Jokaisen naisen pitäisi elää ainakin vuosi yksinhuoltajana.

Sillä tavalla vielä ettei ole työpaikkaa, useampia alle kouluikäisiä lapsia eikä mitään tukiverkkoja, ei mitään varallisuutta jne. Mies häipynyt nuoremman matkaan ja lapset sille evvvk.
Ihan oikeasti tekisi tosi hyvää teistä joka ikiselle.

 

Ai miten se tekisi hyvää? ihan samalla tavalla vois sit sanoa, että jokaisen pitäs kokea lapsen kuolema, sairastua syöpään jne.

 

Ethän ap vain ole katkera jostakin jollekin...

 

En kestäis, just nyt on hankalaa jaksaa 8h jonka mies on töissä. *menkat tulossa*

 

no mähän elän tota koko ajan

 

Miehelle vastaava tekis vielä parempaa

 

mut tekiskö se hyvää niille lapsille? ei tää herkkua ole,enkä ite menis kyllä suositteleen kellekään. mutta pärjäähän sitä enkä jaksa marista koko ajan.

 

Niin. Sirkka on peräti oikeassa, maailmassa on paljon asioita, joiden kokeminen tekisi hyvää kaikille, mutta missäs menee raja...

 

Ethän ap vain ole katkera jostakin jollekin...

Samaa veikkaan

 

Mä en kyllä ymmärrä miten mä voisin siitä millään tavalla hyötyä, enkä kyllä viitsi kokeillakaan tässä vaiheessa..

 

Miksi? Mitä korvaamatonta tuo meille kaikille opettaisi?

 

Se että osa teistä putoaisi aika nopsaan sieltä pilvilinnoista alas.

 

Niin. Sirkka on peräti oikeassa, maailmassa on paljon asioita, joiden kokeminen tekisi hyvää kaikille, mutta missäs menee raja...

Varmaan siinä oppis paljon, mut miksi toivoa toisille vaikeuksia?

 

mun mies lähtee vuodeksi ulkomaille töihin,ens vuonna. jään pienten lasten kanssa ja tiedän jo etukäteen ettei ole herkkua :/ sukulaiset ja tukiverkko kaukana, itse autottomanan joudun hoitamaan kaikki asiat, yhtään ainutta "vapaapäivää",hetkeäkään omaa rauhaa ei tule olemaan.
rahallisesti toki tulen pärjäämään hyvin, mutta se kaikki muu... :/

 

Yyhoo olen edelleen vaikka lopultani menin naimisiin....Miehen siis otin vasta 30vuotiaana, sitä ennen olin lapsineni yksin. Töitä kyllä tein....tukiverkkoja ei ollut koska pyörin ympäri maailmaa. Välillä kun muutimme toiseen maahan ei aina ollut edes asuntoa hankittuna, vaan se löytyi paikanpäältä.

 

Se että osa teistä putoaisi aika nopsaan sieltä pilvilinnoista alas.

Jos sellainen muka jalostaa ihmisiä, niin kuinka on mahdollista, että toivot toisille vaikeuksia?

 

Sillä tavalla vielä ettei ole työpaikkaa, useampia alle kouluikäisiä lapsia eikä mitään tukiverkkoja, ei mitään varallisuutta jne. Mies häipynyt nuoremman matkaan ja lapset sille evvvk.
Ihan oikeasti tekisi tosi hyvää teistä joka ikiselle.

Miksi ihmeessä?
Perustele nyt oikeasti, miksi se tekis hyvää.

Luulen, että päin vastoin. Kenenkään ei pitäis joutua kärsimään tollasta. Vähiten niiden lasten joista isä ei välittäis.

 

Siis eli: jos olet nainen, ja sulla sattuu olemaan mies, elät väistämättä pilvilinnoissa etkä tajua oikeasti elämästä mitään?

 

Niin. Sirkka on peräti oikeassa, maailmassa on paljon asioita, joiden kokeminen tekisi hyvää kaikille, mutta missäs menee raja...

Varmaan siinä oppis paljon, mut miksi toivoa toisille vaikeuksia?

No kun naapurilla on niitä aina ihan varmasti vähemmän kun mulla. Pakkohan niitä sille on toivoa, ei se muuten mistään mitään ymmärrä.

 

No ootpäs sä ap ihana!! Mä en toivois ikinä kellekkään yh.n elämää jos ei itse sitä halua.
Mä koin kyllä kantapään kautta mitä se arki voi olla,vaikka mies ottikin lapsia joka toinen v.loppu.Mutta mä jäin työttömäks jne..Muuta paskaa tuli siihen samaan syssyyn kun alko asumusero!

 

Tuntuu että tosi moni elää ihan jossain eri ulottuvuudessa kuin minä, aina on mummo hoitamassa lapsia, miestä kiinnostaa lastensa asiat ja palkka riittää kivasti siihen tähän ja tuohon.
Ja sit jos jollakin on asiat huonosti niin se on sen oma vika jne.

 

Mun mielestä KENENKÄÄN ei pitäis joutua elämään yksinhuoltajana yhtään. Aina siihen ei voi vaikuttaa, jos jää leskeksi, mutta muuten suurin osa eroista on kyllä ihan ihmisten omaa tyhmyyttä/sokeutta jo valintatilanteessa. Vähän vois katsoa, minkälaisten miesten kanssa niitä lapsia pukkaa.

 

Se että osa teistä putoaisi aika nopsaan sieltä pilvilinnoista alas.

Kyllä niitä pilvilinnoja voi olla yksinhuoltajillakin ja taas toisaalta elämässä monet muutkin asiat voivat olla opettavaisia, jopa kovin rankkoja, niin että pilvilinnat ovat voineet karista ihan ilman yh-aikaakin!

 

Tuntuu että tosi moni elää ihan jossain eri ulottuvuudessa kuin minä, aina on mummo hoitamassa lapsia, miestä kiinnostaa lastensa asiat ja palkka riittää kivasti siihen tähän ja tuohon.
Ja sit jos jollakin on asiat huonosti niin se on sen oma vika jne.

Eihän se ole oma vika, se on vain ja ainoastaan ikävää, että näin on. :hug:

 

Mä en halua edes laumaa kakaroita, miksi se pitäisi kokea? Mä olen perustanut talouteni hyväpalkkaiseen työpaikkaan ja varallisuuden kasvattamiseen itse (en miehen kustannuksella), mä en silti usko että palkattumuus (tai ansiosidoinnainen), nyt niin paljon toisi minulle tarpeellista elämänkokemusta.

Se, että en ymmärrä vapaaehtoisesti koulunsa käymättä jättäviä, kotona olevia ja sen taikia tuilla eläviä , ei saisi minua senkään jälkeen ymmärtämään. Rahatta on paska elää... Huom siis vapaaehtoisesti...