jenni pääskysaari sanoo ettei lapsi sosiaallistu kotihoidoss

\

Entäpä tällainen tilanne kun olen kotona pojan kanssa ja meillä ei ole mitään tekemistä.
Ei tuttuja, ei missä käydä, ei pihapiirissä muita lapsia.
Aina vaan kotona. Pihalla käydään 1-2 tuntia päivässä notkumassa jos sää sallii.
Sisällä vain kyyhötetään ja katsellaan lähes koko päivä Teletappeja ym.

Lapsi on sosiaalinen ja on todella onnellinen jos joskus harvoin näkee muita ihmisiä.

Olen miettinyt että olisiko tässä tilanteessa kuitenkin parempi laittaa päiväkotiin?

Pelkään lapsen masentuvan tässä.

Neuvolassa täti sanoi kun puhuin näistä asioista että ei ole pätkääkään masentunut lapsi, kovin eläväinen on.

No jos on yli 3v niin voisi jo laittaa hoitoonkin saamaan kavereita.
Jos alle, niin ei suurta hätää.

 

\

Lapsi ei vaikuta olevan masentunut tai yksinäinen? Jos sulla tilanne ahdistaa, niin aloita joku yhteinen harrastus. Muskari tai uinti tai meette leikkipuistoon. Entäs onko teidän paikkakunnalla MLL-toimintaa, perhekerhoja, lasten kerhoja? Varmasti löytyy joku äiti-lapsiryhmä. Mun mielestä ei kannata tuon takia laittaa lasta päiväkotiin. Piristyt itsekin, kun lähette liikkeelle kotoa ja keksitte touhuamista. :hug:

Pitkästyneeltä välillä vaikuttaa.

Meillä on nyt sellainen ongelma, tai minulla on ongelma että olen itse hieman syrjäytynyt, hyvin arka ja pelokas. En voi lähteä kerhoihin enkä harrastuksiin.

Soitin kunnan päivähoitotoimistoon että voisiko lapsi käydä päiväkodissa 1-2 krt. viikossa, edes puoli päivää.
Ei suostuttu tähän.

[/quote]

Tuo on vähän hankalaa jos itse olet arka lähtemään liikkeelle.. hmm.. olisko sulla ketään kaveria jonka kanssa lähteä aluksi jonnekin käymään ja jos ei, niin ehkä näin netin kautta löytyisi?

 

\

Lapsi ei vaikuta olevan masentunut tai yksinäinen? Jos sulla tilanne ahdistaa, niin aloita joku yhteinen harrastus. Muskari tai uinti tai meette leikkipuistoon. Entäs onko teidän paikkakunnalla MLL-toimintaa, perhekerhoja, lasten kerhoja? Varmasti löytyy joku äiti-lapsiryhmä. Mun mielestä ei kannata tuon takia laittaa lasta päiväkotiin. Piristyt itsekin, kun lähette liikkeelle kotoa ja keksitte touhuamista. :hug:

Pitkästyneeltä välillä vaikuttaa.

Meillä on nyt sellainen ongelma, tai minulla on ongelma että olen itse hieman syrjäytynyt, hyvin arka ja pelokas. En voi lähteä kerhoihin enkä harrastuksiin.

Soitin kunnan päivähoitotoimistoon että voisiko lapsi käydä päiväkodissa 1-2 krt. viikossa, edes puoli päivää.
Ei suostuttu tähän.

[/quote]
Lähde semmoisiin harrastuksiin, jossa ei tarvi olla esillä, ryhmässä tai mitenkään porukassa aluksi. Joku omatoiminen juttu. Vaikka kauppakeskuksen leikkipaikkaan aluksi. Otat lehden ja lueskelet rauhassa, turvassa se takana. Pian saatat huomata, että olet samanlainen kuin muutkin äidit. =) Kulje siellä missä on muitakin, istahda kahville lapsen kanssa, jätskille joskus. Katsele ihmisiä. Lapsi löytää helposti seuraa muista lapsista leikin lomassa. Jos sinäkin uskaltaisit vaihtaa sanan muiden kanssa. =) Totuttele pikku hiljaa. Ei kiireellä.

 

\
Pitkästyneeltä välillä vaikuttaa.

Meillä on nyt sellainen ongelma, tai minulla on ongelma että olen itse hieman syrjäytynyt, hyvin arka ja pelokas. En voi lähteä kerhoihin enkä harrastuksiin.

Soitin kunnan päivähoitotoimistoon että voisiko lapsi käydä päiväkodissa 1-2 krt. viikossa, edes puoli päivää.
Ei suostuttu tähän.

[/quote]

Voi sentään. Tiedän tunteen, itsekin olen samaa lajia, ei olis tullu mieleenkään mennä mihinkään mammakerhoihin kotona ollessa.
Onnex mun lapsi pääsi osa-aikaseen hoitoon jo 1-vuotiaana, se on ollu tosi hyvä juttu!!
Koita painostaa että sun on saatava lapsi osa-aikaseen hoitoon!!
Toivotaan että se nyt kuitenkin järjestys! :attn: :wave: :hug:

 

No juu, samoilla kannoilla mitä monet muutkin tässä; eli lapsen sosiaalistumiseen vaikuttaa se millaista kotihoito on. Eli ei tuolla todellakaan tarkoiteta ainaista neljän seinän sisällä istumista. =)

Tietty tilanteet on kovin erilaisia. Joskus äiti on väsynyt tai jopa masentunut eikä ympäristö tarjoa leikkipaikkoja/kerhoja/kavereita. Tuolloin virikkeiden tarjoamiseen tarvitaan enemmmän viitseliäisyyttä ja mielikuvitustakin. Yhdeksi vaihtoehdoksi nousee tällöin myös päivähoito.

Viimeaikoina olen miettinyt näitä enemmänkin. Meidän esikoinen aloittaa osapäivähoidossa tammikuun lopulla, ikää hänellä on tuolloin 1v10kk. Hoidon aloitus pohjaa kuntoutuksellisiin tarpeisiin ja tuntuu nyt oikealta ratkaisulta. Kun sitä meille ehdotettiin pojun täyttäessä 1v, tuntui koko ajatus käsittämättömältä! Olinhan jo etukäteen iloinnut mahdollisuudesta vauvan myötä pitää esikoinenkin pidempään kotona. Kuitenkin kuukausien kuluessa ja lasta seuratessa on näkemykseni muokkaantunut niin että nyt jo innolla odotan tuota uutta elämänmuutostamme.

 

Riippuu lapsesta, hoitopaikasta ja kotioloista. Minun tuntemistani kotihoidossa olevista lapsista monet ovat sosiaalisempia kuin päiväkodissa ym. olevat lapset. Meidän kotihoidossa olevat lapset ovat todella sosiaalisia.

 

mä oon sitä mieltä että kyllä ne lapset kerkee. Se on niin tyhmää kun kaikki taidot pitäis osata jo ennen eskaria,vaikka ennen ne opittiin vasta koulussa. Meillä käy kerhossa kaksi kertaa viikossa ja on ihan riitävä meidän 4v. On rauhallinen ja vähän ujohko tyttö mutta reippaasti aina kerhoon menee.
Osaa silti jo hienosti laskea,kirjoitta yms. kotona oppinut.

Mutta mikä kiire niitä lapsia on kouluttaa. Antaisi rauhassa nauttia lapsuuden kiireettömyydestä ja oppivelvolvottomuudesta

 

\

mä oon sitä mieltä että kyllä ne lapset kerkee. Se on niin tyhmää kun kaikki taidot pitäis osata jo ennen eskaria,vaikka ennen ne opittiin vasta koulussa. Meillä käy kerhossa kaksi kertaa viikossa ja on ihan riitävä meidän 4v. On rauhallinen ja vähän ujohko tyttö mutta reippaasti aina kerhoon menee.
Osaa silti jo hienosti laskea,kirjoitta yms. kotona oppinut.

Mutta mikä kiire niitä lapsia on kouluttaa. Antaisi rauhassa nauttia lapsuuden kiireettömyydestä ja oppivelvolvottomuudesta

hoitopaikkaan ei tosiaankaan mennä sen takia, että pitää osata kaikki taidot. :headwall: meiän 4,5v on päiväkodissa eikä lue, kirjoita eikä osaa muitakaan koulujuttuja, ei edes kirjoita kunnolla nimeään. lapsi saa olla lapsi vaikka hoidossa onki.

 

Minun esikoiseni on kai sellainen todella sosiaalinen lapsi. Keskimmäinen on kaikkea muuta, ja se tuottaa jo ongelmia. Molemmat hoidettu kotona ja samoin metodein. Kenen on syy? Lähinnä siihen, että keskimmäinen menee ihan lukkoon ikäistensä seurassa, ei hetkiin puhu ei pukahda. Syy EI ole minun, osatekijä VOI olla kotihoito, mutta mitä sitten? Pitäisikö minun sysätä keskimmäinen nyt kiireen vilkkaa sosiaalistumaan esin. pk-hoitoon? Olen sitä mieltä, että tuppisuukin saa olla. Miksi muut ei sitten voisi muuttua vähemmän sosiaalisiksi, miksi pitää yleensäkään tasapäistää?

 

Jos perheessä on vain yksi lapsi ja lapsella ei ole seurana muita kun omat vanhemmat ja muita aikuisia, lapsi ei ehkä opi sitä ns. oikeanlaista sosiaalisuutta. Eli ottamaan myös toiset huomioon, jakamaan leluja ja kommunikoimaan toisten lasten kanssa. Kun taas lapset joilla on sisaruksia, ovat jo valmiiksi "sosiaalisemmassa" asemassa, koska joutuvat kotona jakamaan huomion sekä tavaroita jne.
Ainakin minä olen huomannut tämän seikan muutaman lapsen kohdalla..

 

HYVÄ JENNI :flower:

 

Tämä on aihe,josta on turha tapella.Mielipiteitä on yhtä monta kuin meitäkin.Jokaisen on oikeus ajatella omalla tavalla. Muistakaa että lapset ovat yksilöitä siinä missä aikuisetkin.Ei voida tasapäistää tai sanoa totuutena mikä on paras tai oikea vaihtoehto lapselle.Tilanteet ja elämät ovat erinlaisia ihmisillä.Annetaan kaikien kukkien kukkia

 

mä oon sitä mieltä että yksi sopii toiselle ja toinen toiselle.
Itse en ole ollut päiväkodissa hoidossa ja silti oon ihan sosiaalinen ja puhelias ihminen.
Mun lapsista päiväkodissa on ollut esikoinen mutta vain sen vuoksi että se on kuntoutuksellista hoitoa josta on ollut apua.
Tyttö täyttää 5v helmikuussa eikä ole ollut päiväkodissa.
Hän on puhelias, mielikuvitukseltaan rikas ja osaa leikkiä muiden kanssa.

Monesti vaan oon aatellut että aikuiset kuvittelevat ajattelevansa lapsen parasta laittaessaan heidät päiväkotiin mutta olen aika varma että jos lapsi saisi valita olisi hän äidin/isän kanssa kotona.

 

\

Meillä on nyt sellainen ongelma, tai minulla on ongelma että olen itse hieman syrjäytynyt, hyvin arka ja pelokas. En voi lähteä kerhoihin enkä harrastuksiin.

Itselläni oli aivan sama tilanne kun lapseni alkoi tulla siihen ikään että olisi hyvä päästä leikkimään muiden lasten kanssa. Olen huono ystävystymään ja muutenkin olen juuri tuollainen kuin sinäkin kirjoitit. Mutta siinä kohtaa kun oli kysymys lapseni hyvin voinnista ja kehityksestä jouduin laittamaan itseni likoon ja lähtemään lapseni kanssa perhekahvilaan ja kerhoihin. Se tuntuu niin tyhmältä että aikuiselle ihmiselle voi olla sellainen niin vaikeaa mutta alussa inhosin sitä yli kaiken ja ainoastaan lapseni vuoksi "uhrauduin" menemään. Nyt kun on toinen vuosi menossa niin kuulun jo porukkaan ja vaikka en varsinaisesti ole hyviä ystäviä saanutkaan on kuitenkin aina kiva mennä ja nyt saa jo suunsakin auki ja ainakin jutella muiden kanssa. Niin ja lapsi tykkää todella kovin ja on sosiaalinen, sehän on se tärkein asia.

 

itse koen, että kotihoidossa lapsi saa stressittömän lapsuuden. Kerhot ja muut harrastukset varmasti antavat näitä sosiaalisia taitoja ihan tarpeeksi. Eikä myöskään tarvitse viedä puolikuntoisena lasta hoitoon, mitä tapahtuu todella paljon.

 

siitä, että se ns. sosiaalisuus on sitä, että kun se kilpailu siitä huomion saamisesta jo lastentarhoissa on niin kovaa, että tarvii keksiä jos jonkinlaisia kikkoja herättääkseen tätien huomion.

Ja vanha tosiasiahan on, että joukossa tyhmyys tiivistyy, eli jos on muutama päällepäsmärilapsi joukossa, niin pärjätäkseen on sitten liityttävä samaan joukkoon.

Kyllähän sillä lapsella on aikaa koko ikänsä sosialisoitua, eikä se välttämättä aina ole edes hyvä asia. Antakaamme heidän olla yksilöitä!

Että se siitä SOSIAALISOITUMISESTA

 

Tuttavapiiristä (mm. miehen sisko) löytyy myös sellaisia äitejä,jotka kyhjöttävät neljän seinän sisällä.Ei kerhoja,eikä säännöllistä ulkoilua jne.
Lapsilla on ollut vaikeaa eskarin aloituksessa ja kaverin saaminen on ollut vaikeaa.Lapset ovat ujoja,arkoja ja haluaisivat nyhjätä vain kotona.

Riippuu pitkälti äidin aktiivisuudesta saako lapsi tarpeeksi virikkeitä kotihoidossa.Omat lapseni (aloittivat hoidossa 3- ja 4v,pieni ryhmis) ja tykkäsivät tosi paljon.Oppivat siellä omatoimisiksi ja paljon uusia asioita.Hoitopaikka voi olla ihan kiva juttu

 

\

Ja on aivan oikeassa.

Jos on vain kotona, eikä ole sisaruksia, ei leikkikavereita, eikä käy kerhoissa tai muissa.

Näin on elikkäs peesi :wave:

 

Tuttavapiiristä (mm. miehen sisko) löytyy myös sellaisia äitejä,jotka kyhjöttävät neljän seinän sisällä.Ei kerhoja,eikä säännöllistä ulkoilua jne.
Lapsilla on ollut vaikeaa eskarin aloituksessa ja kaverin saaminen on ollut vaikeaa.Lapset ovat ujoja,arkoja ja haluaisivat nyhjätä vain kotona.

Riippuu pitkälti äidin aktiivisuudesta saako lapsi tarpeeksi virikkeitä kotihoidossa.Omat lapseni (aloittivat hoidossa 3- ja 4v,pieni ryhmis) ja tykkäsivät tosi paljon.Oppivat siellä omatoimisiksi ja paljon uusia asioita.Hoitopaikka voi olla ihan kiva juttu
Mä olen sellainen äiti etten oikein osaisi kotona olla. En ole mikään askartelija/lauleskelijatyyppi. En ole lapsirakas eli en kestäisi kerhoja. Rakastan omia lapsiani, mutta tuskin osaisin tarjota sellaisia virikkeitä kuin he päiväkodissa saavat. Ja toisaalat, taloudellisestikaan mun ei olisi mahdollista jäädä kotiin.

 

Mä olen sellainen äiti etten oikein osaisi kotona olla. En ole mikään askartelija/lauleskelijatyyppi. En ole lapsirakas eli en kestäisi kerhoja. Rakastan omia lapsiani, mutta tuskin osaisin tarjota sellaisia virikkeitä kuin he päiväkodissa saavat. Ja toisaalat, taloudellisestikaan mun ei olisi mahdollista jäädä kotiin.
[/quote]

Äskeisessä viestissä oli mukana jonkun muun tekstistä lainaus... Ettei tule väärinkäsityksiä.

 

Samalla perusteella voidaan heittää vastaveto-yleistys että päivähoidossa oleva ei kiinny turvallisesti vanhempiinsa :/ :/

 

\

Tuttavapiiristä (mm. miehen sisko) löytyy myös sellaisia äitejä,jotka kyhjöttävät neljän seinän sisällä.Ei kerhoja,eikä säännöllistä ulkoilua jne.
Lapsilla on ollut vaikeaa eskarin aloituksessa ja kaverin saaminen on ollut vaikeaa.Lapset ovat ujoja,arkoja ja haluaisivat nyhjätä vain kotona.

Riippuu pitkälti äidin aktiivisuudesta saako lapsi tarpeeksi virikkeitä kotihoidossa.Omat lapseni (aloittivat hoidossa 3- ja 4v,pieni ryhmis) ja tykkäsivät tosi paljon.Oppivat siellä omatoimisiksi ja paljon uusia asioita.Hoitopaikka voi olla ihan kiva juttu
Mä olen sellainen äiti etten oikein osaisi kotona olla. En ole mikään askartelija/lauleskelijatyyppi. En ole lapsirakas eli en kestäisi kerhoja. Rakastan omia lapsiani, mutta tuskin osaisin tarjota sellaisia virikkeitä kuin he päiväkodissa saavat. Ja toisaalat, taloudellisestikaan mun ei olisi mahdollista jäädä kotiin.

Niinpä.Päiväkodissa saa erilaisia virikkeitä kuin kotona.Meidän lapset tykkäävät että on "toimintaa" ja nauttivat hoidossa olemisesta.Reipastuivat ja saivat uusia kavereita,tekivät paljon retkiä,kävivät uimassa tms.Kyllä mun mielestä 3v lähtien on hyvä olla jo jotain toimintaa,kerhoa tai päivähoitoa.Liika paapominenkaan ei ole hyvä juttu.Voi tulla vaikeuksia myöhemmin jos ei ole tottunut muihin lapsiin/ryhmässä toimimiseen.Näitäkin on nähty....

 

\

No enemmän virikkeitä antaa päiväkoti. Lapset oppii siellä hurjasti asioita ja taitoja, että näin on.

Ja just joo, miten te olette niin lyhyt näköisiä, oikeesti.Kaikki lapset vaan päiväkotiin riippumatta onko äiti tai isä kotona ja yhteiskunta vielä maksumieheksi, kun siellä oppii niin paljon . Eiköhän se valinnan vapaus (ja järjen ja tunteiden käyttö yhdessä) olis paikallaan, ihmiset ,tilanteet, kaikki on erillaisia, suvaitsevaisuutta kaikin puolin.

 

\

\

No enemmän virikkeitä antaa päiväkoti. Lapset oppii siellä hurjasti asioita ja taitoja, että näin on.

Ja just joo, miten te olette niin lyhyt näköisiä, oikeesti.Kaikki lapset vaan päiväkotiin riippumatta onko äiti tai isä kotona ja yhteiskunta vielä maksumieheksi, kun siellä oppii niin paljon . Eiköhän se valinnan vapaus (ja järjen ja tunteiden käyttö yhdessä) olis paikallaan, ihmiset ,tilanteet, kaikki on erillaisia, suvaitsevaisuutta kaikin puolin.

Älä hermoa, edellisen kommentin antaja on selvästi itse "sosiaalisuuden" perikuva.
Osaa arvostaa muita ja muiden erilaisiakin valintoja, ja tulla toimeen erilaistenkin ihmisten kanssa.


(jessus kun täällä on taas fiksuja ihmisiä)<br><br>

 

\

Ja on aivan oikeassa.

Jos on vain kotona, eikä ole sisaruksia, ei leikkikavereita, eikä käy kerhoissa tai muissa.

Hieman samaa mieltä olen.
Kerran viikossa oleva päiväkoti/kerho tai muu leikkipaikka+kaverit voi tehdä lapselle ihmeitä joka muuten olisi kokoajan kotona esim äidin kanssa.