakin iltoina onkin hieman ikävää. Mieluummin kuitenkin näin kuin huonossa suhteessa.

 

Kyllä se on normaalia, että sellaisia tunteita voi tuntea.

Huomaat kyllä ajan saatossa, että olit väärässä sen suhteen ettei kukaan muu sinua voi rakastaa. Varmasti voi, se on vain ajan kysymys milloin itse olet valmis yleensäkään aloittamaan uutta parisuhdetta.

Ja olet oikeassa, ei se ero varmasti tulisi ilman että siihen on jokin syy / useampiakin. Joskus ero vain on ainoa oikea vaihtoehto, eikä huonoon parisuhteeseen kannata kenenkään jäädä.

 

[QUOTE="vieras";27892190]Eikö se ole ihan normaali tunne, että eron jälkeen se ero voi kaduttaa? Tulee tunne, että kukaan (muu) ei mua voi rakastaa, oon ikuisesti nyt yksin jne.

Eikö silti pitäisi ajatella sitä, oliko siinä parisuhteessa todella hyvä olla? Jos eroon on päädytty, se tuskin on lähtenyt mistään turhasta liikkeelle.

Jos parisuhteessaan ei koe olevansa onnellinen, miksi ihmeessä jatkaa sellaista suhdetta? Onneton parisuhteessa vai onnellinen yksin...[/QUOTE]

no oletko onnellinen yksin? et taida olla.

tiedätkö että nämä varhaiset kiintymyssuhteet vaikuttaa parisuhteisiin, ja osa suhteen ongelmista saattaakin juontaa juurensa sieltä.

miksi erositte? jonkin oikean syyn takia, vaiko tylsyyden? tai kommunikointi ongelmien takia?

minusta etenkin jos on lapsia niin kannattaa tehdä kaikkensa että suhde toimii, koska loppupeleissä ei ole olemassa täydellisiä miehiä/naisia/suhteita.

 

Kyllä se on normaalia, että sellaisia tunteita voi tuntea.

Huomaat kyllä ajan saatossa, että olit väärässä sen suhteen ettei kukaan muu sinua voi rakastaa. Varmasti voi, se on vain ajan kysymys milloin itse olet valmis yleensäkään aloittamaan uutta parisuhdetta.

Ja olet oikeassa, ei se ero varmasti tulisi ilman että siihen on jokin syy / useampiakin. Joskus ero vain on ainoa oikea vaihtoehto, eikä huonoon parisuhteeseen kannata kenenkään jäädä.

hmm joskus tääkin on totta, mutta minua ärsyttää tämä nykypäivän kertakäyttö kulttuuri toinen ihminen hylätään kun vähän on ongelmia, sen sijaan että nille ongelmille tehtäisin jotakin! ja ainahan on helppo syyttää sitä toista osapuolta mutta tosiasiassa sitä on olltu itsekkin vaikuttamassa siihen millainen suhde on!

minusta kannattaa aina kokeilla pariterapiaa ja ongelmien ratkaisua, ja loppupeleissä jokaisessa suhteessa tulee se hetki kun tuntuu että ei tästä mitään tule, vahdetaanko sitä sitten puolisoa 2-10v välein,vai pitäiskö oppia tekemään kompromisseja? ja kasvaa itsekkin ihmisenä? minusta liian moni suhde kaatuu siihen että oikeastaan ongelmille ei ees tehä mitään ja sit ne paisuu

 

Tunnistan nuo tunteet. Tiedostin kuitenkin itsekin jo tuolloin, että ero oli ehdottomasti ainoa oikea ratkaisu ja jälkikäteen päätöksen pohdinta johtui muista syistä kuin halusta palata yhteen. Ekassa liitossa eron jälkeinen tunnelma oli pelko, sillä exä uhkaili väkivallalla eron takia ja vuosien aivopesun takia oli työn takana olla alistumatta. Onneksi suku seisoi takanani. Toinen ero vei minut henkisesti ihan puolikuolleeksi, ei tunnesyistä, vaan siksi, että mies otti ja läks kesken elämäni vaikeimpien aikojen ja olin ihan loppu. Mies (suomalainen, toim.huom) uhkaili vauvan kidnappauksella ja toinen lapsista oli sairaalassa pitkiä aikoja ja jälleen tuntui, että luovuttamalla voisi päästä pelosta.

Harvemmin se ero syyttä tulee ja vielä harvemmin on syytä palata yhteen enää.

 

Ihan normaalia tuo on. Monella parilla on-off vaihe kestää pitkäänkin. Satunnaista seksiä silloin tällöin tai kahvitteluja... tuo menee kuitenkin ajan kanssa ohi, yleensä viimeistään vuodessa.

 

Palstaämmät aina tarjoaa eroa pelastukseksi ihan mihin ongelmaan tahansa.. "Minulla oli tänään mieletön päänsärky!) Viimeistään viidennessä postauksessa kerrotaan että "eroa siitä paskiaisesta!"

Taitaa nämä palstaämmät olla itse niitä jotka ovat suhteensa pilanneet ja lievittääkseen omaa pahaatuntoa yrittävät kannustaa kaikkia muitakin eroamaan! = balsamia heidän haavoilleen, kun muutkin tekee, niin minä en voi olla silloin väärässä.... Surullista..

 

[QUOTE="heluna";27892363]hmm joskus tääkin on totta, mutta minua ärsyttää tämä nykypäivän kertakäyttö kulttuuri toinen ihminen hylätään kun vähän on ongelmia, sen sijaan että nille ongelmille tehtäisin jotakin! ja ainahan on helppo syyttää sitä toista osapuolta mutta tosiasiassa sitä on olltu itsekkin vaikuttamassa siihen millainen suhde on!

minusta kannattaa aina kokeilla pariterapiaa ja ongelmien ratkaisua, ja loppupeleissä jokaisessa suhteessa tulee se hetki kun tuntuu että ei tästä mitään tule, vahdetaanko sitä sitten puolisoa 2-10v välein,vai pitäiskö oppia tekemään kompromisseja? ja kasvaa itsekkin ihmisenä? minusta liian moni suhde kaatuu siihen että oikeastaan ongelmille ei ees tehä mitään ja sit ne paisuu[/QUOTE]

Tämä on ihan totta. Ongelmat pitäisi molempien myöntää ja sitten yhdessä alkaa työstämään niitä.

Tietysti koskaan ei voi tietää toisten eron syytä, joten sinäänsä spekulointi on turhaa. Jotkut ongelmien myötä tapahtuneet asiat eivät välttämättä ole korjattavissa.