(Joo, mä sanoin lopettavani palstailun, odottelen ylläpidon poistavan nikkini, tämän mä ajattelin tänne kuitenkin purkaa, tiedä sitten mistä syystä..)
Sekavaa tekstiä tiedossa, sekavalla mielialalla kirjoitettuna..
Tämän viikon saldo:
-rikottu ulko-oven ikkuna
-autoon naarmutettu törkeyksiä
-ulko-oveen hakkaamista keskellä yötä
-viesti aamulla tiputettuna postiluukusta: next time it is u..
Tekijöistä ei ole kuin aavistus, mutta tokikaan todisteita ei ole. Poliislla ei ole resursseja seurailla tilannetta, puitää vaan ilmoitella mahd uusista tapahtumista, tai jos näemme kuka näitä hommia tekee.
Sanokaas mitä meidän pitäisi tehdä. Mies haluaa meidän muuttavan asap omaan maahansa. Mä en ole vielä ihan valmis. Mä en haluaisi antaa periksi.
Mä haluaisin taistella idiootteja vastaan ja voittaa heidät.
Eli pitäisikö mun muuttaa värini 10 astetta tummemmaksi, että mulla olisi oikeus olla muslimi. Pitäisikö mun ja perheeni vaihtaa uskontoa, että meidät hyväksytään? Pitäisikö meidän muuttaa 7 kerran 3 vuodessa että saataisiin olla seuraavat 3 vuotta rauhassa? Vai pitäisikö vaan hiljaa ottaa vastaan mitä annetaan?
Vaa'assa painaa lasten pidemmät halaukset aamuisin. 9- ja 7- vuotiaiden poikien puolustamisentarpeen tunne, kun mennään ulos. Kumpikin kävelee käsi mun kädessä, toinen käsi nyrkissä, ja vilkuilee hermostuneena ympärilleen. 6-vuotiaan painajaiset, 4-vuotiaan sylittelykausi ja 10-vuotiaan piiiitkät hiljaiset mietiskelyhetket omassa huoneessaan.
Mitään me ei olla tehty tätä ansaitaksemme, ihan hiljaista perhe-elämää oman lähipiirin kesken elellään, hissukseen. Naapurit pitävät meistä, yritetään olla ystävällisiä heille. Tässä on vain ja ainoastaan kyse islamfobiasta.
Mitä mä teen?
Sekavaa tekstiä tiedossa, sekavalla mielialalla kirjoitettuna..
Tämän viikon saldo:
-rikottu ulko-oven ikkuna
-autoon naarmutettu törkeyksiä
-ulko-oveen hakkaamista keskellä yötä
-viesti aamulla tiputettuna postiluukusta: next time it is u..
Tekijöistä ei ole kuin aavistus, mutta tokikaan todisteita ei ole. Poliislla ei ole resursseja seurailla tilannetta, puitää vaan ilmoitella mahd uusista tapahtumista, tai jos näemme kuka näitä hommia tekee.
Sanokaas mitä meidän pitäisi tehdä. Mies haluaa meidän muuttavan asap omaan maahansa. Mä en ole vielä ihan valmis. Mä en haluaisi antaa periksi.
Mä haluaisin taistella idiootteja vastaan ja voittaa heidät.
Eli pitäisikö mun muuttaa värini 10 astetta tummemmaksi, että mulla olisi oikeus olla muslimi. Pitäisikö mun ja perheeni vaihtaa uskontoa, että meidät hyväksytään? Pitäisikö meidän muuttaa 7 kerran 3 vuodessa että saataisiin olla seuraavat 3 vuotta rauhassa? Vai pitäisikö vaan hiljaa ottaa vastaan mitä annetaan?
Vaa'assa painaa lasten pidemmät halaukset aamuisin. 9- ja 7- vuotiaiden poikien puolustamisentarpeen tunne, kun mennään ulos. Kumpikin kävelee käsi mun kädessä, toinen käsi nyrkissä, ja vilkuilee hermostuneena ympärilleen. 6-vuotiaan painajaiset, 4-vuotiaan sylittelykausi ja 10-vuotiaan piiiitkät hiljaiset mietiskelyhetket omassa huoneessaan.
Mitään me ei olla tehty tätä ansaitaksemme, ihan hiljaista perhe-elämää oman lähipiirin kesken elellään, hissukseen. Naapurit pitävät meistä, yritetään olla ystävällisiä heille. Tässä on vain ja ainoastaan kyse islamfobiasta.
Mitä mä teen?