Jatkuvat painajaiset, stressi, ahdistus...

[vierailija]

Oon ollut aina kova uneksimaan, lapsesta asti. Ei siis ole uutta että nään paljon unia, mutta nyt aamuisin herätessäni mielessä on vain painajaiset ja unen laatu on mitä on.. Aamuisin alkaa ahdistaa, tuntuu että päivä on jo valmiiksi pilalla yön unien takia. Unien muoto on jotenki muuttunut, ne on tosi toden tuntuisia ja keskittyy työhön tai parisuhteeseen. Tiedän olevani todella stressaantunut töiden takia tällä hetkellä, se on ainut selitys minkä keksin tälle. Tänäkin aamuna heräsin, mietin et jaaha, taas oli yö täynnä unia, painajaisia pääosin. Tuntu että vois nukahtaa vielä kun kellokin näytti vasta 05.15 mutta ei halua, siinä pelossa et unet jatkuu ja päätin nousta. Vessassa istuessani purskahdin täyteen itkuun, ilman varsinaista syytä. Jotenki vaan iski ihan älytön ahdistus. Päivät menee ihan ok kun pääsee aamusta yli. Mitä nyt töissä oon kuullu kommentteja et oletpa kireen olonen ja tainnu olla stressaava päivä kun tunnut käyvän niin kierroksilla. Ja eilen kun taas tulin kiukuspäissäni töistä (ilman syytä..) ja kerroin puolisolle et kylläpä huono päivä taas, hän tokas et vaikuttanu olleen koko viikko aika huono.. Oon kuulemma ollu koko ajan hirmu kireä ja ärsyyntyneen olonen, ite en ollut edes huomannut moista.
Se miks kirjotan asiasta tänne on se, että löytyiskö muita kellä olisi kokemusta vastaavasta? Tai ketkä muuten vaan tietäis tälläsestä jotain... Ei vi**uiluja yms, kiitos.

 

[Occamin partaveitsi]

On kokemusta. Olen polttanut pari alaistani loppuun, kun en tunnistanut sinun kuvailemaasi tilaa. Tyypillisesti naisista näkee milloin he ovat palamassa loppuun siitä, että heistä tulee vihamielisiä toisia kohtaan ja mikään asia elämässä ei ole hyvä.

Keskustele esimiehesi tai työterveyden kanssa. Tarvitset tauon ennen kuin masennut. Pitkäkestoinen stressi tuhoaa tehokkaasti kehoa.

Aamulla voit kokeilla muuttaa ajatukset positiiviseksi. Yksi tapa on toistaa itselleen joka ikinen aamu "tästä tulee hyvä päivä, tästä tulee hyvä päivä". Myös Mindfullness voi toimia. Kokeile jotain, mikä sinulle toimii. Muista kuitenkin se, että mikäli tilasi jatkuu pitkään, tulet sairastumaan vakavammin.

 

[vierailija]

Täälläkö ei tosiaan ole ketään jolla olis kokemuksia edes osittain vastaavasta? Olis vaan kiva kuulla kokemuksia ja tuntemuksia..

 

[vierailija]

On kokemusta. Olen polttanut pari alaistani loppuun, kun en tunnistanut sinun kuvailemaasi tilaa. Tyypillisesti naisista näkee milloin he ovat palamassa loppuun siitä, että heistä tulee vihamielisiä toisia kohtaan ja mikään asia elämässä ei ole hyvä.

Keskustele esimiehesi tai työterveyden kanssa. Tarvitset tauon ennen kuin masennut. Pitkäkestoinen stressi tuhoaa tehokkaasti kehoa.

Aamulla voit kokeilla muuttaa ajatukset positiiviseksi. Yksi tapa on toistaa itselleen joka ikinen aamu "tästä tulee hyvä päivä, tästä tulee hyvä päivä". Myös Mindfullness voi toimia. Kokeile jotain, mikä sinulle toimii. Muista kuitenkin se, että mikäli tilasi jatkuu pitkään, tulet sairastumaan vakavammin.

Nähtävästi lähetettiin viestit samaan aikaan.. mutta joo, tuota olen yrittänyt että kääntäis ajatukset positiivisiksi, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ahdistus vie voiton. Nyt tätä on jatkunut n. kk ajan, välillä ollut toki parempiakin päiviä mikä on tuonut olon että ehkä tää helpottaa ajan kanssa ja on ohi menevää. Nyt olo kuitenkin alkaa olemaan jotenkin aivan sietämätön aamuisin. Säikyn mitä ihmeellisempiä asioita ja pelkkä ajatus töihin menosta ahdistaa vaikka tiedän että siellä olo helpottaa koska saan muuta ajateltavaa. Tänään vapaapäivä, mutta nyt sitten ahistaakin se, että tietää mitä kaikkea tänään pitäisi tehdä. Tuota työterveyttä mietin mutta sinnekkin yhteyden otto pelottaa, en tiedä miksi.
Oon teini-iässä sairastanu keskivaikean masennuksen, taipusuutta siis on siihen suuntaan... ap

 

[vierailija]

Huomaatko,että kenenkään on vaikea yrittää auttaa,jos itseäsi pelottaa ottaa vastuuta ongelmistasi?Kun ne ei mihinkään häviä,lisääntyy vaan.Nyt itseä niskasta kiinni hyvä nainen!

 

[vierailija]

Huomaatko,että kenenkään on vaikea yrittää auttaa,jos itseäsi pelottaa ottaa vastuuta ongelmistasi?Kun ne ei mihinkään häviä,lisääntyy vaan.Nyt itseä niskasta kiinni hyvä nainen!

Ei kyse ole siitä että pelottaisi ottaa vastuuta ongelmistani. Oman pahan olon vähättely, häpeä yms. vie vaan voiton ja joka kerta tulee ajatus että eihän tämä kuitenkaan ole mitään vakavaa, ehkä ensi viikko on parempi. Ehkäpä juuri siksi kirjotin tänne että saisin ymmärrystä ja ymmärtäisin itsekin mitä on tapahtunut/tapahtumassa. Itse et ole tainnut kärsiä mistään mielenterveyteen liittyvästä ongelmasta kerta pidät näitä asioita noin hiton yksinkertasina... ap

 

[Occamin partaveitsi]

Nähtävästi lähetettiin viestit samaan aikaan.. mutta joo, tuota olen yrittänyt että kääntäis ajatukset positiivisiksi, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ahdistus vie voiton. Nyt tätä on jatkunut n. kk ajan, välillä ollut toki parempiakin päiviä mikä on tuonut olon että ehkä tää helpottaa ajan kanssa ja on ohi menevää. Nyt olo kuitenkin alkaa olemaan jotenkin aivan sietämätön aamuisin. Säikyn mitä ihmeellisempiä asioita ja pelkkä ajatus töihin menosta ahdistaa vaikka tiedän että siellä olo helpottaa koska saan muuta ajateltavaa. Tänään vapaapäivä, mutta nyt sitten ahistaakin se, että tietää mitä kaikkea tänään pitäisi tehdä. Tuota työterveyttä mietin mutta sinnekkin yhteyden otto pelottaa, en tiedä miksi.
Oon teini-iässä sairastanu keskivaikean masennuksen, taipusuutta siis on siihen suuntaan... ap

Olet varsin normaali ihminen ja ehkä empaattisempi kuin ne, jotka eivät masennu (masennus on empaattisten ja tunnollisten ihmisten ongelma).

Minulla oli nuorena myös pelkoja kohdata ihmisiä ja asioita. Nykyisin en pelkää kohdata mitään asiaa, vaan kohtaan asiat ja ihmiset omana itsenäni. En pelkää tekeväni virheitä enkä välitä siitä, että jos teen virheen, mitä muut siitä ajattelevat. Osaan pyytää anteeksi ja pyrin oppimaan virheistäni.

Minun mielestäni sinä tarvitset irtioton. En tiedä mitä se olisi, koira, teatteri, standuppia, matka jonnekin ... mutta jotain sellaista, joka poikkeaa arkirutiineistasi.

Kirjoituksesi perusteella sinulle on tulossa kierre, jossa pelkäät aamuja ja teet todo-listoja päässäsi. Kokeileppa muuttaa sitä aamun rutiinia toisenlaiseksi. Unohda todot. Unohda siivoamiset ja muut jutut. Anna itsellesi aikaa. Ota vaikka hyvä kirja ja rentoudu välillä. Viinikään ei ole pahitteeksi, kera juustopedin.

Kaikkea hyvää.

 

[vierailija]

Olet varsin normaali ihminen ja ehkä empaattisempi kuin ne, jotka eivät masennu (masennus on empaattisten ja tunnollisten ihmisten ongelma).

Minulla oli nuorena myös pelkoja kohdata ihmisiä ja asioita. Nykyisin en pelkää kohdata mitään asiaa, vaan kohtaan asiat ja ihmiset omana itsenäni. En pelkää tekeväni virheitä enkä välitä siitä, että jos teen virheen, mitä muut siitä ajattelevat. Osaan pyytää anteeksi ja pyrin oppimaan virheistäni.

Minun mielestäni sinä tarvitset irtioton. En tiedä mitä se olisi, koira, teatteri, standuppia, matka jonnekin ... mutta jotain sellaista, joka poikkeaa arkirutiineistasi.

Kirjoituksesi perusteella sinulle on tulossa kierre, jossa pelkäät aamuja ja teet todo-listoja päässäsi. Kokeileppa muuttaa sitä aamun rutiinia toisenlaiseksi. Unohda todot. Unohda siivoamiset ja muut jutut. Anna itsellesi aikaa. Ota vaikka hyvä kirja ja rentoudu välillä. Viinikään ei ole pahitteeksi, kera juustopedin.

Kaikkea hyvää.

Juu tuosta empaattisuudesta on tullut kuultua ennenkin.. Olen jopa iän myötä miettinyt että taidan olla turhankin empaattinen...
Hassua miten toinen voi pelkän tekstin perusteella osua niin monessa asiassa oikeaan. Olen nimittäin miehen kanssa miettinyt koiran ottamista, juurikin sen takia että arki saisi vaihtelua. Jäänyt miettimisasteelle, yllättäen.. Oma aikakaan ei olisi pahitteeksi, ei vaan mukamas tunnit päivässä riitä moiselle.
Mutta iso kiitos kannustavista sanoista, kerrankin tuntui että joku ymmärsi jotain. Olen aina ollut huono puhumaan mutta tykkään kirjoittaa. Aikoinaan psykologi sanoikin että kirjoita ennen vastaanotolle tulemista ajatukset ylös koska jos hän esittää kysymyksiä ja yritän vastata niihin, hän saa aina sen käsitykset että kaikki olisi hyvin, en osaa tuoda itteäni ilmi puhumalla. ap

 

[vierailija]

Ei kyse ole siitä että pelottaisi ottaa vastuuta ongelmistani. Oman pahan olon vähättely, häpeä yms. vie vaan voiton ja joka kerta tulee ajatus että eihän tämä kuitenkaan ole mitään vakavaa, ehkä ensi viikko on parempi. Ehkäpä juuri siksi kirjotin tänne että saisin ymmärrystä ja ymmärtäisin itsekin mitä on tapahtunut/tapahtumassa. Itse et ole tainnut kärsiä mistään mielenterveyteen liittyvästä ongelmasta kerta pidät näitä asioita noin hiton yksinkertasina... ap

En varsinaisesti itse kärsi masennuksesta,ahdistuksesta,mutta kärsin siitä siinä muodossa,että työkaverit,jotka ovat masentuneita,stressaantuneita..ym..kiukuttelevat,tiuskivat ja pilaavat siellä muidenkin olot.
Sillä olisi todella tärkeää,että sairaat hoitaisi itsensä kuntoon,eikä sairastuttaisi ja pilaisi muidenkin työpäivän.

 

[Occamin partaveitsi]

Juu tuosta empaattisuudesta on tullut kuultua ennenkin.. Olen jopa iän myötä miettinyt että taidan olla turhankin empaattinen...
Hassua miten toinen voi pelkän tekstin perusteella osua niin monessa asiassa oikeaan. Olen nimittäin miehen kanssa miettinyt koiran ottamista, juurikin sen takia että arki saisi vaihtelua. Jäänyt miettimisasteelle, yllättäen.. Oma aikakaan ei olisi pahitteeksi, ei vaan mukamas tunnit päivässä riitä moiselle.
Mutta iso kiitos kannustavista sanoista, kerrankin tuntui että joku ymmärsi jotain. Olen aina ollut huono puhumaan mutta tykkään kirjoittaa. Aikoinaan psykologi sanoikin että kirjoita ennen vastaanotolle tulemista ajatukset ylös koska jos hän esittää kysymyksiä ja yritän vastata niihin, hän saa aina sen käsitykset että kaikki olisi hyvin, en osaa tuoda itteäni ilmi puhumalla. ap

Hyvä, että voin olla avuksi. Kirjoittaminen voi olla hyvinkin terapeuttista. Vielä terapeuttisempaa on löytää joku keskustelukumppani, joka on käynyt saman läpi.

Toisinaan tekisi mieli ostaa prepaidi ja antaa numero tänne sellaisille ihmisille, jotka haluavat keskustella tuntemattoman kanssa ongelmistaan (koska tuntemattomalle on helpompi avautua). Eli tekisin sen puhtaasi auttamisen halusta ja siksi, että saisin siitä ehkä itsekin uusia näkökulmia omiin tehtäviini/elämääni.

En tiedä toimiiko sinulle, mutta minä teen usein MindMappeja ongelmista ja oikein pahan stressin aikana kuuntelen rauhoittavaa musiikkia, esimerkiksi tätä:

 

[vierailija]

En varsinaisesti itse kärsi masennuksesta,ahdistuksesta,mutta kärsin siitä siinä muodossa,että työkaverit,jotka ovat masentuneita,stressaantuneita..ym..kiukuttelevat,tiuskivat ja pilaavat siellä muidenkin olot.
Sillä olisi todella tärkeää,että sairaat hoitaisi itsensä kuntoon,eikä sairastuttaisi ja pilaisi muidenkin työpäivän.

Tiedätkö että juuri tuollaisten vähättelijöiden vuoksi ne masentuneet ja stressaantuneet ei hae apua koska pelkäävät tulevansa torjutuksi ja etteivät saa ymmärrystä? Jotkut eivät jopa tunnista tarvitsevansa ammattiapua.

 

[Occamin partaveitsi]

En varsinaisesti itse kärsi masennuksesta,ahdistuksesta,mutta kärsin siitä siinä muodossa,että työkaverit,jotka ovat masentuneita,stressaantuneita..ym..kiukuttelevat,tiuskivat ja pilaavat siellä muidenkin olot.
Sillä olisi todella tärkeää,että sairaat hoitaisi itsensä kuntoon,eikä sairastuttaisi ja pilaisi muidenkin työpäivän.

Tämä on johtamisongelma. Hyvä esimies tunnistaa tällaiset tilanteet ja pyrkii etsimään ratkaisua ongelmiin. Usein ongelmat voivat olla kotona, mutta silloinkin on viisasta joustaa hieman töissä, jos se pitkällä tähtäimellä pitää työntekijän terveenä ja työkykyisenä.

 

[vierailija]

Hyvä, että voin olla avuksi. Kirjoittaminen voi olla hyvinkin terapeuttista. Vielä terapeuttisempaa on löytää joku keskustelukumppani, joka on käynyt saman läpi.

Toisinaan tekisi mieli ostaa prepaidi ja antaa numero tänne sellaisille ihmisille, jotka haluavat keskustella tuntemattoman kanssa ongelmistaan (koska tuntemattomalle on helpompi avautua). Eli tekisin sen puhtaasi auttamisen halusta ja siksi, että saisin siitä ehkä itsekin uusia näkökulmia omiin tehtäviini/elämääni.

En tiedä toimiiko sinulle, mutta minä teen usein MindMappeja ongelmista ja oikein pahan stressin aikana kuuntelen rauhoittavaa musiikkia, esimerkiksi tätä:

Musiikki on ihan ykkösjuttu. Se rauhoittaa ja sen kautta saan muuta ajateltavaa. Kun kunnon ahistus iskee, otan päiväkirjan ja kynän käteen ja laitan napit korville, hetken kuluttua maailma näyttääkin paljon valoisammalta. Sellaiselle ei vaan ole aikaa aamuisin ennen töihin lähtöä ja siksi se ahdistus onkin koko päivän matkassa mukana. Illat on kaikkein parhaimpia, koska työpäivän jälkeen on aikaa työntää ahdistus taka-alalle. ap

 

[Occamin partaveitsi]

Musiikki on ihan ykkösjuttu. Se rauhoittaa ja sen kautta saan muuta ajateltavaa. Kun kunnon ahistus iskee, otan päiväkirjan ja kynän käteen ja laitan napit korville, hetken kuluttua maailma näyttääkin paljon valoisammalta. Sellaiselle ei vaan ole aikaa aamuisin ennen töihin lähtöä ja siksi se ahdistus onkin koko päivän matkassa mukana. Illat on kaikkein parhaimpia, koska työpäivän jälkeen on aikaa työntää ahdistus taka-alalle. ap

Olet kuitenkin tunnistanut ongelman ja viisaana ihmisenä osaat etsiä tietoa ja pyrkiä korjaamaan asiaa. Elämä pitää nähdä seikkailuna, johon kuuluu myös ikäviä hetkiä. Parasta on se, että kun oppii tuntemaan itsensä, tunteensa ja toimintatapansa, voi niiden avulla saavuttaa menestystäkin. Kivaa perjantaita, onnellista mieltä ja muista, että tästäkin päivästä tulee hyvä päivä!

 

[vierailija]

Olet kuitenkin tunnistanut ongelman ja viisaana ihmisenä osaat etsiä tietoa ja pyrkiä korjaamaan asiaa. Elämä pitää nähdä seikkailuna, johon kuuluu myös ikäviä hetkiä. Parasta on se, että kun oppii tuntemaan itsensä, tunteensa ja toimintatapansa, voi niiden avulla saavuttaa menestystäkin. Kivaa perjantaita, onnellista mieltä ja muista, että tästäkin päivästä tulee hyvä päivä!

Kiitos! ap

 

[vierailija]

Tiedätkö että juuri tuollaisten vähättelijöiden vuoksi ne masentuneet ja stressaantuneet ei hae apua koska pelkäävät tulevansa torjutuksi ja etteivät saa ymmärrystä? Jotkut eivät jopa tunnista tarvitsevansa ammattiapua.

Eikös juuri aikaisempi kommentoija toivonut että asia hoidetaan ammattimaisesti koska se vaikuttaa esimerkiksi myös työpaikalla. Mielestäni hän ei suinkaan vähätellyt, päinvastoin antoi vielä lisä syyn avun hakemiselle. Kyllä meillä kaikilla on niitä heikkoja hetkiä ja vaikea uskoa että tuttavilta ei saisi ymmärrystä jos hiukan juttelee eikä vain tiuski ja ärhentele. Asian esitti aika suorasukaisesti, mutta toisaalta teki pointtinsa selväksi.

 

[Occamin partaveitsi]

Eikös juuri aikaisempi kommentoija toivonut että asia hoidetaan ammattimaisesti koska se vaikuttaa esimerkiksi myös työpaikalla. Mielestäni hän ei suinkaan vähätellyt, päinvastoin antoi vielä lisä syyn avun hakemiselle. Kyllä meillä kaikilla on niitä heikkoja hetkiä ja vaikea uskoa että tuttavilta ei saisi ymmärrystä jos hiukan juttelee eikä vain tiuski ja ärhentele. Asian esitti aika suorasukaisesti, mutta toisaalta teki pointtinsa selväksi.

Pohdi syitä tiuskimiselle ja ärhentelylle: sen perustana on se, että ihminen ei saa empatiaa, ei tule ymmärretyksi vaan hänet pakotetaan tiettyyn rooliin, jossa on pakko suoriutua vaikka ei jaksaisikaan.

Se on tietenkin totta, ettei esimiehen tai työkavereiden tarvitse olla psykoterapeutteja, mutta ei psykoterapeuttikaan voi mitään työpaikan paskalle ilmapiirille. Työpaikan ilmapiirin luovat kaikki yhdessä ja jos joku siinä oirehtii, pitää keskustella asiat halki ja pohtia, voiko sitä oirehtivaa auttaa, eikä haukkua tai muutoin diskriminoida häntä.

Haukkumisella ei saada aikaan mitään hyvää. Miettikää esimerkiksi sitä, minkä verran lihavia on haukuttu ja minkä verran lihavuus on haukkumisella vähentynyt? Väittäisin, että lihavuus on itse asiassa lisääntynyt haukkumisen ja diskriminoinnin seurauksena. Eli jos olet hieman lihava, yhteiskunta masentaa sinut aiheuttaen vielä suuremman lihomisen (ja psyykkisen sairastelun). Tässä mielessä lihavuuskin on nähtävä yhteiskunnan, ei yksilön, vikana.

 

[vierailija]

Pohdi syitä tiuskimiselle ja ärhentelylle: sen perustana on se, että ihminen ei saa empatiaa, ei tule ymmärretyksi vaan hänet pakotetaan tiettyyn rooliin, jossa on pakko suoriutua vaikka ei jaksaisikaan.

Se on tietenkin totta, ettei esimiehen tai työkavereiden tarvitse olla psykoterapeutteja, mutta ei psykoterapeuttikaan voi mitään työpaikan paskalle ilmapiirille. Työpaikan ilmapiirin luovat kaikki yhdessä ja jos joku siinä oirehtii, pitää keskustella asiat halki ja pohtia, voiko sitä oirehtivaa auttaa, eikä haukkua tai muutoin diskriminoida häntä.

Haukkumisella ei saada aikaan mitään hyvää. Miettikää esimerkiksi sitä, minkä verran lihavia on haukuttu ja minkä verran lihavuus on haukkumisella vähentynyt? Väittäisin, että lihavuus on itse asiassa lisääntynyt haukkumisen ja diskriminoinnin seurauksena. Eli jos olet hieman lihava, yhteiskunta masentaa sinut aiheuttaen vielä suuremman lihomisen (ja psyykkisen sairastelun). Tässä mielessä lihavuuskin on nähtävä yhteiskunnan, ei yksilön, vikana.

En ymmärrä missä häntä on haukuttu tai kerrottu että työpaikan ilmapiiri on paska? Kerrottiin vain että kiukkuisuus työpaikalla, ihan mistä syystä vain, vaikuttaa myös muihin. Ja juurihan haluttiin että hakee apua, sitähän ihan pyydettiin. Työkuormalle ei muut kuin esimies voi mitää. Ja mielestäni aika selän takana toimimista työkavereilta jos he menisivät sanomaan esimiehelle työkaveristaan että hänen kanssa on vaikea työskennellä. Eiväthän he voi tietää syitä stressiin tai pahaan oloon, varmasti halusivat ymmärtää kun ottivat asian esille . Miten sitä pitäisi toiselle puhua hänen muuttuneesta käytöksestä jos ei sitä saa mitenkään kuvailla? Jos ihminen ei suostu avautumaan niin vaikea siinä on työkaverin mitään tilanteelle tehdä.

 

[Occamin partaveitsi]

En ymmärrä missä häntä on haukuttu tai kerrottu että työpaikan ilmapiiri on paska? Kerrottiin vain että kiukkuisuus työpaikalla, ihan mistä syystä vain, vaikuttaa myös muihin. Ja juurihan haluttiin että hakee apua, sitähän ihan pyydettiin. Työkuormalle ei muut kuin esimies voi mitää. Ja mielestäni aika selän takana toimimista työkavereilta jos he menisivät sanomaan esimiehelle työkaveristaan että hänen kanssa on vaikea työskennellä. Eiväthän he voi tietää syitä stressiin tai pahaan oloon, varmasti halusivat ymmärtää kun ottivat asian esille . Miten sitä pitäisi toiselle puhua hänen muuttuneesta käytöksestä jos ei sitä saa mitenkään kuvailla? Jos ihminen ei suostu avautumaan niin vaikea siinä on työkaverin mitään tilanteelle tehdä.

Totta. Onhan se vaikeaa. Itse teen siten, että pyrin luomaan tilanteen, jossa ihminen uskaltaa avautua. Usein se vaatii sitä, että osoitan toiselle ihmiselle omat heikkouteni olemalla oma itseni. Kerron omista ongelmistani (tai joskus kerron valkoisen valheen, jolla saan toisen avautumaan), jolloin toinen kokee samankaltaisuutta ja uskaltaa avautua. Tämä ei tietenkään kaikilta onnistu ja on varmasti parempiakin tapoja.

 

[vierailija]

Totta. Onhan se vaikeaa. Itse teen siten, että pyrin luomaan tilanteen, jossa ihminen uskaltaa avautua. Usein se vaatii sitä, että osoitan toiselle ihmiselle omat heikkouteni olemalla oma itseni. Kerron omista ongelmistani (tai joskus kerron valkoisen valheen, jolla saan toisen avautumaan), jolloin toinen kokee samankaltaisuutta ja uskaltaa avautua. Tämä ei tietenkään kaikilta onnistu ja on varmasti parempiakin tapoja.

Tiedän mistä puhut ja teen sitä myös, en kovin usein työkavereille vaikka he kovin tärkeitä minulle ovat. Hyvin vaihtelevaa mikä sen viimeisen padon saa murtumaan ja miten pitkällä ollaan tilanteessa eli että tosiaan uskaltaa avautua asioistaan ja ongelmistaan. On sitten puolisolleen, terapeutilleen tai esimiehelleen ja sitä kautta asioihin päästää vaikuttamaan ja toivon mukaan muuttamaan tilannetta paremmaksi. Joskus siihen tarvitaan joku oikein tönkkö työkaveri, joskus empaattinen ystävä tai huolestunut puoliso.