Jatkuva raivoaminen

["raivotar"]

Hei!

Auttakaa minua, miten päästä eroon vihasta ja raivoamisesta???

Olen neljän lapsen äiti ja minulla on huono itsetunto. Suren äitiäni ja kuollutta tyttöäni.
En voi sietää veljeni perheessä olevia sijaislapsia, koska heidän kanssaan ei voi tehdä mitään. He ovat erittäin vaativia. En tunne minkäänlaista rakkauta heitä kohtaan. Tähän pitää tulla muutos, mutta miten.?

Huudan ja raivoan kotona. Haluan avioeron joka kuukausi.

Minulla kaikki lapset ovat poikia. Rakkaita ja toivottuja, mutta kommentit miehen sukulaisilta ovat olleet.. taasko poika, ettekö vieläkään saaneet tyttöä, et tiedä mitä rakkaus lasta kohtaan on,ennen kuin saat tytön jne. Miksi minun lapseni eivät kelpaa poikina..

Suutun helposti ja pahoitan mieleni. Minun kanssa ei ole helppo elää ja asua. Mieheni on perinteinen tuppisuu suomalainen. Hänen kanssaan ei voi keskustella.

Miten saan muutettua itseäni?

 

[Ken guru]

Ehdottomasti terapiaan! Tuohon ei riitä keittiöpsykologin apu.

 

[yks tapaus kans.]

Olen itse ollut samanlanen. Ongelmieni ydin piili rajatilapersoonallisuudessa, ja löysin netistä itsehoito-ohjeita siihen, käytännössä juuri raivari-tilanteiden ja tunnereaktioiden hallitsemiseen. Kummallista, mutta toimivimmat ohjeet ovat pohjautuneen zeniläisyyteen, vaikkei sitä erikseen mainittaisikaan. Jonkin verran lukeneena huomasin tämän, ja ehdin jo leimata koko homman huuhaaksi, mutta olin kuitenkin siinä pisteessä jossa jokainen kivi on käännettävä. Onneksi tein niin. Seuraava etappi olikin muuttaa perheen sisäistä riitelykaavaa. Raivoni oli niin lävitse lyömätöntä, että käytännössä vain lamautti muut osalliset, eikä ratkaisua ikinä löytynyt. Nykyään mennään selkeällä kaavalla, -kiukustutaan, varoitetaan etukäteen tunteiden kuumenemisesta, huudetaankin, mutta poistutaan huoneesta rhyvissä ajoin rauhoittumaan. Rauhoittumisen jälkeen pyydän aina anteeksi reaktiotani, ja kerron selkeästi miksi pahoitin mieleni, mutta en vaadi hyvitystä siitä riitakumppaniltani. Se jonka kanssa on riidelty, tekee samoin. Yleensä tässä vaiheessa jo lohdutamme toisiamme. Ei tämä muutos ihan yhdessä yössä tapahtunut, mutta oli todella vaivan arvoista.