joo joo ketään ei kiinnosta minun jutut enää mutta tässä tilannekatsaus jos jotakuta kiinnostaa

["onneton"]

En muista millon olen viimekisi kirjotellut tänne.Edelleen olen ikävöinyt mutta vähemmässä määrin välillä se itkukohtaus tulee väkisinkin.Yksin ollessa itken, jotenkin jos itken muiden nähden niiin kaikki ihmettelee miksi vielä itken.Ollaan nyt törmäilty toisiimme useamman kerran, tosin autossa ja joka kerta minua rupeaa tärisyttämään,en tiedä miksi.
Hetken olo on kurja mutta sitten taas menee ohi eikä tätä nyt joka päivä tapahdu,tänään en ole häntä nähnyt mutta itkenyt olen koska menin ja luin netistä ero tarinoita.
Yhteisiä muistoja olen pakannut pois silmistä ja jemmanut ne laatikkoon ja kaapin perälle sekin on nyt tehty ja ehkä auttoi hiukan vaikka itku siinäkin hommassa tuli.
Nytkin silmät valuu vettä kun kirjotan tätä.
Olen viettänyt aikaa sukulaislasten/sisarusten kanssa ja kavereiden kanssa tai niiden kahden joita nyt on...muutama tunti jossain välissä viikkoa auttaa vaikka ei tehtäisi mitään muuta kun istutaan ja jutellaan jotain jonnin joutavaa.
Viikonloput on edelleen vaikeita kun ei joka viikonloppu voi tupata toisten nurkkiin ja seuraan.
Olen nyt saanut varmistuksen ja työ alkaa entisessä työpaikassa kk päästä,onhan siihen aikaa mutta nyt on jotain mitä odottaa ja siellä on tuttu työyhteisö odottamassa.Työ kestää joulukuun loppuun asti ja sitten katsotaan mikä paikan kohtalo on.
Uutta asuinpaikkaa myös miettinyt....eri paikkoja mutta pois täsätä kaupungista.Jopa yhdet asuntopaperit hain naapurikunnasta mutta en ole niitä täyttänyt vielä.....Pois haluan täältä mutta pelkään etten saa ystäviä uudessa paikassa kun ovat pieniä paikkakuntia kaikki.

 

[rtee]

Hyvältä kuulostaa, että on ollu sukulaisista seuraa ja töitäkin saat. Kyllä se siitä pikkuhiljaa alkaa helpottaa.

 

[sisiii]

Tsemppiä sulle! Omasta erosta pian 3 vuotta ja voi jos olisin jo silloin tiennyt, että erosta todellakin selviää =) Pieni kuolema se oli, mutta nyt olen onnellinen yksin.

 

[tytsi-89]

Tsemppiä ja voimia. :hug: Hyvä, että alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Kyllä se aika vaan auttaa.

 

["onneton"]

Tsemppiä sulle! Omasta erosta pian 3 vuotta ja voi jos olisin jo silloin tiennyt, että erosta todellakin selviää =) Pieni kuolema se oli, mutta nyt olen onnellinen yksin.

tuliko sinulle tunne eron jälkeen että on vaikka väkisin saatava joku jonka kanssa olla? koska minulle tuli ja on vieläkin päällä sellainen tunne että joku on saatava mutta tietenkin tiedän ettei se ole ratkaisu enkä minä tee sen suhteen mitään,huomasin vain kun luin noita ero tarinoita niin monelle tullut sellainen vaihe,jotkut sitten ottaneet sen laastarisuhteen ja jotkut ei.Itse en tahdo laastaria.Mutta tuleeko se tunne kaikille?

 

[Data]

Aika parantaa :hug: Tunteet pitää kokea ja itkut itkeä jotta voi eheytyä. Se on raskasta mutta toivo paremmasta pitää pystyssä.

 

[Data]

[QUOTE="onneton";24566262]tuliko sinulle tunne eron jälkeen että on vaikka väkisin saatava joku jonka kanssa olla? koska minulle tuli ja on vieläkin päällä sellainen tunne että joku on saatava mutta tietenkin tiedän ettei se ole ratkaisu enkä minä tee sen suhteen mitään,huomasin vain kun luin noita ero tarinoita niin monelle tullut sellainen vaihe,jotkut sitten ottaneet sen laastarisuhteen ja jotkut ei.Itse en tahdo laastaria.Mutta tuleeko se tunne kaikille?[/QUOTE]

Ei tule, mutta en voi sanoa olevani normaali. Joitain pieni kevyt suhde auttaa, minulla auttaa analysointi ja logiikka. Erosta on vuosi ja katson olevani kunnossa enkä kaipaa paluuta entiseen. Nyt voin jo ajatella suhdettakin mihin keväällä en ollut valmis Erään ystäväni tuki oli ratkaisevaa jaloilleni pääsemisessä näin nopeasti.

 

["eee"]

erositko marsusta?

 

[sisiii]

[QUOTE="onneton";24566262]tuliko sinulle tunne eron jälkeen että on vaikka väkisin saatava joku jonka kanssa olla? koska minulle tuli ja on vieläkin päällä sellainen tunne että joku on saatava mutta tietenkin tiedän ettei se ole ratkaisu enkä minä tee sen suhteen mitään,huomasin vain kun luin noita ero tarinoita niin monelle tullut sellainen vaihe,jotkut sitten ottaneet sen laastarisuhteen ja jotkut ei.Itse en tahdo laastaria.Mutta tuleeko se tunne kaikille?[/QUOTE]

Jep tuli sellainen tunne ja mulla olikin laastarisuhde, mutta se oli kyllä virhe. Kohtelin häntä aika huonosti ja vuodatin koko entisen suhteeni hänelle. Samalla myös itkin exälle eroa joten jälkeenpäin ajateltuna laastarisuhde oli huono vaihtoehto.

 

["onneton"]

Välillä menee alamäkeä ja välillä ylämäkeä mutta ehkä se tästä ja nyt toivon että työ auttaa vaikka sielläkin ne muistoto varmaan tulee mieleen kun on entinen kotipaikka missä työpaikka sijaitsee.
Kevättä jo odotan vaikka ei olla vielä kunnolla syksyssäkään.
Onneksi minulla on käly joka potkii minua eteenpäin ja vaikka välillä tuntuu että miksi mollaa exää niin se kyllä auttaa,aukaisee myös minun silmät ja saan samalla itse kertoa millanen olo on.
Asuinpaikka on tosiaan vielä etsinnässä ja voi käydä niin että kun pääsen jonnekin asumaan huomaaan ettei se ole minun paikka mutta sitten ei auta kuin muuttaa niin monta kertaa että se paikka löytyy.Miettinyt paluuta myös entiselle paikkakunnalle jossa yhdessä asuttiin kun ex sieltä on muuttamassa pois ellei jo ole muuttanut mutta voi olla että siihen en kykene koska ex asuisi jossain välissä kuitenkin naapurikunnassa siellä minne meidän piti yhdessä muuttaa vaikka nyt asuu täällä uuden kanssa.
Mutta töihin kun pääsee niin aika kai menee nopeammin ja huomaan että kevätkin alkaa sitten jossain vaiheessa.