Jeesustelijoille!

[Sanni]

Tämä kirjoitus on kaikille niille tiukkapipoisille äideille, joita täällä on pilvin pimein!

Kertokaapa nyt rehellisesti, mitä pahaa lapselle voi aiheutua siitä, että äiti käy juhlimassa, jättää lapsen isän/isovanhempien/jonkun muun hoitoon tai ottaa kotona enemmän kuin yhden lasillisen, kun vauva on kotona?

Täällä on aina sellasia jeesustelijoita, joiden mielestä ""lapset ja alkoholi eivät kuulu yhteen"" tai ""pystyn kyllä hyvin olemaan juomatta kunnes lapsi 2 v"". Miten lapsi mielestänne kärsii, jos äiti on vaikkapa lapsen läsnäollessa pikkuhuppelissa? Tai turvallisesti isovanhempien hoidossa? Imettäähän voi kännissäkin (katsokaa vaikka alkon sivuilta), ja vaikkei niin tekisikään (esim. syöttämällä pullosta etukäteen lypsettyä maitoa), ei lapsi mielestäni estä pientä irtiottoa arjesta...

Kirjoitan tätä nyt muutaman viinilasillisen otettuani, lapsi nukkuu rauhassa omassa sängyssään ja itselläni on niin taivaallisen rentoutunut olo... kertokaa miksi minulla pitäisi olla huono omatunto?

Ja lopuksi muutama fakta tilanteestani, jotta voitte heittää kommenttinne oikeiden tietojen valossa:

- Ikää on (29 v.)
- Vauva 3 kk, koliikkitapaus, kuitenkin maailman ihanin olento
- En vedä perskännejä, ainoastaan pikkuhiprakan
- Asiat muuten kunnossa; aviomies, akateeminen loppututkinto, asuntolaina, ihanat isovanhemmat yms. löytyy...
- Vauva ei ole sairaalasta päästyään saanut pisaraakaan korviketta, ainoastaan omaa terveellistä äidinmaitoa
- Lapsi on ihan harkittu ja rakkaudella tehty, olen valmis luopumaan sellaisita asioista, joista lapsen saatua pitää luopua (en vain tiedä mitä ne ovat, itse olen ainakin joutunut vain rajoittamaan tiettyjä asioita, kuten omaa aikaa?)

Ja tämä on todellakin provo mutta silti täysin totta, haluaisin kuulla hyviä PERUSTELUJA jos sellaisia löytyy, erilaisia mielipiteitähän riittää varmasti joka lähtöön

 

[;)]

Voih, kun olisin ollut hereillä tuohon aikaan -olisin toivottanut hauskaa illan jatkoa!!!

Juuri noin minäkin ajattelen, elämä jatkuu vaikka vauva onkin talossa... Ja ei, ei minulla ole alkoholiongelmaa -eikä se edes ole iso osa elämää, mutta muutama viinilasillinen silloin tällöin on ihana asia

Kippis!

 

[kikka]

muutaman lasillisen illan aikana saatan ottaa minäkin, oli sitten lapset kotona tai ei. siitä pidän huolen, että jos vauva on vielä öisin heräilevä, silloin kaksi paukkua taitaa olla mulle maksimi, muuten en herää kitinään (olen normaalistikin älyttömän sikeäuninen). jostain syystä en imettäisi lasta edes hiprakassa, mutta mun lapset ei olekaan olleet rintamaidolla kuin 3,5 kk (uskokaa tai älkää, mutta jokaisella on maidontuotanto loppunut tuossa iässä ""kuin seinään"").

eli perustella en pysty minäkään sitä, miksi pitäisi olla ottamatta pisaraakaan kunnes lapsi täyttää 2v.

yks juttu mulla sun provossa pisti kyllä silmään... ""akateeminen lopptutkinto"". ihan kuin se takais, että asiat on kunnossa... sori, inhottava kommentti. mutta mulla tulee tuosta aina mieleen opiskeluaikainen ystäväni. hän oli tavannut sanojensa mukaan ihanan miehen ravintolassa. me tytöt sitten kyselemään millainen mies on. tarkoitus tietenkin saada tietää, oliko tumma ja tulinen vai vaalea ja viileä.. no, tämä tyttö siihen henkäisi: ""ajatelkaa, sillä on akateeminen loppututkinto..."" mentiin muuten hiljaiseksi. ei ollut tullut mieleenkään, että se on toisille jotenkin korostamisen arvoinen asia.. en tietenkään sano, että sinulle olisi - enhän tunne sinua lainkaan. mutta siis, mielipiteeni on ettei se ole tae yhtään mistään.

 

[Just]

En minäkään koe sitä akateemista loppututkintoa minään takeena mistään (itsekin akateeminen), tiedän erinäisiä ihmisiä, joilla tosiaan ei takaa mitään.
Mutta toisaalta sen verran se voi kertoa ihmisestä, että tällä on kykyä viedä päätökseen pitkäaikaisia hankkeita (vrt. ikuiset opiskelijat).
Ja toki sillä on MAHDOLLISUUS kohtuulliseen taloudelliseen tilanteeseen, jos pelaa korttinsa oikein. Toisaalta se taloudellinen tilannekaan ei takaa mitään.

Mutta ohi aiheen meni; tiukkapipoisuus ja jeesustelu ovat mielestäni OUT, järki ja kohtuus sekä normaali elämä ovat hyviä kasvatuskeinoja.

 

[No vaikka]

että olet ottanut alkoholia keskellä viikkoa. Kuinka usein tarvitset alkoholia rentoutuaksesi? Se on aina huono merkki. Maassamme on aika iso alko-ongelma, et voi tietää oletko yksi heistä kymmenen vuoden kuluttua.

Ja itse en kyllä voinut sietää lapsena humalaisia vanhempia. Silloin se menetteli, jos oltiin vaikka sukuloimassa ja mulla seuraa, en edes huomannut vanhempia saati heidän humalaansa.

Ja harva sitä kritisoi, että joskus käy jossain juhlimassa. Yleensä ne vain on niitä tapauksia, joissa vingutaan baariin jo muutama viikko/kk synnytyksestä. Ja lähdetään matkalle viikoksi ja viedään pieni lapsi hoitoon. Kokemusta siitäkin, eikä ollut kivaa.

Ja jos muiden mielipiteet ei kiinnosta, ei kannata kysyä. Jos kysyy, saa vastata oman mielipiteen mukaisesti.

 

[juuupa]

Juuupa. Täällä kyllä yksi tiukkapipo joka joutui lapsuutensa katselemaan pikkuhuppeleita, ja voin sanoa, että lapsen näkökulmasta ne ovat aika pelottavia, vaikka mitään ""kamalaa"" ei koskaan tapahtunutkaan.

Pikkuhuppelissa kun ei niin huomaakaan koska se siirtyy isomman huppelin puolelle.

Eli summa summarum. Ottaa voi mielestäni jos lapsille on selvä hoitaja. Oli se sitten isä, äiti, mummi tai kummi.

Tietenkin se on eri asia jos on akateeminen loppututkinto, silloin ei yleensä tule niin humalaan ja vaikka tuleekin niin osaa yleensä käyttäytyä kännissä fiksummin kuin ei-akateeminen.

 

[Meitsi]

En usko olevani ihan niitä kaikkein tiukkapipoisimpia äitejä , mutta kirjoitanpahan oman mielipiteeni ""Sannin"" kirjoitukseen. Eli : muuten ihan OK, ainoa kohta, johon hieman tökkäsi oli seuraava:

""Miten lapsi mielestänne kärsii, jos äiti on vaikkapa lapsen läsnäollessa pikkuhuppelissa?""

Jos äiti on se henkilö, jonka on tarkoitus olla lapsesta vastuussa, niin silloin pitäsi olla sen verran selvä, että pystyy huolehtimaan lapsesta. Pitämään sylissä ilman pudottamisvaaraa, heräämään mikäli lapsi tarvitsee ruokkimista yöllä, jne.

 

[=]

Samoilla linjoilla ollaan, juon viinilasin rentoutuakseni useinkin, mutta todella harvoin humalakännit (yhden kerran pikkuvauva-aikana, nyt poju 6 kk ja silloin tietysti hoidossa). Olen paljon miettinyt, mikä siinä on, että alkoholi koetaan ongelmaksi, jos sen käyttö on toistuvaa, vaan ei humalahakuista, mutta viikonloppujuominen on sallitumpaa? Johtuuko se siitä, että paljon kerralla juovien on vaikea uskoa, että juomisen voi lopettaa siihen yhteen?

 

[Minä ja muut]

Just siiitä se johtuu, kun itse ei osaa lopettaa yhteen-kahteen, ei millään voi käsittää että joku muu sen osaa.

 

[Tervehdys]

Heippa!

Kyllä jotkut ihmiset osaa ja toiset ei tarvitse edes ajatella että ""nytpä en ota enää, muuten olen juonut liikaa"" vaan heille on ihan normaalia ettei kiskota humalan puolelle kunnolla. Jopa se yksi lasillinen tuo mukanaan sitä pikkuhiprakkaa ja seurassa on mukava olla olematta tiukkis.. ei yksi lasillinen maata kaada

Toisille alkoholi on arka asia, monta asiaa lapsuudesta tulee mieleen ja jos tuntee itsestään ettei halua edes ottaa yhtään ettei sitten tule lipsahdettua, se on tervettä järkeä. On hyvä tuntea itsensä.

Itsekin kuulun näihin jotka silloin tällöin ottavat lasillisen viiniä tai pari saunaolutta, tai kenties ""kimbleturnauksessa"" muutaman siiderin tai oluen.

Kaveripiirissä on absolutisteja mutta he ei arvostele muita ja ottavat osaa hauskanpitoon, heille se on tietoinen elämäntapa jota kunnioitetaan ja he puolestaan kunnioittavat muita ja muiden valitsemaa elämäntapaa. Meidän kaveripiirissä on aika rento meininki ilman suurempaa kännäystä (ne jotka haluaa sitä niin häippäseevät yleensä ajoissa baariin) ... Olen kyllä itekin ihmetelly täällä keskustelupalstalla vallitsevaa tunnelmaa ja nykyisin jätänkin ketjun lukemisen heti kun huomaan että sävy muuttuu asiattomalle linjalle. lähinnä käyn moikkaamassa samassa kuussa synnyttäneitä ja vaihdetaan siellä kuulumisia jne..

 

[=]

Niin piti täsmentää, että en tarkoittanut, että kaikki paljon juovat juovat aina paljon, sorry häröisyys. Mietin vain, että tuomitaanko viinilasin juominen usemmin kuin viikonloppuisin herkemmin ongelmaksi, koska siihen liittyy tissuttelun ja ""tissuttelun"" määrittelyero

 

[Minä vaan=)]

Pisti silmään tuo ""että olet ottanut alkoholia keskellä viikkoa"" kohta... Onko sillä päivällä oikeastaan merkitystä? Kotona olevalle äidille kaikki päivät ovat samanarvoisia, oli sitten torstai tai lauantai! Eikä siinä mitään pahaa ole kun ottaa pari lasia viiniä rentoutuakseen, tulee nukuttua hyvin, ja mielestäni parempi se kuin kiskoa unilääkkeitä niinku toiset vaihtoehtoisesti joutuvat tekemään univelkojensa kanssa painiessa. No mutta, jokainen tyylillään, mä ainakin kannatan sitä paria viinilasillista, ja useampaakin jos lapsi on hoidossa muualla.

Mutta vielä pakko tarttua tuohonkin ap:n kohtaan että pelkällä rintamaidolla lapsi ollut alusta asti, onko se muka joku hyvän äidin mittari ettet ole joutunut korviketta antamaan??

 

[sannille]

ettei sulla kuitenkin olis vähän huono omatunto.. ;-)

 

[Asiaa]

Asia tekstiä alkuperäisellä. En itsekään ymmärrä tuollaista tiukkapipoisuutta, kaikesta pitäisi luopua kun on lapsi/a. Tottakai elämä muuttuu lasten myötä, mutta aika vähän loppujen lopuksi, ainakin meillä.

Itse otan välillä pari lasia viiniä, välillä kännit. Lapset ovat joko kotona tai hoidossa. En toikkaroi humalassa ikinä niin etten ymmärtäisi mitä ympärillä tapahtuu, kaatuile tms. Joten en usko että myöskään ""tiputtaisin"" vauvaani, tai etten heräisi häntä syöttämään. Olen myös imettänyt vauvaani humalassa enkä koe siitäkää aiheutuvan mitään vaaraa hänelle. Vauva ei myöskään käyttäydy mitenkään erilailla ollessani hiprakassa/humalassa joten en usko hänen sitä millään tavalla vaistoavan, tai että hän minua pelkäisi. Varmat otteet ovat pääasia. Epävarma äiti ollessaan selvinpäin voi pelätä enemmäkin äitinsä käsittelyssä.

Meistä vanhemmistä ei kumpikaan ole akateemisia, mutta hyvintoimeentulevia, joilla on reippaasti asuntolainaa ja lapsiakin useampi.

 

[=]

Sannista en tiedä, mutta itselläni voi ollakin huono omatunto siitä viinilasista, mutta se voi tulla myös siitä, että join monta kuppia kahvia vaikka imetän, rupattelin kaverin kanssa puhelimessa kun vauva huusi, annoin pojan olla kakkavaipassa kun luin kirjan luvun loppuun, katselin telkkaria niin että pikkuinenkin sen näki, sanoin kovia sanoja poikani isälle lapsen kuullen jne jne.. Koitan löytää jonkin keskitien täydellisyyden äidin myytin etsimisessä?

 

[masi]

Hyvä kirjoitus!!! Samaa mieltä olen

 

[Venla]

Osa äideistä on ehkä tiukkapipoisia, mutta älkää nyt myöskään te ""löysäpipot"" tuomitse niitä, jotka haluavat ottaa asioita varman päälle ja yrittää antaa lapselleen parasta mahdollista hoitoa tinkimällä omista jutuistaan.

Tässä mun kommentteja pikkutissuttelusta:
- tissuttelu johtaa helposti vuosien myötä isompaan juomiseen

- jos juominen on tapa rentoutua, juominen saattaa pysyä kurissa nyt, mutta saattaa retkahtaa käsistä isojen elämänongelmien kohdalla esim. avioeron, tärkeän ihmisen kuoleman takia jne.

- AA-parantolan johtaja on sanonut, että alkoholi on erittäin huono unilääke. Hänen mukaansa alkoholin nauttiminen on tekosyy juomiselle. Alkoholin unilääkevaikutus on lumetta, johon ihminen psyykkaa itseään. Paremman vaikutuksen antaisi vaikkapa kuppi teetä.

- esimerkiksi liikenteessä promilleraja 0,5 ei tarkoita sitä, että jos jokin onnettomuus tapahtuisi vaikkapa 0,3 promillen humalassa, ettäkö sitä ei katsottaisi tuottamukselliseksi ja pahemmaksi asiaksi, kuin jos kuski olisi ollut täysin selvin päin. Vastaavasti jos lapselle sattuu jotain ja äiti on pikkuhuppelissa, niin äiti on kuitenkin velvollinen vastaamaan lapsesta

- pienessäkin humalassa ihmisen ajattelukyky ja motoriset taidot heikkenevät verrattuna selvään olotilaan. Äiti voi siis ajatella, että kaikki menee hienosti, mutta saattaakin tapahtua jotain epähuomiossa: kynttilä jää palamaan itsekseen olohuoneeseen nukkumaan mennessä, hellan levy jää päälle vahingossa, ei herääkään vauvan itkuun/yskimiseen/oksenteluun.

- jos vauva sairastuu ja vaatii välitöntä sairaalareissua, en tiedä, miten sairaalassa reagoidaan, jos äiti on humalassa. Käsittääkseni jos äiti on humalassa (vaikka pienessäkin) ja lapsi on esim. pudonnut sängystään, siitä voi herkästi tulla poliisiasia, vaikka äiti ei olisi onnettomuutta aiheuttanutkaan.

- eikö irtiottoa arjesta voi tehdä muulla tavoin kuin alkoholilla? Esim. sanonta ""hauskanpito ilman viinaa on teeskentelyä"" on aika surkeaa, jos ihminen ei oikeasti osaa pitää hauskaa ilman alkoholia. Mä ainakin mieluummin vaikka keskityn sekstailuun nautiskellen, surffailen netissä, luen hyvää kirjaa, vuokraa DVD:n tai teen jotain hyvää pientä iltapalaa, jos haluan rentoutua ja nauttia olostani. Parhaat irtiotot ovat mielestäni liikunta ja seksi: ei maksa mitään ja hyvä olo ilman krapulaa on taattu.

Jos äiti haluaa ottaa alkoholia, mun mielestäni se pitäisi tapahtua siten, että aina on joku selvä aikuinen paikalla tai mieluummin niin, että lapsi on hoidossa ja aikuinen muualla kännäämässä.

Kuten arvata saattaa, olen sellaisesta perheestä, jossa isä joi alkoholia reippaasti. Hän ei ollut väkivaltainen enkä koskaan nähnyt hänen oksentelevan, mutta sekä minulle että veljelleni isän lähes joka viikonloppuisesta juomisesta tuli aikamoiset traumat ja se aiheutti sen, että sekä minä että veljeni olemme erittäin tarkkoja alkoholinkäyttömme suhteen. Kumpikaan ei halua sitä sellaista selittämätöntä tunnetta, että isä on läsnä, muttei kuitenkaan ole sillä tavalla henkisesti läsnä LUOTETTAVANA aikuisena, vaan jonakin ihan muuna ihmisenä hilpeänä ja hiprakkaisena, jollainen hän ei muulloin ollut. Se oli pelottavaa!

 

[hahaa]

halusit oikein uholla aloittaa uuden tappeluketjun?

 

[Heluna]

Hei, kirjoitat täyttä asiaa! Erinomainen kirjoitus!
Itse en pidä itseäni tiukkapipona, mutta jostain syystä en halua ottaa vähääkään alkoholia lapsen aikana tai jos olisi 'pakko' (ja mikähän sellainen tilanne olisi), niin ainakin isän pitäisi olla selvin päin.En ole alkoholisti-tms. perheestä, mutta jostain syystä tämä periaate-selvänä lapsen aikana- on minulle aika ehdoton.Ehkä haluan olla ennenkaikkea turvallinen aikuinen.

 

[kaisa]

edes pikkuhumalassa en sallisi kenenkään hoitavan lasta. Lapsi vaistoaa vanhemman muuttuneet otteet (vaikkei vanhempi itse vaistoaisikaan) Ja MINÄ ITSE ainakin pelkäisin että jotain sattuisi enkä KOSKAAN voisi antaa itselleni anteeksi jos esim. pudottaisin lapsen koska olin ""pikkuhiprakassa"".

Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa jos vanhemmat haluavat käydä rentoutumassa, mikä ikinä se rentoutumistapa sitten onkaan.. no, okei, huumeita en lapsiperheessä hyväksy, enkä lääkkeitä.
Mutta ITSE en veisi parin kuukauden ikäistä vauvaa vielä hoitoon yöksi.
Mekin käymme vielä toistaiseksi miehen kanssa vuorotellen, noin kerran 2 kuukaudessa, lapsi 3 kuukautta vanha.

 

[aino]

Hyvä kirjoitus minunkin mielestäni.

Minä olen juonut 1-olutta vauvan läsnäollessa. Tuulettuminen tapahtuu meillä niin, että toinen vanhemmista on kotona.. itselläni tulossa ensimmäinen tuulettuminen huomenna vauva on nyt reilu 3 kk.

Minä myöskin perheestä, jossa alkoholi on ollut osana jokapäiväistä elämää. Ei kukaaan koskaan räkäkännissä ollut mutta muistan alkoholin hajun.. tavallaan se vaan oli pelottavaa vaikkei isäni olisi juonutkaan kuin muutaman oluen.

Tietenkin lapsen tulee oppia että alkoholia voi nauttia ruokajuomana ja saunan jälkeen mutta toivon ettei kukaan hoitaisi lasta humalassa.

 

[Ulpu]

Hyvä Sanni!!! Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat.
Minäkin voin ottaa joskus 1-3 viinilasillista, joskus jopa viikolla!!! (Hui, vaviskaa absolutistit!) Ja arvatkaapa immeiset mitä, eihän siitä tule edes huppeliin, ja ei ole tarkoituskaan tulla. Mitä väliä on sillä, että nauttiiko viinilasillisen tai pari lauantai-iltana vai torstai-iltana, en ymmärrä? Mikäs siitä tekee sen kummempaa lauantaina? Pöh!

Jos haluan pikku-huppeliin, niin sitten isä ottaa vastuullisen vauvanhoitovuoron, eihän siinä sen kummempaa. Kunnon kännissä olen viimeksi ollut...hmmm, 1½ vuotta sitten varmaan.

Sehän täällä v-tuttaakin, kun usein näihin alkoholi-asioihin kommentoi sellaiset ihmiset, jotka ei itse käytä ollenkaan alkoholia. Tai sitten ovat joskus 10 vuotta sitten Aino-tädin 70-vuotisjuhlissa ottaneet yhden liköörin...
Sehän on ihan sama kuin minä rupeaisin saarnaamaan tupakointia koskevissa keskusteluissa, kun en itse ole koskaan polttanut! Tai joku ehkäisystä kieltäytyvä ""lapset on taivaan lahja""-henkilö ottaisi osaa ehkäisyn valintaa koskeviin keskusteluihin.
Ei täällä absolutistien saarnaaminen muuta muita absolutisteiksi. Olipa kyse sitten juomisesta, polttamisesta, seksistä...

Pistänkö minäkin faktat tähän loppuun, ettette luule teiniksi tms. ?
-Ikä kohta 32
- Jalat maassa-tyyppi, kiltti, ""kotikissa"", rauhallinen nais-ihminen
-Vauva 6kk, suloinen, rauhallinen tapaus =D
-Oksennan, jos juon likaa, eli en juo liikaa.
-Aviomies, työpaikat molemmilla, taloa maksellaan yms.
-Ikävä kyllä rintamaito on jo loppunut.

 

[hyvä ap]

Olen täysin samoilla linjoilla. Ei äidin tarvitse olla nunna. Aina voidaan vedota ja jossitella alkoholiongelmilla, mutta jos sellaista ei ihan oikeasti ole, ja itse tiedostaa alkonkäyttötottumuksensa, niin en näe asiassa mitään ongelmaa.

Eivät kaikki ihmiset kaipaa holhousta, valvontaa ja muiden paheksuntaa osatakseen juoda oikein.

tyttönen

 

[Kaisalle]

""Mekin käymme vielä toistaiseksi miehen kanssa vuorotellen, noin kerran 2 kuukaudessa, lapsi 3 kuukautta vanha. ""

montakos kertaa kaisa olet jo käynyt tuulettumassa...
käytte vuototellen n.2kk välein ja vauva 3kk... mitä ihmettä...

 

[...]

riitaa haastamatta hieman kysyvästi; kuinka kauan sellainen ketju elää mihin ei tule ainoatakan erimielistä vastausta? Eikö se ole keskustelujen suola, että jaetaan erilaisia mielipiteitä ja välillä vähän jopa kinastellaan?

Mielestäni parhaat keskustelut täälläkin ovat juuri niitä, missä melkeinpä tapellaan, mutta pysytään asiassa, tai edes asian haaroissa.=)