Jokailtainen näytelmämme:

[Epätoivoisen Väsynyt]

Ilta saapuu meidänkin tavallisen avioparin olohuoneeseen, jossa istumme mieheni kanssa katsomassa telkkaa. Lapset nukkuvat, arki-ilta ja normaali työviikko kulkemassa latuaan.
Mies aloittaa haukottelun; jopas väsyttää, pitääkin alkaa kömpimään pikkuhiljaa nukkumaan... Vastaan hänelle, että mä katson vielä tän loppuun, mee sä vaan jo nukkumaan. Yritän vähän pehmentää, että ""kun sulla on se kokouskin huomenna että olet levännyt kunnolla"".
Mies huokaisee, että nojoo, hänkin kattoo nyt tän vielä loppuun. Mutta kritisoi tietty että kuinka tällaistakin soopaa telkasta näytetään, - ja haukottelee ja huokailee kuinka jo väsyttää. ""No mee sä vaan nukkumaan, mä katon vielä tämän ja tämän kun tästä oli töissäkin puhetta"". (Miksi ihmeessä selittelen jotain ohjelman katsomsta??)

Mies valittaa, ettei voi nukkua kun telkkarin ääni kuuluu makkariin. No, mä laitan sen tosi hiljaiselle, ja voithan sä laittaa makkarin oven kiinni, niin ei ääni häiritse. ""Hei kamoon, ei sitä ovea voi pitää kiinni, siellähän huoneessa loppuu happi kokonaan, sehän on tutkittu juttu, että makuuhuonessa pitää olla raitis ilma"".
Okei, mä laitan tän telkkarin äänettömälle, siinähän teksityskin, niin ei äänet häiritse sua. Mua ei nukuta vielä ollenkaan, mä taidan vielä valimistella huomiset vaatteet töihin ja lapsille kouluun. Mies alkaa muka-huolestuneesti selittää ""että kyllä sä kuule et lepää tarpeeksi, sä valvot ihan liikaa, kyllä sunkin pitää nukkua tarpeeksi"".

Ja niiin edelleen ja niin edelleen ja niin edelleen.
En muuten mene sinne makkariin vielä, enkä ihan heti, en varmasti, mä valvon ja touhuan täällä, tuijotan telkasta kaiken mitä sieltä vaan vielä myöhäisillalla näytetään. En mene sinne. Mies aloittaa välittömästi sen varsinaisen asian: vonkaamisen, yrittämisen, ja kun en jaksa enkä pysty enkä halua, niin huokailu, mökötys ja kiukkuinen kyljenkääntely alkaa.
Mieluimmin hiippailen hiljaa yön aikavarkaana kodissamme, yritän olla mahdollisimman hiljaa, en sytyttele valoja, en kolistele kaappien ovia, että se nukahtaisi.
Sitten hiivin nukkumaan, hiljaa omalle puolelleni ja saan nukahtaa.
Mitenkähän viikonlopusta selviää? Mitenkähän loppuvuodesta, loppuelämästä?

Tiedän että meillä on ongelmia, ja tiedän senkin että mulla on ongelmia. En tarvitse mitään johan-olet-kamala-pihtari-eukko-vastauksia. Tää on vaan tätä, olen ihan loppu.

 

[Yksi]

Menkää hakemaan itsellenne apua, ei se väistelemällä selviä. Tai puhukaa rehellisesti, puhukaa ja puhukaa. Sano, miltä tuntuu! Ei tartte vetäytyä telkan tai lasten vaatteiden pariin. Sano, ettet tuu nukkuun, kun ei haluta seksi. Ja miksi ei haluta, itse vain voitte tietää, mitkä on syyt ja teistä löytyy avaimet muutokseen, jos haluatte. Itsekin jo kerroit, että et jaksa. Jos on niin umpikujassa, niin mikä voi enää mennä huonommaksi, jos hakee apua? Eihän siinä ole menettetävänä kuin kahleet!
Ja jos mies ei halua selvittää asioita, niin voi mennä yksinkin perheneuvontaan ja alkaa miettiä, mikä sitten loppujen lopuksi mättää.

 

[niin muuten]

mikset halua tai jaksa seksiä miehesi kanssa?? onko niin että rakkaus väliltänne on kadonnut? seksihän piristää! ja sen pitäisi olla suhteessa piriste eikä rasite!! oletteko puhuneet miehesi kanssa asioista suoraan niiden oikeilla nimillä? oletteko muuten kuinka kauaa olleet yhdessä ja miten usein teillä on sitä seksiä??

 

[Mimmu]

Voi miten tutulta kuulostaa, mutta ikävä kyllä en voi ratkaista pulmaasi.
Ja ihan vain syystä että......... ymmärrät?

 

[halloo]

Sinä OLET kamala-pihtari-eukko. Niin se vaan on, toivottavasti ukkosi tajuaa lähteä lätkimään ja alkaaa elämään. Nuo puhukaa- ohjeet ovat hanurista, johan tuosta ap:n sepustelusta näkee, että puhumiset on jo puhuttu. Eväät vaan ei riitä parempaan. Ap voisi hommata eunukin puolisokseen, jos nyt viereensä jotakuta välttämättä haluaa.

 

[Pattitilanne]

Olin itse samanlaisessa tilanteessa aikoinani. Ja että se muuten kävi hermoille. Siis se sellainen väijyminen ja väsyttäminen mitä vonkaava mies harrasti. Juuri niinkuin teilläkin. Ihme jankkaamista ja jopa oli ihan tieteellisesti todistettu että makkarissa pitää olla raitis ilma->ei voi laittaa ovea kiinni kun menee aikaisemmin nukkumaan->toinen joka jää valvomaan pitää istua hiljaa ja pimeässä->pakko mennä nukkumaan itsekin->alkaa kuunnella sitä vänkäämistä->ei ainakaan huvita pätkääkään...
Mulle tuli siitä jankuttamisesta ja kiertelystä sellainen olo etten ainakaan tule sinne peittojen alle väijyttäväksi, jos toinen kerran ei osaa suoraan sanoa että nyt akka sänkyyn ja paita hampaisiin. Noin liiotellusti. Mua ärsytti se huokailu ja mentäis jo nukkumaan ja en mä halua mennä yksin nukkumaan jankuttaminen. ""Parempi kerta rytinä kuin ainainen kitinä"" oli meidän avoliitossa mun mottona ja lähdin muihin maisemiin.

 

[H-Moilanen]

Ap:
""... kun en jaksa enkä pysty enkä halua.""

et jaksa et pysty et halua....
Mitä miehesi pitäisi tehdä? Luopua seksistä, jota hän kanssasi haluaa?

MIKSI olet yhdessä miehesi kanssa. Vapauta hänet. Tai käske mennä luvan kanssa vieraisiin.

 

[Tuttua..]

""tuijotan telkasta kaiken mitä sieltä vaan vielä myöhäisillalla näytetään""

Minulla on aivan samanlainen muija...

Tällä hetkellä minusta tuntuu, että Elämä on ihan jossain muualla.
Sen tulee miehesikin vielä huomamaan.

 

[ihmejankkaaja]

"" sellainen väijyminen ja väsyttäminen mitä vonkaava mies harrasti. Juuri niinkuin teilläkin. Ihme jankkaamista""

Vonkaava mies ----- läheisyyden puutteesta kärsivä nainen.

 

[naksu]

Vinkki sun miehelle: Siinä telkkarin ääressäkin voi harrastaa seksiä.
Mua kans ihmetyttää että ei halua eikä jaksa... Se on eri asia jos ei jonkun fyysisen vaivan tms. takia PYSTY, mutta ettei halua. Ilmeisesti ikinä. Herää tosiaan kysymys että miksi olet parisuhteessa. Vai oletteko 98-vuotiaita?

 

[Xy]

Etkä sinä ap tajua, että miehesi riutuu läheisyyden puutteessa. Meilläkin meinasi käydä sama juttu, ennekuin puhalsin pelin poikki. Kerroin vaimolleni selvät sanat, että en pärjää, enkä halua elää ilman läheisyyttä. Jos kaikki läheisyys on vain seksin aikana, niin homma kusee. Selitin vaimolleni, että en halua jatkuvasti seksiä, vaan läheisyyttä. Jos kaluni sattuu seisomaan, mitä se usein tekee, niin se ei tarkoita, että aina pitäisi naida. Kyllä se siitä laskee, jos on kerran noussutkin.

Tästä keskustelusta lopputuloksena on ollut se, että vaimon ei tarvitse pelätä, että mies vonkaa jatkuvasti, vaan hän voi hyvillä mielin tulla samaan aikaan nukkumaan. Vastaavasti mukava läheisyys ja yhteenkuuluvuudentunne lisäsivät vaimon seksihaluja, joten molemmat ovat tyytyväisiä.

 

[Tuttua]

"" Siinä telkkarin ääressäkin voi harrastaa seksiä.""

Jep. Yritin kerran lähestyä.
Kommentti oli : ""Hei mä en nää sun läpi telkkaria""

En ole toista kertaa yrittänyt

 

[Asiaa]

Vittu, tämä Ap kirjoittaa ihan asiaa.
Mulla on vaimo jonka mielestä pitäis kiehnätä lähekkäin iltaisin vaikka mua ei huvita. Mieluummin istun jätkien kanssa lähibaarissa.
Ihan samalla tavalla AP:llä pitää olla oikeus maata telkkarin ääressä niin pitkään kun huvittaa.

 

[Ap]

Minusta tuntuu tismalleen siltä, että joka ilta - tai ei tietenkään ihan joka ilta- mies odottaa seksiä ja että minun pitäisi sitä sitten lähteä antamaan. Ja tilanne ahdistaa ja mies huokailee ja minä ahdistun lisää. Janiinedelleen.

Sellainen spontaani seksi on jäänyt jonnekin kahden peräkkäin saadun (huom. ei tehtyjen, vaan saatujen) lapsen jälkeen. Meillä ollaan jossakin ihme asemasota-vaiheessa, eikä XY:n kaltaista suorapuheisuutta löydy, ei minun puritaanisella (olikohan oikea sana?) tai estyneellä luonteellaani.
Miehenikin on aika konservatiivisen asenneilmaston kasvatti, ja tässäpä sitten poteroissamme kärvistelemme. Kumpikin.

Minä vetäydyn siihen, että olen hyvä perheenäiti ja mies on ahkera ja hyvä mies itse, ja hyvään liittoon kuuluu niin-ja-niin-usein seksiä ja sitä meiltä puuttuu.
Ihan kokonaan ilman ei olla, sillä muutaman viinilasillisen jälkeen tai muuten rentoutuneena kivasta yhteisolosta , kun ei ole stressiä aamuheräämisistä tai lasten touhuista, saan siitä itsekin tyydytystä. Emme ole 98-vuotiaita enkä (muistaakseni) ole ihan lahna.

Tälläkin palstalla on monta eri keskustelua samasta asiasta; esim. tuo Dr Phil-ketju ja tämän päivän Naisen Kanssa-juttu ja monta muuta. Luen niitä kaikkia ja yritän saada jonkinlaisen käsityksen itsestäni ja omasta tilanteestani. Kaikista kommenteista on apua, ehkä jopa niistä kärjistetyistäkin. (Vaikea kyllä kuvitella, että ""akka sänkyyn siitä ja paita hampaisiin-käskyllä monikaan nainen lämpenisi).

 

[H-Moilanen]

Ok...tämä sun jatkoviestisi selvitti asiaa aika paljon enemmän. Ehkä en olisi vastannut ihan niin kärjekkäästi alkuunsa jos olisin tämän lukenut.
Hyvä puoli sulla on tässä että osaat olla aika analyyttinen itsesikin kohdalla.
Tsemppiä...

Mutta ihan oikeasti vielä...Olen 44-v mies ja muna nyt vaan seisoo aina kun vaimo tulee viereen. Eikä se sitä tarkoita että välttämättä pitäis saada. Tuntuu vaan hyvältä.
Halu minulle tulee vaimon halusta.

 

[Huh]

Huh

 

[Jooseppi]

Se nyt mennee vaan niin että nainen käyttää hyväkseen joka hetken komentaa miestä! Siinä ei paina seksi tai halu...

 

[elli]

miksi minulle tuli tuollainen tilanne ex-suhteessa?

1. Mies ei pessy itseään. Muutaman vuoden jaksoin pyytää, ostella dödöä, vihjaista. Sitten sanoin jo suoraankin. Tilanne paheni vain. Mies haisi todella pahalta hieltä välillä. Yökötti mennä sen lähelle. Olisin halunnut katsoa sitä telkkaa kainalossa, mutta paha haju karkoitti minut ensin sohvan toiseen päähän ja sitten henkisesti hyvin kauas miehestä. En kestänyt enää hänen läheisyyttään. Ongelma hiipi makuukamarin puolelle.
2. Mies oli todella ihana sängyssä KUN halusi ihan olla. Valitettavasti liian usein lopetti rakastelun omaan orkkuun, ja mä jäin saamatta. Ok, voihan se itse tehtailla, ja tehtailinkin. Olo silti turhautui. Lakkasi huvittamasta antaa seksiä miehelle joka saa aina, ja mä jään aina ilman tai sain tehdä itse.

Kenen vika???? Missä syy?

 

[Donna cara]

Uskon että moni suomalainen nainen on hakotiellä. Ollaaan niin pirusti hyviä työntekijöitä ja päivätyön jälkeen hyviä äitejä ettei aikaa jää enää miehelle. Ei vaan muisteta sitä että onnellinen lapsuus on yhtä kuin onnellinen parisuhde!
Jos vanhemmat kunnioittavat ja rakastavat toisiaan, välittyy se lapsillekin ja lapset ovat onnellisia. Mitä saat jos yrität pilkkoa itsesi äitirooliin? Eikö sulla ole naisena muita päämäriä kuin äityys? Mitä sinulla oli ennen lapsia? Miehesi on osa sinua, kohtele häntä yhtä hyvin kuin lapsiasi. Jos et kykene siihen, anna edes seksiä. Väitän ettei mikään muu ole yhtä nöyryyttävää miehelle kuin se ettei vaimo anna. Että miehen pitää vongata ja anoa ja silti ei saa. Onko niin kamalaa levittää jalat ja antaa miehelle nautinto? Muutaman kerran jälkeen ehkä miehesikin lämpenee muille asioille. Kun seksistä tehdään valtataistelu, alkaa parisuhteen loppu häämöttää.

Olen NAINEN. Rakasta itseäsi. Siten saat myös itse nautintoa. Jos miehesi ei sytytä, anna fantasioiden tulla mielikuviisi. Mutta älä pihtaa. Se ei johda minnekään. Tai no johtaa, mutta ei ainakaan parempaan.

Kaikilla on parisuhteessa kausia jolloin toisen naama ärsyttäää mutta sehän on luonnollista. Pitkiä kausia ilman seksiä ei ole enää kovin luonnollista. Seksi sitoo parisuhteen ja se on kaunista. Minusta et ole sinut naiseutesi ja itsesi kanssa. Voin toki olla väärässäkin.

 

[Entiedäajatusvaan]

Jotenkin minusta alkaa tuntua siltä että miehet ovatkin enemmän tunneihmisiä kuin naiset.
Ap pystyy perustelemaan kaiken kliinisen loogisesti ja selkeästi. Hänen miehensä (ja muut kaltaisensa) kärvistelee sanattomana ja hölmönä koska ei kykene analysoimaan tilannetta vastaavalla tavalla.
Miehen osaksi jää olla se paskamainen Vitun vonkaaja.

 

[Sirkku]

""Onko niin kamalaa levittää jalat ja antaa miehelle nautinto?""

Hyvä kysymys. Itse asiassa on.

Tämän tietävät vain ne naiset, jotka ovat joutuneet tähän tilanteeseen. Ne, jotka eivät elä tällaisessa tilanteessa ja tunnetilassa, eivät osaa antaa neuvoja, joten ei kannata.

Levittää jalat ja antaa toiselle nautinto. Jospa se olisikin niin yksinkertaista. Mutta se ei ole.

Miehelle ei riitä se, että ""minä tässä nyt vaan levitän jalat ja annan sinulle nautinnon, ole hyvä."" Mies haluaa, että nainen myös paneutuu itse asiaan, kiihtyy ja nauttii. Aivan luonnollistahan se onkin, että sellaista toivotaan.

Mutta kun nainen tietää itsensä ja sen, että ei tule kiihtymään, ei nauttimaan, ei kerta kaikkiaan millään. Jokin lukko on päällä ja pysyy. Sitä lukkoa ei edes halua ryhtyä avaamaan, kun se ei kiinnosta. Silti pitäisi ruveta hommiin ja vielä osoittaa nauttivansa siitä. Eli on teeskenneltävä, edes sen verran, että mieskin pystyy. Se on kamalaa. Se on vastenmielistä.

Mies ei ole vastenmielinen eikä elämä hänen kanssaan sinänsä ole vastenmielistä. Mutta seksi ei kiinnosta.

Olen itse ollut tuollaisessa tilanteessa. Kaksikin kertaa, eri miehen kanssa. Ensimmäisellä kerralla kyse oli rakkauden täydellisestä loppumisesta, toisella kerralla ei. Elämä vain vei siihen suuntaan. Ja mitä enemmän mies vihjaili ja väijyi, sitä vastenmielisemmältä tuntui.

Minäkin haaveilin spontaanimmasta seksistä. Että mies edes joskus olisi vain todellakin ottanut sen oman nautintonsa olematta niin saamarin riippuvainen siitä, olinko minä jutussa täysillä mukana vai en. Miksi se hänelle piti olla niin hemmetin tärkeätä, että minunkin on oltava kiihkoissani ja innoissani, kun kerran en ollut!

Tässä asiassa tuli vastaan aika. Elämäntilanne muuttui. Ja kai me itsekin jotenkin muutuimme. Nykyään olemme taas kuin silloin nuorempina, ja olemme muutenkin pystyneet puhumaan näistä asioista vapautuneemmin. Molemmat olemme olleet aina kamalan estyneitä puhumaan seksistä keskenämme, nyt se sentään jo jotenkin sujuu.

Tätä samaa toivon muillekin siinä tilanteessa oleville. Jos rakkautta riittää, asiat ovat vielä hyvin.

Mutta tosiaan tuo, että sitä noin vain voisi levittää kinttunsa ja olla kuin ei olisikaan, se ei onnistu.

 

[Sevonkaaja]

Sirkku:

Uskon tuon ja miehenä tiedän että Ei Vaan Kiinnosta olla naisen kanssa joka ei ole halukas.

Lukkoon menen ja haluaminen ja yritys loppuu.

 

[Xy]

Ovatko toiset naiset todella niin yksinkertaisia, etteivät tajua, että miehet tarvitsevat läheisyyttä. Jos ainut läheisyyden osoitus naisella on seksin harrastamin 2krt kuussa, niin varmasti mies vonkaa seksiä. Jos miehelle osoitetaan läheisyyttä päivittäin, niin hänen ei tarvitse vongata seksiä läheisyyttä saadakseen. Olisi jo aika ymmärtää, että parisuhde vaatii toimiakseen läheisyyttä, muuten kumpiaan ei halua seksiä. Tietysti jos nainen ei halua läheisyyttä miehensä kanssa, niin ei hän myöskään silloin rakasta miestään. Silloin sen voi sanoa suoraankin, jotta mies voi hakea läheisyyttä muualta. Nainen ei voi olla miestään kohtaa paljoa julmempi, kuin jos hän torjuu mieheltään läheisyyden.

 

[hauskoo ei oo...]

jepjep...puhut asiaa ja mottosi on ok...

 

[male]

Sirkulle: Miksi ihmeessä naiset ( tai miehet) sitten roikkuvat suhteessa, joka ei sytytä? Sehän on molemminpuolista kidutusta jossa molemmat haaskaavat elämäänsä.