Jos eroamme...

["Miimikko"]

.. niin kertokaa mulle mistä löydän itselleni ja kahdelle lapselle asunnon? Siis kaksioissakin aivan hirveet vuokrat! kolmiosta saa maksaa 800-1000 euroa! Mun palkka 2465eur ja verojen jälkeen käteen jää n 1700euroa plus lapsilisä 210euroa. Miinus työmatkakulut, auton ylläpitö, sähkö ym ym...

Nyt asumme perheenä ja lyhennämme omakotitalolainaa (180 000eur) korkoineen 900euroa kuussa KAHDEN hengen palkasta siis... Ja pärjäämme tosi hyvin taloudelisesti, parisuhde ja perhe-elämä ovat vaan siinä jamassa, että en jaksaisi enää, joskus jopa pelkään miestäni hänen pinnansa ei tunnu kestävän enää mitään. Yöllä jos lapset (2v ja 4v) heräävät itkuisina niin mies tiuskii ja korottaa ääntään ja paiskoo ovia, puhuu tosi ilkeästi lapsille. Yhden riitamme yhteydessä hajotti heittelelmällä pyykkikorin jne. Ei suostu lähtemään kanssi esim perheneuvolaan tms terapiaan ja minä en pysty elämään näin.

Mutta pääpointtina se, että yh:t, minkäkokoisissa asunnoissa asutte 2 lapsen kanssa? Minkä verran vuokra ym kulut ja saako jotain tukea vaikka onkin työssäkäyvä?

Käytännön asiat hirvittää ja surettaa, vaikka eropäätös onkin jo pään sisällä tehty.

 

[Miimikko edelleen]

Niin ja miten lasten huoltajuudesta/tapaamisista sopiminen menee? Jos pelkään miestäni ja hänen hermojensa kestävyyttä, en siis uskalla jättää lapsia enää hänen kanssaan kun ovat tahtoiässä ja kiukkuavat ja tappelevat keskenään paljon ja olen nähnyt kuinka mies on aivan hermoheikko nykyisin, niin missä ilmaisen huoleni ilman että olen kamala selkäänpuukkottaja, siis haluan toki että isä on osa lasten elämää, mutten tietenkään halua että lapset voi huonosti ollessaan isällä. Kamala tilanne, vertaistukea eron jo kokeneita?

 

[SugarBabyLove]

Missä sä asut, kun vuokrat on noin kovat? Helsingissä kun asuin, meillä oli 4h+keittiö, vuokra alle tonnin. Ihan uutukainen kaupungin asunto oli.

 

[zxc]

muuta en osa sanoa,kun helsingissä esim. kaupungin asunnot ovat suht "halpoja", esim. miehen vabhemmat maksavat kolmiosta n.70+m 720e ja kaveri maksoi kaksiosta muistakseni 550e

 

["Miimikko"]

Pk-seudulla asutaan VVO:n ja kaupungin asuntoja olen katsellut... Työn, tukiverkoston ja kivan päiväkodin takia en haluaisi paikkakuntaa millään vaihtaa...

 

["Miimikko"]

muuta en osa sanoa,kun helsingissä esim. kaupungin asunnot ovat suht "halpoja", esim. miehen vabhemmat maksavat kolmiosta n.70+m 720e ja kaveri maksoi kaksiosta muistakseni 550e

Mutta siis tämäkin 720eur on 100eur vähemmän kuin nyt maksamme kahden hegen palkasta... Ehkä vaan sinisilmäisenä kuvittelin että menot eivät yksin ollessa nousisi niin radikaalisti...

 

[zxc]

[QUOTE="Miimikko";23328848 begin_of_the_skype_highlighting**************23328848******end_of_the_skype_highlighting]Mutta siis tämäkin 720eur on 100eur vähemmän kuin nyt maksamme kahden hegen palkasta... Ehkä vaan sinisilmäisenä kuvittelin että menot eivät yksin ollessa nousisi niin radikaalisti...[/QUOTE]

no kyllähän neliöt maksaa vieläkin enmmän (jos haluaisitte jokaiselle oman huoneen), eli jos ei ole varaa niin ottaka kaksio.....
tottakai asumismenot on helpompi jakaa kun on kaksi aikuista, mutta jos ja kun ei ole.....

 

[Miimikko jatkaa]

no kyllähän neliöt maksaa vieläkin enmmän (jos haluaisitte jokaiselle oman huoneen), eli jos ei ole varaa niin ottaka kaksio.....
tottakai asumismenot on helpompi jakaa kun on kaksi aikuista, mutta jos ja kun ei ole.....

Aivan, faktaahan tämä on. On vaan niin haikeaa luopua ihanasta vanhasta, itse rempatusta talostamme ja muuttaa johonkin muovimattohelvettiin vuokralle JA maksaa tästä vielä enemmän. Ei ole omaa pihaa jossa lapset temmeltää (2500neliötä ja leikkimökit ja keinut ym) eikä kaksiossa oikeastaan edes omaa rauhaa.

Enkä halua kuulostaa pinnalliselta ja kehuskella nykyisellä tilanteelle mutta itken ja suren perheen rikkoutumisen lisäksi myös kovin kotini menetystä

 

[itse kovan eron kokenut]

Kokeile vielä puhua sen miehesi kanssa ja pyydä jotain ulkopuolista vaikka välittäjäksi jos et muuten uskalla. Eihän tuo mukavalta kuulosta mutta ei erokaan ole helppo, ei sinulle, miehellesi tai lapsille. Ja elintasokin laskee vaikka mitä tekisi. Jos pääsette johonkin yhteisymmärrykseen, niin ehkä voisit jäädä asumaan nykyiseen kämppään ja mies muuttaa pois jos kerran lapset jäävät sinulle. Olisi tällä tavoin lapsillekin helpompaa kun ei kerralla ihan kaikki tuttu muutu. Aluksi nyt ainakin kannattaa tehdä selväksi että tuollainen meno ei saa jatkua. Joko mies hakee itselleen apua tai sitten ero on edessä. Ulkopuolisten pyytäminen mukaan (luotettava sukulainen, ystävä, tai vaikka neuvolan täti) pakottaa usein pohtimaan asiaa ihan tosissaan joten kannattaa ensin kokeilla sitä.

 

["Vieras"]

No on aivan luonnollista surra myös oman kodin menetystä,se on kuitenkin niin tärkeä paikka. itse aikoinani kun eroa mietin niin juurikin jäin katselemaan suhdettamme vielä,koska oli niin paljon pelissä.Olen koti-ihminen ja ajatus muovimattomurjusta oli liian ahdistava. Jäin siis miettimään ja kas kummaa opimme rakastamaan toisiamme ja nyt rakennamme uutta yhteistä taloa,entistä rakastuneempina.

 

[Alkuperäinen Miimikko]

Kiitos vastauksistanne, tuntuu tällä erää mahdottomalta enää rakastua mieheen uudelleen tämän muutoksen jälkeen. Syitä käytöksen muuttumiseen olemme miettineet, mutta asiasta puhuminen on hänelle hankalaa, kieltää ongelman vaikka olen yrittänyt etsiä syitä myös omasta käytöksestäni.

En kertakaikkiaan aio pelätä omassa kodissani. Oma isäni on maailman hellin ja rakastavin eikä koskaan huutaisi omille lapsilleen oman väsymyksensä tai kiukkunsa vuoksi noin kun mieheni on nyt lapsillemme huutanut. Kiroilee, paiskoo ovia. Pelkään, että käy jossain vaiheessa väkivaltaiseksi.

Olen rauhallinen oma itseni kun hän on iltavuorossa (itselläni päivätyö), kun olemme koko perhe kotona olen itsekin rauhaton ja ilmapiiri on kireä.

Tällä hetkellä ällöttää edes koskea mieheen näiden hänen tempaustensa jälkeen ja ilman ammattiapua umpisolmu vain tiukkenee eikä hyödytä että yksin menen terapiaan tms ja mies ei ole ollut siihen suostuvainen.

Miehen isä on sellainen "tosimies", joka ei puhu eikä pussaa ja tämä aika ajoin heijastuu meilläkin.

Tilanne on kestänyt nyt puolisen vuotta ja mulla on sellainen olo, että ainoa vaihtoehto on erota.

12 vuotta ollaan oltu yhdessä ja rakennettu perhe ja kaikki yhdessä. Mutta kiitos vastauksistanne, jatkan pähkäilyä ja asutojen katselemista.