Jopas ollut taas aamut pk:ssa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mietinpä vaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mietinpä vaan

Vieras
Voi apua, eilen kun vein lapsen hoitoon n.vuoden ikäinen lapsi itki suoraa huutoa hoitajan sylissä, kun isi lähti. Ja ei, ei se lopettanut ainakaan sinä aikana, kun minä siinä olin... Eli vähintäänkin huusi sen 10 minuuttia.

Tänä aamuna n.2-vuotias sama juttu. Tämä 2-vuotias on ainakin vuoden ollutkin päiväkodissa jo, mutta silti järkyttävä huuto, kun äiti lähti :( Ja taas huuto jatkui ainakin sen ajan, kun minä siinä olin...


Ihan kauhea mieli tullut noista :( Mietityttää se lapsi, sen vanhemmat ja hoitajaraukat. Oma esikoinen aikoinaan itkeskeli jonkun verran jätettäessä, mutta hoitaja aina sanoi, että itku kuulemma loppui heti, kun minä poistuin näkyvistä. Nyt sitten mietin, että onko tässä koko totuus. Sanotaanko näin vaan sen takia, että vanhemmat eivät tuntisi syyllisyyttä?
 
Minäkin muistan kun olin harjoittelemassa päikkärissä , yksi pieni tyttö oli tosi surkea:( itki joka aamu kun hänet jätettiin sinne ja kun mentiin ulos meni portin luokse seisomaan ja odottamaan äitiä:( Ei leikkunyt ollenkaan , ootti vaan. Kyllä säälitti...
 
Mä surin kovasti pientä vekaraa päiväkodin pihassa juuri eilen (kävin vauvan ja keskimmäisen kanssa ohikävellessä moikkaamassa vanhan päikyn tätejä). 1v1kk ikäinen istui rattaissa ja katseli muiden viipottamista pihassa. Ilmeisesti ei vielä kävele, en tiedä miksi nyt istui rattaissa. Siinä kolmen aikaan suuri osa pienimmistä jo itki pihalla odottaessaan äitiä tai isää hakemaan. Tulee tosi surullinen olo kun noita miettii :(.
 
Minusta toisaalta hyvä että lapsi itkee ja saa sillä tavalla syliä ja lohtua. Semmoinen joka kulkee pitkin pihaa ja hokee äitiä, tai joka vaan oottaa portin tai eteisen oven luona tai muuten vaan vetäytyy saa varmaan melko vähän huomiota ja jää ikävänsä kanssa yksin.
 
Juuri tuon kamalan tunteen takia olen onnellinen että lapsi pääsee nyt takaisin kotihoitoon kun pikkusisar syntyy. Minusta oli aivan hirveetä jättää silloin 1 v sinne itkemään ikkunan taakse, joka aamu lähdin kyyneleet silmissä töihin:(
 
OMG, lapsi itkee!! Soittakaa poliisi!!

Ja kauhistelijoille: lapsi itkee kun joutuu jäämään päiväkotiin, ennen kuin ajatukseen tottuu ja siihen sopeutuu. Ihan normaalia, eikä vaarallista, ainoastaan vanhemmille tuskaista ja hetkellisesti lapselle. Menee parissa viikossa ohi, kun sinne päiväkotiin sopeutuu. Nih.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Mä kuulin tänään bussissa kun joku 3v ipana itki äitinsä perään ja isä siinä selitti, että äitin piti mennä kouluun. Ja itkeskeli äitiään sen koko bussi matkan.
Että osaa ne muksut muuallakin kun tarhassa. Vaikka ikäväähän tuollanen on.
 
[QUOTE="vieras";26962064]OMG, lapsi itkee!! Soittakaa poliisi!!

Ja kauhistelijoille: lapsi itkee kun joutuu jäämään päiväkotiin, ennen kuin ajatukseen tottuu ja siihen sopeutuu. Ihan normaalia, eikä vaarallista, ainoastaan vanhemmille tuskaista ja hetkellisesti lapselle. Menee parissa viikossa ohi, kun sinne päiväkotiin sopeutuu. Nih.[/QUOTE]

Ööh luitkohan ollenkaan, että tuo toinenkin lapsi on ainakin vuoden ollut päiväkodissa?
 
[QUOTE="Annika";26962024]Minusta toisaalta hyvä että lapsi itkee ja saa sillä tavalla syliä ja lohtua. Semmoinen joka kulkee pitkin pihaa ja hokee äitiä, tai joka vaan oottaa portin tai eteisen oven luona tai muuten vaan vetäytyy saa varmaan melko vähän huomiota ja jää ikävänsä kanssa yksin.[/QUOTE]

sama tuli mieleen, ei säälitä yhtään ne jotka pitävät ääntä, vetäytyjät ja hiljaiset jotka surevat itsekseen eivätkä hae toisista lohtua, ovat PALJON säälittävämpiä. ne joita ei huomaa.
 
[QUOTE="aapee";26962221]Ööh luitkohan ollenkaan, että tuo toinenkin lapsi on ainakin vuoden ollut päiväkodissa?[/QUOTE]
Silti aloitus syksyllä on muutos elämässä. Vaikka olis kuinka monta vuotta ollut päikyssä. Aikuisetkin reagoi esim. loman jälkeen monin eri tavoin muutokseen ja aamuheräilyihin.
 
[QUOTE="aapee";26962221]Ööh luitkohan ollenkaan, että tuo toinenkin lapsi on ainakin vuoden ollut päiväkodissa?[/QUOTE]

No joo mutta niinku sanottu niin se on ihan ok että lapsella on tunteita, sillä on ikävä. Ja tosi hyvä että se osaa edes itkemällä ilmaista sen tunteen niin saa lohdutusta.
 
Meillä 8v olis kotona ennemmin kun koulussa, ei sentä itke, mutta on oikee kotihiiri.

Luulee raukka yhä, että jos iskällä on vapaapäivä arkena, että sen kaa saa jäädä kotiin.
Ja on siis jo II-luokalla.

PK:hon meno oli järkyttävää.
Kouluun meno aamuisin on tuskaa. =/
 
[QUOTE="aapee";26962221]Ööh luitkohan ollenkaan, että tuo toinenkin lapsi on ainakin vuoden ollut päiväkodissa?[/QUOTE]

Luin ja samaa mieltä Äippä40v.:n kanssa. Meilläkin lapsi oli yli puoli vuotta hoidossa ja hienosti meni, mutta kuukauden tauon jälkeen jäi sinne taas itkien. Kyllä se kesäloma vaikuttaa.

Jos on normaali lapsi, niin sopeutuu kyllä päiväkotiin. Jos vielä puolen vuoden jälkeen itkee päivittäin ja paljon, tulisi alkaa miettiä mikä kotioloissa on vikana, kun lapsesta on tullut niin hermoheikko (sori tämä ilmaus, mutta en parempaakaan nyt väsyneenä keksi).
 
Yleensä nuo tilanteet ovat vanhemmille se pahempi paikka kuin sille lapselle. Lapset lopettavat itkemisen aikalailla heti, kun vanhempi on poistunut paikalta.

Ei se ole mitenkään vakavaa. Itkeehän lapset kotonakin välistä, jos toinen vanhemmista lähtee käymään jossain.
 
Yleensä nuo tilanteet ovat vanhemmille se pahempi paikka kuin sille lapselle. Lapset lopettavat itkemisen aikalailla heti, kun vanhempi on poistunut paikalta.

Ei se ole mitenkään vakavaa. Itkeehän lapset kotonakin välistä, jos toinen vanhemmista lähtee käymään jossain.

Ja sinä tiedät tämän mistä? Tätähän minä juurikin kysyin. Tosiaan olin siinä ainakin sen 10 minuuttia äidin lähdön jälkeen ja lapsi huusi edelleenkin kurkku suorana, vaikka hoitaja piti sylissä ja yritti ties mitä...

Mietin vaan, että mikä on totuus. Eikö se itku lopukkaan heti, vaan niin vaan sanotaan vanhemmille?
 
[QUOTE="vieras";26962263]Jos on normaali lapsi, niin sopeutuu kyllä päiväkotiin. Jos vielä puolen vuoden jälkeen itkee päivittäin ja paljon, tulisi alkaa miettiä mikä kotioloissa on vikana, kun lapsesta on tullut niin hermoheikko (sori tämä ilmaus, mutta en parempaakaan nyt väsyneenä keksi).[/QUOTE]
:O

Siis jos kotona ei osata valmistaa lasta laitostumaan, koti on viallinen? Ja lapsen iästä viis?
 
Minä olen sitä mieltä, että monesti se äidin tai isän oma asenne heijastuu lapseen myös, jos äidille on vaikeaa jättää lapsi hoitoon, niin kyllähän lapsi sen vaistoaa ja käyttäytyy sen mukaan ja tämä siis pätee muuallakin.
 
[QUOTE="vieras";26962344]Jos kotioloissa ei osata luoda lapselle perusturvallisuuden tunnetta ja itsevarmuutta niin kyllä, jokin on kotona vialla. Ja jos luit tarkemmin, niin puhuin puolesta vuodesta ja edelleen runsaasta itkemisestä, jos se on sun mielestä normaalia niin huhhuh![/QUOTE]
Sanoinko, että on mielestäni normaalia?

Minä en voi käsittää, että sinne päiväkotiin pitää (pienen) lapsen jäädä tyytyväisenä. Ehkä lapsi ei koe päiväkotia turvalliseksi paikaksi. Koti voi olla ihan hyvä paikka silti. Ja toisin päin: vaikka lapsi jäisi tyytyväisenä päiväkotiin, voi kotona asiat olla mitä huonoimmalla tolalla.
 
[QUOTE="aapee";26962294]Ja sinä tiedät tämän mistä? Tätähän minä juurikin kysyin. Tosiaan olin siinä ainakin sen 10 minuuttia äidin lähdön jälkeen ja lapsi huusi edelleenkin kurkku suorana, vaikka hoitaja piti sylissä ja yritti ties mitä...

Mietin vaan, että mikä on totuus. Eikö se itku lopukkaan heti, vaan niin vaan sanotaan vanhemmille?[/QUOTE]

Et tätä mulle osoittanut, mutta..

Mä jäin usein tuulikaappiin kuuntelemaan että loppuuks se huuto ja loppuihan se ihan minuutin sisään siitä kun laitoin leikkihuoneen oven kiinni. Lapsi oli 2v kun aloitti.
 
[QUOTE="Annika";26962024]Minusta toisaalta hyvä että lapsi itkee ja saa sillä tavalla syliä ja lohtua. Semmoinen joka kulkee pitkin pihaa ja hokee äitiä, tai joka vaan oottaa portin tai eteisen oven luona tai muuten vaan vetäytyy saa varmaan melko vähän huomiota ja jää ikävänsä kanssa yksin.[/QUOTE]

Ai saa kaikki itkevät syliä..... muka :( Ei riitä sylejä.
 
Sanoinko, että on mielestäni normaalia?

Minä en voi käsittää, että sinne päiväkotiin pitää (pienen) lapsen jäädä tyytyväisenä. Ehkä lapsi ei koe päiväkotia turvalliseksi paikaksi. Koti voi olla ihan hyvä paikka silti. Ja toisin päin: vaikka lapsi jäisi tyytyväisenä päiväkotiin, voi kotona asiat olla mitä huonoimmalla tolalla.

No eikö se ole kiva, että jää tyytyväisenä? Olisko mukavampi, että jäis joka päivä itkemään vuosikausiksi? Olet outo... Ja kyllä ne päiväkodin tädit osaa tutkailla lasta, jos asiat on oikeasti huonolla tolalla kotona. Eiköhän se tyytyväinen lapsi kerro jostain aivan muusta kuin siitä, että kotiasiat on päin peetä? :)
 

Yhteistyössä