R
Rahareikänä peltilehmä
Vieras
Joo, tuntuu varmaan vähäpätöiseltä syyltä kinastella, mutta rupeaa vähitellen tympimään, kun auto aiheuttaa eniten riitaa meidän taloudessa.
Eli siis autosta on kinasteltu niin kauan, kun meillä on sellainen ollut. Olen aina maksanut puolet autosta (ostohinnasta, vakuutuksista, huolloista jne). Mieheni käyttää autoa 2 km työmatkaansa, itse pyöräilen ympäri vuoden 5 km työmatkan. Joudun erikseen anelemaan autoa käyttööni, jos haluan lähteä esim. vanhempieni luona käymään (200 km päässä, julkisilla sinne ei pääse). Käytän autoa todella harvoin ja minusta tuntuu aina, että mieheni ns. loukkaantuu siitä, että joutuu menemään töihin lihasvoimin.
Minua ärsyttää ihan suunnattomasti, että olen kiltisti maksanut autosta ja sen kuluista puolet ja joka kerta sen käyttöön saaminen on yhtä anelua ja pyytelyä. Auton takia on riidelty monet kerrat ja olen mm. sanonut, että mieheni voisi yhtälailla maksaa puolet, kun uuden polkupyörän hankinta tulee ajankohtaiseksi. Yhtälailla hänen kuuluisi mielestäni osallistua kulkuvälineeni kustannuksiin, koska itsekin maksan hänen kulkuvälineestään puolet. Hän ei suostu maksamaan ja vetoaa niihin harvoihin kertoihin, kun olen autoa tarvinnut pitkien matkojen takia. Käyttökertoja minulle tulee alle 5 kpl kuukaudessa, joten ajamani kilometrit ovat todella kalliita (nykyisen auton arvo on 18 000 euroa). Kaupassakin käyn monesti pyörällä, vaikka tuotavaa olisi monta kassillista.
Tiedän kyllä, että riidan aiheena tämä on todella vähäpätöinen, mutta tuo auto vaikuttaa myös taloudelliseen tilanteeseeni. Tienaan huomattavasti vähemmän kuin mieheni ja pidän sitä vääryytenä, että joka kuukausi joudun maksamaan itseni kipeäksi autosta, jota käytän vähän.
Asiasta on yritetty keskustella, mutta aina päädytään umpikujaan.
Eli siis autosta on kinasteltu niin kauan, kun meillä on sellainen ollut. Olen aina maksanut puolet autosta (ostohinnasta, vakuutuksista, huolloista jne). Mieheni käyttää autoa 2 km työmatkaansa, itse pyöräilen ympäri vuoden 5 km työmatkan. Joudun erikseen anelemaan autoa käyttööni, jos haluan lähteä esim. vanhempieni luona käymään (200 km päässä, julkisilla sinne ei pääse). Käytän autoa todella harvoin ja minusta tuntuu aina, että mieheni ns. loukkaantuu siitä, että joutuu menemään töihin lihasvoimin.
Minua ärsyttää ihan suunnattomasti, että olen kiltisti maksanut autosta ja sen kuluista puolet ja joka kerta sen käyttöön saaminen on yhtä anelua ja pyytelyä. Auton takia on riidelty monet kerrat ja olen mm. sanonut, että mieheni voisi yhtälailla maksaa puolet, kun uuden polkupyörän hankinta tulee ajankohtaiseksi. Yhtälailla hänen kuuluisi mielestäni osallistua kulkuvälineeni kustannuksiin, koska itsekin maksan hänen kulkuvälineestään puolet. Hän ei suostu maksamaan ja vetoaa niihin harvoihin kertoihin, kun olen autoa tarvinnut pitkien matkojen takia. Käyttökertoja minulle tulee alle 5 kpl kuukaudessa, joten ajamani kilometrit ovat todella kalliita (nykyisen auton arvo on 18 000 euroa). Kaupassakin käyn monesti pyörällä, vaikka tuotavaa olisi monta kassillista.
Tiedän kyllä, että riidan aiheena tämä on todella vähäpätöinen, mutta tuo auto vaikuttaa myös taloudelliseen tilanteeseeni. Tienaan huomattavasti vähemmän kuin mieheni ja pidän sitä vääryytenä, että joka kuukausi joudun maksamaan itseni kipeäksi autosta, jota käytän vähän.
Asiasta on yritetty keskustella, mutta aina päädytään umpikujaan.